sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Kotikissat

Keskiviikkona sain idean ajella viikonlopuksi kotiin. Idea osottautui loistavaksi, koska pääsimme entisen rally-toko koutsin tunnille dogness-halliin missä kisailemme parin viikon päästä. Aluksi tuntui siltä, että Tinkalta oli jäänyt korvat täysin kotiin. Hetken aikaa treenailimme kahdestaan ja alkoi tuntua siltä, että korvat tarttuivat sittenkin kotoa matkaan. Otimme etenkin spiraaleja ja pujottelua, jotka tuottavat meille harmaita hiuksia.. Molemmat alkoivat sujua ihan kivasti varsinkin pujottelussa Tinka malttoi odottaa minua eikä oltu kuonot vastakkain. Radalle päästessämme Tinka oli kivasti kuulolla, mutta radan spiraalissa olimme taas kuonot vastakkain eli treeniä ja lisää treeniä.. Opin muuten taas jotain uutta! Suoritimme kylttiä istu, maahan kierrä koira ympäri ja Tinka meni heti maahan niin huikkasin, että uusin kyltin, mutta turhaan koska ei kuulemma ole virhe kun koira kuitenkin tekee mitä kyltissä käsketään ?


  Muuten olemme vain tehneet pitkiä lenkkejä metsässä ja hengailleet. Toki myös hieman treenailtu ettei aivan unohdettaisi mitä se on ;) Tokoilut on nyt sittenkin oman ahkeruuden varassa, koska näyttää siltä, että Tinka alkaa tehdä toisia juoksujaan ja näin ollen tokovalmennus jäi kesken ennen kuin ehti alkaakaan. Ollaan siis yritetty ahkerasti tokoilla ja ihan hyvällä menestykselläkin :) 

Innostuttiin myös pitkästä aikaa oikein temppuilemaan! Tahdon olla sellainen, että alan opettaa jotain ja opetankin tempun, mutta unohdan aina välillä muistutella temppuja takaisin mieleen. Viimeisimpiä temppuja meillä taitaa olla femman heittäminen ja sukan vetäminen jalasta. Etsin netistä siis jotain uutta kivaa temppua opetettavaksi ja löysinkin! Viikonlopun aikana ollaan siis naksutellen opeteltu puhaltelemaan kuplia veteen ja hyppäämään selän päälle seisomaan. Varsin fiksu Tinka on kunhan saa itse ajatella mitä siltä tällä kertaa haetaan ;) Temppujen opettaminen on siitä mukavaa, että tempun ei tarvitse olla niin tarkkaan opeteltu :) 




torstai 25. syyskuuta 2014

Rally-tokoa & höpinää

Tältä viikolta jäi agilityt harmillisesti väliin, kun hallilla oli möllikisat. Tiistaina kuitenkin päästiin taas rally-tokoilemaan. Aloitettiin harkat käymällä hieman sääntöjä läpi tai lähinnä sitä, että millaisista virheistä lähtee pisteitä ja kuinka paljon. Nyt on itsekkin vähän paremmin kartalla mitä sielä kannattaa tehdä ja mitä ei :) Käytiin kylttejä läpi yksitellen ja alkaa tuntua siltä, että mehän osataan! Lopuksi vielä suoritettiin rata, mutta en ymmärrä mitkä demonit tuota hurttaa riivaa lähdössä!? Lähtee kauheella kaahottamisella, mutta kun uusitaan niin sen jälkeen menee tosi nätisti. Rata meni muuten varsin mallikkaasti, jos ei lasketa lähtöä ja kylttiä koira eteen oikealta sivulle, koska Tinka tahtoi vain tarjota sivulletuloa koska hän on niin pätevä siinä ;) Pitää siis muistutella taas eteentulo mieleen.


