torstai 29. joulukuuta 2016

Agilitykärpäsen purema



Agilitykärpänen on purrut ja pahasti! Agilityahan olemme treenanneet säännöllisen epäsäännöllisesti siitä lähtien, kun Tinka täytti vuoden. Täytyy myöntää, että siitä huolimatta en ole koskaan päässyt jyvälle siitä, miksi laji koukuttaa. Tämä tosin voi johtua siitä, että vähintään joka toisien treenien jälkeen olen päättänyt lopettaa koko lajin.  Vihdoin alkaa tuntua siltä, että agility on koukuttanut myös minut.


Marras- ja joulukuu on käyty taas Elinan pätevässä opissa ja tuntuu, että uutta on opittu valtavasti. Vielä keväällä Tinka sinkoili juuri sinne minne tykkäsi ja ei todellakaan lukenut ohjausta tai puhumattakaan siitä, että olisi tullut ohjauksiin. Sitkeästi tolkutettiin pienen raivoapinan päähän ahkeralla palkkaamisella, että ohjauksiin on tultava ja vihdoin työ on tuottanut tulosta. Tinkaan on saatu asennettua jarru ja vähän jopa malttia, mutta vauhti ei ole kärsinyt tippaakaan. Kurssin myötä on huomannut, että Tinka lukee todella taitavasti ohjausta ja voi luottaa siihen, että koira menee sinne minne ohjataan. Toisaalta nyt, kun Tinka lukee ohjausta todella pienestä, niin ei se myös anna yhtään virheitä anteeksi. Mukava huomata, että kun luottaa koiraan, niin ei radalla tarvitse itse kiirehtiä vaan voi ohjata rauhassa. Innolla odotetaan tammikuuta ja, että päästään jatkamaan treenejä! 


Video, jonka Sofia (@soffke) julkaisi


Video, jonka Sofia (@soffke) julkaisi

torstai 15. joulukuuta 2016

RTK2 TaikaTuokion OnnenHetki

(c) Rally-toko Easy ry

Tiistaina oli viimeinen kerta rally-tokovalmennusta ja kouluttaja vinkkasi, että seuraavan päivän kankon kisoissa on vielä tilaa. Lupasin pohtia asiaa yön yli ja ilmoittaa meidät kisaamaan, jos siltä tuntuu. Onnistuneiden treenien jälkeen päätös varmistui, että lähdetään kisaamaan. Tällaiset extempore ilmoittautumiset sopivat minulle, koska sitten kisoja ei ehdi stressata etukäteen.


Hallille mentiin hyvissä ajoin ja alokasluokan rataantutustuminen oli vasta alkamassa. Aluksi Tinka sai rauhoittua ja katsella menoa ja ennen avoimen luokan rataantutustumista pääsi jo vähän tekemään hommia. Rataantutustumisen ajaksi autoon ja sieltä suoraan virittelemään, koska startattiin viidentenä. Radalla meillä oli ihan loistava fiilis, koska monet hyvin menneet treenit takana ja tiesin Tinkan osaavan, jos itse maltan pysyä rauhallisena ja ohjata selkeästi. -1 otettiin yhteensä kuusi kappaletta ja kahdesti uusittiin, koska en ollut täysin varma olisiko muuten tullut -10 rintamasuunta, niin pelattiin varman päälle. Radan jälkeen oli mahtava fiilis, koska yhtään haukkua ei kuulunut eikä merkkiäkään kiehumisesta, joka on ollut meillä pitkään ongelmana. Pisteitä kerättiin 88 RTK2 & TP. Tuomarin kommentti ” hieno suoritus, olette kehittyneet valtavasti.” lämmitti mieltä, koska Tytin alkeiskurssilla olemme rally-tokon aloittaneet ja säännöllisesti myös Tytin kisoissa kisattu. Toivottavasti helmikuussa päästään starttamaan voittajaluokassa!





maanantai 14. marraskuuta 2016

Jyväskylä kv 12-13.11

Pyörähdettiin siis molempina päivinä Jyväskylässä misseilemässä. Lauantaina shelttejä oli ilmoitettu 90 ja sunnuntaina kehässä taidettiin nähdä 82 shelttiä. Näyttelylle pitää antaa paljon ruusuja sopivasta kehästä, joka oli matotettu kunnolla! Pitkästä aikaa aikataulut pitivät paikkaansa. 

