sunnuntai 31. tammikuuta 2016




Tiistaina päästiin pitkästä aikaa agilityn pariin. Tinkasta kyllä huomasi, että taukoa on ollut, koska turkissa pysyminen aiheutti pieniä ongelmia. Tällä kertaa meillä oli käsittelyssä sylkkäri, pieni pätkä rataa sekä loppuun keppejä ja puomia.

Aloitettiin sylkkäreiden treenaaminen aluksi ilman esteitä pelkän koiran kanssa ja tämän jälkeen siihen liitettiin yksittäinen hyppy. Tinka hoksasi nopeasti idean ja yksittäisellä hypyllä saatiin kivasti tehtyä sylkkäreitä. Tämän jälkeen päästiin tutustumaan kasaamaamme rataan ja saimme miettiä siihen sopivia ohjauskuvioita. Mielessäni suunnittelin tekeväni valsseja ja sylkkärin yms. Tinkan kanssa päästessämme radalle huomasin taas, että ideat olivat hyviä, mutta toteutus huono. Tinkassa riitti taas vauhtia ja virtaa, että ensimmäisenä tökkäsimme esteelle 3-4, koska en todellakaan ehtinyt valssata. Tinka onneksi irtoaa putkeen kivasti, joten ohjasin samalta puolelta suoraan putkeen. Tämän jälkeen harmaita hiuksia aiheutti esteet 5-6, joissa oli tarkoitus tehdä sylkkäri. Putkesta sinkoavan koiran kalastelu oli melko hankalaa ja, joka kerta Tinka ehti ottaa hypyn 6 takaakiertona. Lopulta seisoin esteiden 5-6 välissä ja näin sain koiran hyppysiin ja tehtyä sylkkärin, mutta putkeen irtoaminen ei enää ollutkaan helppoa. Lopun radasta saimme jotenkuten suoritettua kunnialla läpi vaikka eipä siinäkään hirveästi kehumista ollut. Tinkalla oli hurjan hauskaa, mutta ohjaajalle tuli hiki ja turhautuminen. Keppejä tehdessä sentään onnistuttiin! Aloitettiin kuudella kepillä, jossa kaikissa oli ohjurit, mutta lopulta päästiin tilanteeseen, että kahdesta ensimmäisestä välistä poistettiin ohjurit. Minun ollessa oikealla puolella oli taas hankalaa, mutta sujui sekin pienen mietinnän jälkeen. Puomia tehtiin kaksi toistoa ja ongelmitta sujui.



Ja lopuksi vielä avautuminen siitä, kuinka agility on mukavaa, mutta toisaalta taas niin turhauttavaa. Tinkan kanssa on ilo harrastaa, koska siitä selkeästi paistaa riemu kun ollaan yhdessä tekemässä, mutta korvat jää yleensä aksassa kotiin. Se tunne kun seitsemännen kerran huudat, että olen täällä tule tänne seuraavaksi ja koira painattaa jo väärän hypyn jälkeen putkeen.. Turhauttavaa. Välillä on käynyt mielessä lopettaa koko harrastus, koska tuntuu että meidän edistyminen tyssää siihen, kun mukaan otetaan jotain vauhdikkaampaa. Toisaalta taas Tinka nauttii ja on todella nopea, sama kuunteleeko vai ei. Ehkä me aletaan vain ahkerasti treenaamaan sitä, että agilityssa täytyy myös kuunnella. Hyviä vinkkejä otetaan mielellään vastaan! 

maanantai 18. tammikuuta 2016

#Tokojuttuja

Eilen käytiin hallilla ja treenailtiin alokasluokan liikkeitä liikkuroituna. Huomasi taas, että liikkuroituja treenejä pitäisi ottaa useammin. Positiivista oli se, että Tinka ei välittänyt liikkurista mitään. Vähän saatiin myös huonolaatuista videota siitä, miltä se meno tällä hetkellä näyttää. Hiottavaa on vielä paljon, mutta aikaahan meillä on!




 

 

maanantai 11. tammikuuta 2016

Arki on vaikein extreme-laji


Meillä uusi vuosi vaihtui varsin rauhallisesti kotona nukkuen. Pommituksia kuului jonkun verran, mutta Tinka ei välittänyt niistä kuten ei aiemminkaan. Ihanan helppoa. Varmuuden vuoksi kuitenkin ulkoiltiin illalla vielä hihnassa, koska turha kokeilla säikähtääkö se vai ei.



Landella lomaillessa on kyllä nautittu vapaana lenkkeilystä oikein urakalla! Pitkiä lenkkejä metsässä ei voita mikään.  Pakkaset ovat hieman nyt hidastaneet lenkkeilyä, koska Tinkaa on selvästi palellut tassuista. Kovimmilla pakkasilla on vaan käyty pieniä lenkkejä, mutta useammin. Pakkasen laskettua alle kahteenkymmeneen on Tinkakin taas liikkunut reippaasti, joten on päästy taas lenkkeilemään kunnolla. Pakkasten ajaksi täytyi keksiä tekemistä sisälle, joten on innostuttu kunnolla tokoilemaan olkkarissa. Opiskelun alla on olleet ohjatun suunnat ja tuntuu, että pieni tauko on tehnyt hyvää, koska tuntui hoksaavan ne nopeasti. Hiljalleen saadaan varmaan alkaa kasvattamaan etäisyyttä. Treenin alla on myös ollut kapulan pito tai oikeastaan sen suuhun ottaminen sekä luovutus, koska vaikka kapulaan haetaan mielellään, sen suuhun ottaminen on ollut välillä todella ällöttävää. Kapulaa otetaan jo ihan mielellään suuhun ja luovutus alkaa myös olla ihan siisti eikä kapulaa enää syljeskellä pois. Kaukoja on myös jumpattu, mutta tuntuu että ne vaan junnaa paikoillaan.