Käytiin myös shoppailemassa Tinkalle uudet kuteet syksyä varten. Viime kevään kurapuku eikä myöskään heijastinliivi enää mahtuneet päälle, joten suunnaksi täytyi ottaa musti&mirri. Käytiin aikaisemmin jo kokeilemassa rukkan kurapukua, joka ei enää Tinkan kasvettua tahtonut istua millään, joten nyt vuorossa oli hurtan puvun kokeileminen joka oli juuri täydellinen. Kurapuku joutui hankitaan siksi, koska meillä sataa joka päivä ja kaikki tiet ovat enemmän tai vähemmän liejua. Ei huvita jokaisen ulkoilun jälkeen kantaa Tinkaa suihkuun, joten kurapuku on meille oiva valinta oli hifistelyä tai ei. Viime talven heijastinliivi ei enää mahtunut mahan ympäriltä kiinni, joten saatiin semmoinenkin hankkia uusi. Olin jo aikaisemmin kuolannut rukkan uutta heijastinliiviä, joten lähtihän se myös matkaan.


"oon vaan vähän parempi sisustaan!"


Sillon kun muutin niin vähän hirvitti mitenköhän Tinkan yksinolot sujuvat, koska kotona oli joskus tapana pari kertaa haukahtaa tai hetki ulista perään. Olen siis aina lähtiessäni jättänyt paljon tekemistä ettei Tinka ehtisi tylsistyä kovinkaan pahasti ja ei ainakaan naapurit ole valittaneet että meiltä meteliä kuuluisi. Tinka onkin nyt päättänyt, että yksinolot on hyvää aikaa alkaa sisustaa! Joka kerta, kun tulen kotiin on neiti raahannut tavaroita ympäri kämppää, mutta minun onnekseni niitä ei pureskella. 
















torstai 18. syyskuuta 2014

Viikon treenit paketissa

Maanantaina oli agilityn vuoro taas. Ollaan heti alusta asti otettu tavaksi käydä lämppäilemässä, että se iskostuu myös mun aivoihin, joten käytiin vähän kävelyllä ja tämän jälkeen kipiteltiin halliin. Tinka oli aivan liekeissä, kun tajusi mihin tultiin ja ei malttanu asettua laisinkaan. Tänään otettiin keppejä, putkea, hyppyä, puomia ja pituutta.

Kepit ensimmäinen kerta meni varsin mallikkaasti, mutta sitten alkoi mennä höseltämiseksi. Ohjureilla ja avuilla saatiin kuitenkin onnistuneita suorituksia. Oli ilo huomata, että Tinka muisti mikä oli homman nimi!
Putkeen Tinkan pystyi lähettää jo kauempaakin ja oikein syöksyi sinne. Ei tietoakaan mistään putken jännittämisestä enää, onneksi! Putki oli jo melko pitkä, kun viimeksi meillä oli putki ihan kasassa.
Hyppy meni oikein mukavasti, kun lähetin Tinkan vasemmalta puolelta. Oikealta lähetettäessä ja, kun juoksin mukana jäi Tinka ihmettelemään minne jäin eikä hoksannut mennä namialustalle, joten tämä tarvitsee treeniä.
Puomi oli vieläkin hieman jännittävä, mutta meni huomattavasti paremmin kuin viimeksi! Ei enää jumittanu tietysttä kohdassa vaan jäi ihmettelemään meniskö vai ei. Viimeisellä kerralla meni jo todella reippaasti!
Pituudessa Tinka ensimmäisellä kerralla otti esteestä vauhtia :D Toisella ja kolmannella kerralla meni oikein mallikkaasti yli ;)

Kotiläksyksi saimme harjoitella kontakteja alustalla ja aloimme illalla naksuttelemaan jo hieman. Hyvin tuntui tyttö hoksaavan mitä haettiin takaa.


