Kisat olivat onneksi Kannuksessa, joten aamusta sai nukkua
huoletta pitkään. Menimme jo yhdeksi
hallille, koska kisakirja piti hankkia, mutta en myös tiennyt kuinka hyvin
aikataulu piti paikkaansa. Tinka oli aluksi vähän häslä ja ei malttanut oikein
rauhoittua, mutta hetken päästä makoili lunkisti ja otti kivasti kontaktia.
Hieman harjoittelimme radalla olevia kylttejä ja sitten palkkailin vain
kontaktista. Rata vaikutti todella kivalta ja simppeliltä ja olin varma, että
selvitämme radan läpi. Juokseminen tosin oli hieman jännittävää, koska sitä on
treenattu oikeastaan viimeksi syksyllä.
Hyvällä fiiliksellä lähdimme siis suorittamaan rataa ja
itseäni ei edes kauheasti jännittänyt, mikä oli aikamoinen ihme! Pääsimme
varmaan kolmannelle kyltille, kun meidän takanamme kehän ulkopuolella alkoi
jonkin sortin rähinä, josta Tinka selvästi otti häiriötä. Itse menin aivan
lukkoon ja pieni paniikkikin ehti iskeä, mutta odotin niin kauan, että sain
Tinkaan taas kontaktin ennen kuin lähdin jatkamaan matkaa. Kuudennella kyltillä
tuli myös jotain häikkää, koska uusin myös sen. Pujoteltuakin saimme juosten,
mutta siinä Tinkalla alkoi jo vähän maltti loppua kesken ja yritti napsia
treenitaskun reunasta kiinni. Radalta
poistuessamme iski kauhea masennus, että emme varmasti saaneet hyväksyttyä tulosta,
koska häiriön jälkeen meno tuntui todella tahmealta. Iloinen yllätys oli, kun
kaveri vinkkasi meidän pisteistämme jotka oli 91/100 ja näin ollen hyväksytty
tulos! Tuomarin palauttaessa kisakirjat ja arvostelut niin kommenttina oli ” Rauhallinen
& hyvä ohjaus. Harmittavia häiriöitä radan ulkopuolelta”. Varsin
pätevä tyttö siis oli ja käyttäytyi oikein mallikkaasti paikan päällä, paitsi
silloin kun hylkäsin sen Idalle.
Luottavaisin mielin siis odottelemaan Seinäjoen kisoja,
jotka ovat 17.1. Onneksi on joululoma aikaa treenailla kunnolla, joten eiköhän
juokseminen ala myös sujua. Sain vihdoin ja viimein varattua Tinkalle myös ajan
hierontaan, joka on parin viikon päästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti