Tinkan elämää

Aina tulee kirjoiteltua treeneistä, muista harrastuksista ja menoista. Harvoin sitä muistaa mainita kuinka paljon tuo riiviö tuo iloa arkeen olemalla oma ihana itsensä! Välillä täytyykin pysähtyä miettimään millaista elämä oli ennen Tinkaa. 

Edellisen collien puutteellisesta hermorakenteesta johtuen tahdoin seuraavaksi koiraksi ehdottomasti tasapainoisen koiran, joka olisi kunnolliselta kasvattajalta. Useamman vuoden ehdin kuumeilla ja pohtia erilaisia rotuja. Lopulta päädyin shelttiin, koska collie oli jo vienyt sydämeni, joten miksipä sitä hyvää vaihtamaan ;) Sheltti tuntui toiminnalliselta ja hieman kompaktimmalta kokonsa takia. Alusta asti oli myös selvää, että tahtoisin harrastamaan ja sheltti soveltui siihenkin oivasti! 

Tämän jälkeen alkoikin kasvattajan etsintä, joten ahkerasti tuli selailtua kasvattajien sivuja, kunnes törmäsin taikatuokion sivuihin ja se tuntui olevan siinä! Heti viestiä kirjoittelemaan ja meniköhän viikko, kun sain iloisen puhelun Teresalta. Olin aivan pihalla ja onnesta soikeana, mutta saimme sovittua treffit pentulaatikon äärelle. Tämän vierailun jälkeen olin aivan varma, että tahdon pennun taikatuokiolta, joten ei auttanut kuin kuumeisesti odotella kelpuutetaanko minut pennun omistajaksi. Vihdoin koitti päivä jolloin puhelin soi ja kuulin, että meille muuttaisi pieni shelttineiti! Onnen määrää oli vaikea kuvailla, mutta niin Tinka päätyi meille :> 

Tinka on ollut pennusta asti helppo ja mutkaton kaveri. Sen on voinut ottaa mukaansa minne vain ja se ei ole ollut moksiskaan. Kaikki ihmiset ja eläimet ovat olleet ihania ja niihin on täytynyt päästä tutustumaan. Pentuna usein sain kuulla kysymyksen "onko tämä oikeasti sheltti? Miten se on tällainen?".  Tämä sama on jatkunut myös vanhemmiten, joten olen saanut juuri sitä mitä olen toivonut!

Tinka on onnistunut myös sulattamaan kaikkien sydämet joihin on törmännyt ;) Kukaan ei oikein lämmennyt puheilleni toiselle koirasta. Tinkan asteltua taloon on se onnistunut kietomaan jokaisen tassunsa ympärille ja kaikki ovat täysin ihastuneet Tinkaan. Yllätänki usein Villen, jonkun sisaruksistani tai äitini lässyttelemästä Tinkalle ;) Tinkan tulon jälkeen oli myös selvää, että Tinka kulkee mahdollisimman paljon mukana, joten nykyään aina kysytäänkin millon tulette Tinkan kanssa. Siinä missä anoppi odottelee yleensä lapsenlapsia kylään niin joka kerta, kun kurvaan pihalle ensimmäinen kysymys on " Onhan Tinka mukana" :D 

Täytyy siis myöntää, että tuo pieni sheltti joka on täynnä elämää on tuonnut elämään hirveästi sisältöä! On se vain niin hirmuisen rakas <3 Tämän tyytyväisempi koiraan ei voi olla! Täytyy siis kiittää kasvattajaa, että soi tämän ilopillerin minulle :>