Tiistaina oli vuorossa rally-toko. Harjoittelimme aluksi yksittäisiä kylttejä ja vihdoin täyskäännös missä Tinka kiertää minut ympäri onnistui täydellisesti! En tiedä mikä katkos Tinkalla oli tehtävällä istu, kierrä koira ympäri. Nousi pari kertaa ylös, kun kiersin sitä? Maassa onnistuu kuitenkin varsin hyvin, mutta nähtävästi tämä pitää taas muistutella istuenkin mieleen uudestaan. Lopuksi tehtiin rata ja varsinkin aluksi Tinka tahtoi jäädä haistelemaan, mutta sain sen mukaani, kun aloin juttelemaan sille. Radalla oli myös pujottelu juosten mikä kuulemma meni varsin mallikkaasti ;) Joten ohjaajalle jonkun pitäisi olla naksuttelemassa aina kun muistan jutella tinkalle :D 


Ollaan myös hiljalleen alettu kohotella molempien kuntoa yhteisillä juoksulenkeillä! Onneksi on paljon pehmeää alustaa missä voi juosta niin ei tule liikaa rasitettua Tinkaa liikaa. Oma kuntokin on ihan ravassa, kun ei oo tullu juoksenneltua ilman koiraa ja Tinkaa en kuitenkaan ole viitsinyt ottaa aikaisemmin mukaan, kun on ollut kasvu ja kehitys kesken. 





Kuviakuvia

Me ollaan kotona taas! Tinka pääsikin pitkän matkan jälkeen samantien rannalle juoksentelemaan ja kyllä se vain onkin vapaana aivan elementissään! On ilo kattoa, kun koira painaa täysiä menemään ja välillä loiskuttelee vedessä :)

















maanantai 15. syyskuuta 2014

Tokoa & koirakavereita

Keskiviikkona meillä alkoi odotetut tokot. Tähän asti ollaan treenailtu vain kotona kahdestaan, kun ei oikein ole löytynyt porukkaa ja ei sen puoleen kavereitakaan, jotka suuremmin tokoilis. Voidaan kauniisti sanoa, että sen huomasi treeneissä ;) Uusi halli, uudet hajut ja uudet koirakaverit.

Treenit aloitettiin sivulletuloista, mihin kohti koira tulee ja onko paikka oikea. Pyöriteltiin myös sivulletuloja niin, että astuttiin askel eteen, sivulle, taakse ja ympäri. Nämä Tinka onneksi osaa hyvin ja sivulletulo paikkakin meillä oli juuri oikea! Kontaktia myös harjoiteltiin ja sitä yritetäänkin nyt entistä enemmän kotona naksutella.
Seuraavana vuorossa oli paikkamakuu, joten koirat riviin ja makaamaan. Tätä ollaan kyllä harjoiteltu kotonakin, mutta treeneissä huomasi uuden tilanteen vaikuttavan ja me ollaan tasan kerran treenattu toisen koiran vieressä.. En siis lähtenyt kovin kauas, mutta siitä huolimatta Tinka nousi kerran ja ei kun palautus takaisin riviin. Saatiin kuitenkin lopulta onnistunut suoritus ja näin oli hyvä lopettaa tämä treeni.
Seuraamista otettiin myös hieman lähinnä siis liikkeelle lähtöjä. Tarkoituksena meillä olis rakentaa täydellinen seuraaminen ja siihen kyllä kaivataankin treeniä! Pariin otteeseen meni haahuiluksi, mutta Saatiin onnistuneitakin suorituksia.
Luoksepäästävyys otettiin myös ja Tinka yllättäen tahtois tervehtiä kaikkia. Helpompi tästä lähteä kuitenkin treenaamaan ;) Teresalle viestiä, että mitä me tehdään sen kanssa ja saatiin loistava vinkki, jota alettiin jo treenailla, joten eiköhän se vielä malta pysyä paikalla.