Viime viikolla ehdittiin myös pyörähtää taas vaihteeksi eläinlääkärissä poistattamassa tukkeutunut talirauhanen, jonka huomasin jo joulukuun alussa, mutta ajattelin seurata lähteekö kasvamaan ja kyllähän se lähti. Tinkan kylkeä koristaa taas pari tikkiä ja toivotaan, että tällä kertaa ei tarvita uusia tikkauksia. Toivotaan, että pärjättäisiin edes hetki ilman niitä. Selkeää syytä niiden ilmestymiseen ei tunnu löytyvän, mutta näin alustavasti vaihdettiin ruoka vähärasvaisempaan. Tympeä vaiva, mutta minkäs teet. 




keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Jos kuu ja tähdet ovat oikeassa asennossa



Listataan taas tavoitteita tälle vuodelle, niin saa vuoden päästä taas katsella, mitä on saatu aikaseksi.

Toivotaan, että Tinka pysyy terveenä! Tosin tiedän jo nyt, että torstaina käydään taas poistattamassa yksi tukkeutunut talirauhanen, mutta toivotaan sen olevan tämän vuoden ainoa reissu eläinlääkärille.

Tokossa voisi olla ihan realistista saada TK1, jos treenataan ahkerasti ja uskallan ilmoittaa meidät kisaamaan.

Rally-tokossa voitaisiin asettaa tavoitteeksi RTK2, koska kyltit ovat jo hallussa. Toivotaan, että kisoissa myös mielentila olisi molemmilla oikea.

Agilityyn ei edelleenkään laiteta tavoitteita. Toivotaan, että kehitytään jokaisella alueella ja pidetään hauskaa.

Käydään hakuilemassa ja kelien salliessa jatketaan jäljestämistä. 

Pidetään yhdessä hauskaa ja nautitaan yhdessä tekemisestä. 

Itselle asetan saman tavoitteen, kun aiemminkin eli kehittyä ohjaajana ja opetella oikeasti säätelemään Tinkan mielentilaa. 







tiistai 5. tammikuuta 2016

Miten meni noin niinku omasta mielestä?


Viime vuoden alussa asetettiin jotain tavoitteita ja nyt olisi aika tarkastella, miten meni omasta mielestä. Ihan kivasti meillä meni! Osa tavoitteista saavutettiin ja toiset jäivät vielä odottamaan toteutumistaan.

- Terveys on listalla ehdottomasti ensimmäisenä. Toiveissa siis on pysyä myös tämä vuosi aivan yhtä terveenä kuin tähänkin asti. 
     Tinka pysyi terveenä koko vuoden. Lokakuussa käytiin poistattamassa tukkeutunut talirauhanen ja tikattiin samainen haava uudestaan, mutta muuten ei ole mikään vaivannut! 

- Tokossa suunnitteilla on TK1 ja, jos alkaa näyttää siltä niin ensi syksynä mahdollisesti avossa ensimmäinen kisa?
     Tokossa ei todellakaan päästy kisaamaan. Hyvin alkaneet treenit vesittyivät juoksuun ja muuttoon. Kesä treenattiin melko ahkerasti, mutta syksyllä taas muutettiin ja sopivaa ryhmää ei löytynyt. Ehkä tänä vuonna?

- Rally-tokossa RTK1 enää kaksi hyväksyttyä tulosta puuttuu ja toivon mukaan ne saadaan nyt kevään aikana kasaan. Riippuen siitä, kuinka päästään treenaamaan niin ehkä myös avossa ensimmäinen startti?
     Rally-tokossa saatiin kesällä RTK1 kasaan. Marraskuussa koitettiin avoa, mutta ohjaajan jännitys pilaa kaiken.  

- Agilityyn en osaa sen tarkempia tavoitteita laittaa. Toivotaan, että kehitytään jokaisella alueella ja pidetään hauskaa.
     Agilityssa treenaaminen on ollut varsin repaleista, mutta selkeästi ollaan kehitytty! Erityisen ylpeä olen kesän keppikurssista, jossa opittiin paljon.

- Opetellaan kasa uusia temppuja
  Uusia temppuja opeteltiin useampia. 

- Näyttelyissä toivotaan ERIä.
  Näyttelyistä saatiin kolme ERIä, mitkä oikeuttivat shelttien näyttelyiden ykkösruusukkeeseen.
 
- Tärkeintä on, että nautitaan yhdessä tekemisestä ja pidetään hauskaa!
  Nautittu ollaan yhdessä tekemisestä ja hauskaa on myös pidetty!

- Itselleni voisin asettaa tavoitteeksi, että kehityn ohjaajana.
  Täytyy myöntää, että paljon jäi viime vuodesta käteen.