Kotiin treenattavaksi siis nämä asiat ja ahkerasti ollaan treenailtu. Paikkiksia ollaan otettu useampia ja pyrin pitämään ne eri mittaisina, jotta koskaan ei tiedä millon se vapautus tulee. Seuraamisesta saatiin loistavia pätkiä, joten hyvillä mielin eteenpäin! Sivulletuloja ja kontaktia treenailtu myös ja kyllä on taitava hurtta <3

Treenien jälkeen lähdimme ajelemaan kotia kohti ja illalla oltiinkin myöhään kotona. Tinkasta oli varsin ihanaa nähdä taas tuttuja naamoja eikä tuumannut pysyä turkissaan ;) Yhden hiirenki neiti ehti napostella illalla, kun pääsi käymään pissalla..


Olin jo suunnitellut aikaisemmin, että ollaan super sosiaalisia ja nähdään paljon koirakavereita. Torstaina treffailtiin pitkästä aikaa Kirsiä ja taavia metsälenkin merkeissä. Tinkalla ja Taavilla on kyllä niin hauskaa yhdessä ja pari tuntia ne metsässä rallattikin toisiaan jahdaten.
Perjantaina oli vuorossa Niinan ja Seran, Xian ja Nukan treffaaminen metsälenkin merkeissä. Tinka ja Nuka on etenkin löytänyt yhteisen sävelen ja juoksuttivat toisiaan kyllä urakalla. Kotiin päästessä olikin Tinka aivan puhki :D
Lauantaina ja Sunnuntaina treffailtiin Idaa ja Nessaa ja Ahtia. Käytiin ohtakarissa juoksuttamassa koirat puhki. Nessa jo alkaa paikoitellen lämpenemään Tinkalle, mutta Ahtin kanssa Tinka rälläileen oikein mieluusti, kun sitä voi välillä vähän komentaakki ;)

Kuvat (c) Ida













tiistai 9. syyskuuta 2014

Agilitya ja rally-tokoilua

Maanantaina meillä alkoikin kauan odotettu agility! Tosin tuumasimme missata ensimmäiset treenit, kun päikkärit hieman venähtivät! Ennätimme kuitenki paikalle ja ehdimme käydä hieman kävelemässä ennen treenien alkua. Meidät jaettiin koon mukaan isoihin ja pieniin, näin pääsimme pystyttämään kaksi pistettä treenaamiseen.

Muuria teimme siten, että itse lähetin Tinkan muurille ja kouluttaja oli toisella puolella namialustan kanssa. Tämä sujui melkoisen hyvin, mitä nyt Tinka jäi vähän ihmettelemään minne se mamma jäi ;) Viimeisellä kerralla Tinka oli selvästi tajunnut jutun juonen ja innokkaasti juoksi alustalle.
Putkea olemme ottaneet jo aikasemmin ja silloin Tinka ei suostunut edes vilkaisemaan putkeen. Kotona ollaan treenailtu ikean leikkiputkella ja nähtävästi tämä on auttanut! Ensimmäisellä kerralla Tinka hieman epäröi, mutta sen jälkeen juoksi todella innokkaasti putkeen.
Keppejä otettiin neljä kappaletta ja ohjureilla. Aluksi Tinka ei tuumannut hahmottaa mitä tässä haettiin, mutta parin toiston jälkeen hoksas idean. Kyllä meillä treenattavaa riittää ;)
Puomilla Tinka lähti reippaasti kiipeämää, mutta taitoskohdat laittoi jarrut päälle. Saatiin kuitenkin kunnialla pari kertaa puomikin mentyä.

Hirmuisen kivaa oli sekä koiralla, että omistajalla! Nyt malttamattomana odottelemaan ensi kertaa :)


Tiistaina vuorossa olikin rally-toko. Tinka keskittyi huomattavasti paremmin minuun, joten laitetaan viime kertainen hötkyily uuden tilanteen piikkin. Käytiin kylttejä yksitellen läpi ja nämä sujuivat oikein mallikkaasti. On niin paljon mukavampi treenailla, kun joku on kommentoimassa vieressä! Saa heti omista virheistä paremmin kiinni. Lopuksi suoritettiin vielä rataa, jossa Tinka aluksi vähän haahuili, mutta loppua kohti meni paremmin :) Kouluttaja kertoikin minun olevan radan alussa täysin tuppisuu ja vasta puolessa välin rataa alan puhua Tinkalle  ja se keskittyy sen jälkeen huomattavasti paremmin tekemiseen. Treenaamaan siis tätäkin! Kotiläksyksi saimme vielä tempojen vaihtelut, joten lenkilläkin pitää alkaa treenailla laahustamista ja juoksemista! ;)


sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Aina tulee kirjoiteltua treeneistä, muista harrastuksista ja menoista. Harvoin sitä muistaa mainita kuinka paljon tuo riiviö tuo iloa arkeen olemalla oma ihana itsensä! Välillä täytyykin pysähtyä miettimään millaista elämä oli ennen Tinkaa. 

Edellisen collien puutteellisesta hermorakenteesta johtuen tahdoin seuraavaksi koiraksi ehdottomasti tasapainoisen koiran, joka olisi kunnolliselta kasvattajalta. Useamman vuoden ehdin kuumeilla ja pohtia erilaisia rotuja. Lopulta päädyin shelttiin, koska collie oli jo vienyt sydämeni, joten miksipä sitä hyvää vaihtamaan ;) Sheltti tuntui toiminnalliselta ja hieman kompaktimmalta kokonsa takia. Alusta asti oli myös selvää, että tahtoisin harrastamaan ja sheltti soveltui siihenkin oivasti! 

Tämän jälkeen alkoikin kasvattajan etsintä, joten ahkerasti tuli selailtua kasvattajien sivuja, kunnes törmäsin taikatuokion sivuihin ja se tuntui olevan siinä! Heti viestiä kirjoittelemaan ja meniköhän viikko, kun sain iloisen puhelun Teresalta. Olin aivan pihalla ja onnesta soikeana, mutta saimme sovittua treffit pentulaatikon äärelle. Tämän vierailun jälkeen olin aivan varma, että tahdon pennun taikatuokiolta, joten ei auttanut kuin kuumeisesti odotella kelpuutetaanko minut pennun omistajaksi. Vihdoin koitti päivä jolloin puhelin soi ja kuulin, että meille muuttaisi pieni shelttineiti! Onnen määrää oli vaikea kuvailla, mutta niin Tinka päätyi meille :> 

Tinka on ollut pennusta asti helppo ja mutkaton kaveri. Sen on voinut ottaa mukaansa minne vain ja se ei ole ollut moksiskaan. Kaikki ihmiset ja eläimet ovat olleet ihania ja niihin on täytynyt päästä tutustumaan. Pentuna usein sain kuulla kysymyksen "onko tämä oikeasti sheltti? Miten se on tällainen?".  Tämä sama on jatkunut myös vanhemmiten, joten olen saanut juuri sitä mitä olen toivonut!

Tinka on onnistunut myös sulattamaan kaikkien sydämet joihin on törmännyt ;) Kukaan ei oikein lämmennyt puheilleni toiselle koirasta. Tinkan asteltua taloon on se onnistunut kietomaan jokaisen tassunsa ympärille ja kaikki ovat täysin ihastuneet Tinkaan. Yllätänki usein Villen, jonkun sisaruksistani tai äitini lässyttelemästä Tinkalle ;) Tinkan tulon jälkeen oli myös selvää, että Tinka kulkee mahdollisimman paljon mukana, joten nykyään aina kysytäänkin millon tulette Tinkan kanssa. Siinä missä anoppi odottelee yleensä lapsenlapsia kylään niin joka kerta, kun kurvaan pihalle ensimmäinen kysymys on " Onhan Tinka mukana" :D 

Täytyy siis myöntää, että tuo pieni sheltti joka on täynnä elämää on tuonnut elämään hirveästi sisältöä! On se vain niin hirmuisen rakas <3 Tämän tyytyväisempi koiraan ei voi olla! Täytyy siis kiittää kasvattajaa, että soi tämän ilopillerin minulle :>