Lauantaina tuomarina Tino Pehar, Kroatia 
""3-vuotias vahva tyttö, tyypillinen pää, jossa feminiinen ilme. Kauniisti kiinnittyneet korvat, toivoisin parempaa ylälinjaa. Erinomainen hännänkiinnitys, erinomainen eturinta ja etuosa. Erinomaiset takakulmaukset, liikkeeseen toivoisin parempaa draivia." - ERI

Sunnuntaina tuomarina Josie Foley, Irlanti. 
""3-vuotias. Kiva pää. Kiva luonne. Hyvä eturinta. Hyvä kaula. Hyvä ylälinja. Liikkuu hyvin" - ERI AVK3

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

16.10 Rally-tokokisat Kannus

Kelvotonta ralleilua. Käytiin hakemassa Kannuksesta yksi AVO0 kisakirjaan. Rata oli lyhyt ja varsin simppeli, mutta nähtävästi se ei takaa mitään. Jännitys otti taas minusta vallan ja se heijastui valitettavasti Tinkaan. Radalle mahtui 2 x -3 uusi, 2 x - 10 tvä ja joitain ykkösiä. Radalta löytyi meille hankala kyltti "koira eteen, yksi askel peruuttaen... " Tiesin, että se todennäköisesti mokataan ja päätin jo, että kyseistä kylttiä en uusi, mutta uusin sen silti. Toinen -10 otettiin viimeiseltä kyltiltä, josta otettiin myös Sievin kisoissa -10 eli "istu, koira eteen, sivulle istu" tässä Tinka ehti taas pyörähtää ylimääräisen ympyrän. 

Täytyy todeta, että ne olivat taas yhdet kisat ja jatketaan harjoittelua. Kaikki ainekset onnistumisiin on, kun minä maltan pitää hermoni kasassa, mikä ei ole aivan helppo juttu ;) Seuraavat kisat on katsottu joulukuulle, mutta katsotaan nyt. Kovasti kutkuttaisi käydä vielä tälle vuodelle kokeilemassa viimeistä avoimen luokan hyväksyttyä ja sitten saataisiin keskittyä voittajaluokkaan. 




sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Paimentamassa

Viikko sitten lauantaina herättiin ennen seitsemää ja pakattiin kimpsut sekä kampsut autoon ja suunnattiin kohti tuposta. Aamu alkoi teorialla siitä, mitä paimennus käytännössä on sekä mitä erilaisia kilpailuluokkia paimennuksesta löytyy. Tämän jälkeen aluksi me omistajat päästiin kokeilemaan, että kuinka simppeliä se paimennus ja lampaiden liikuttelu on. Täytyy myöntää, että todella hyvä harjoitus ja lampaiden liikuttelu oli todella hankalaa. Yksikin väärä liike ja lampaat lakosivat molempiin suuntiin tai karkailivat sinne ja tänne.


Viimein tuli vuoro ottaa Tinka esille. Etukäteen vähän jännitin, että miten mahtaa reagoida lampaisiin. Nätisti Tinka nosti lampaat liikkeelle ja alkoi paimentaa. Selkeästi aluksi hieman jännitti, mutta hetken aikaa lampaita liikuteltua alkoi rentoutua. Toisella ja kolmannella kierroksella päästiin jo hieman kokeilemaan flänkkäystä, niin että itse olin lampaiden edessä ja kouluttaja oli Tinkan kanssa lampaiden takana. Hienosti lähti hakemaan suuntia käskystä, mutta selkeästi tarvitsee vielä enemmän varmuutta. Paimennus oli siis kaiken kaikkiaan positiivinen yllätys! Tinka käyttäytyi lampailla koko ajan todella nätisti ja selkeästi tiesi, mistä hommassa on kyse. Kiva olisi päästä koittamaan paimennusta myös uudemman kerran. 


keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Oikomossa

Viime viikon tiistaina Tinka pääsi jäsenkorjaajalle. Olin jo aikaisemmin laittanut merkille lisääntyneen peitsaamisen sekä takapään jäykkyyden. Tutut merkit kertoivat, että taas on aika varata aika jäsenkorjaajalle. Tällä kertaa meillä oli vastassa täysin uusi tuttavuus, joten hieman jännitti, mutta täysin turhaan.

Pihalle päästyämme ja Tinkan pompattua autosta, oli tuomio jo selvä, takapää on täysin jumissa. Hoito aloitettiin siis takapäästä ja oli hauska huomata, kuinka Tinka itse yritti tarjota erilaisia asentoja, jotta hoito olisi helpompaa. Tunnin veivaamisen jälkeen Tinka alkoi muistuttaa enemmän koiraa, kuin puupökkelöä ja takapää saatiin hienosti auki. Liikkeelle lähdettiin varovasti, mutta niin vain vetristynyt takapää otettiin käyttöön.

Pari päivän rauhaiselon jälkeen päästiin takaisin normaaliin elämään ja kyllä taas huomasi, että hoito tuli selvästi tarpeeseen. Lenkillä oli mukana kuin eri koira, joka spurttaili ja pomppi entiseen tapaansa. Oikomoon päästään uudestaan kuukauden päästä.



sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Hei hei mitä kuuluu?




Pitkästä aikaa jotain oikeita kuulumisia, eikä pelkästään nopeita päivityksiä tuloksista. Kesän hiljaiselon jälkeen ollaan hiljalleen aktivoiduttu, kun hallitreenit lähtivät pyörimään.

Agilityssä meillä on ohjatut treenit pari kertaa kuussa ja muuten treenaaminen on aikalailla omalla vastuulla, mikä on vähän harmillista. Toisen silmien alla on paljon helpompi treenata, kun vauhtia ja vaarallisia tilanteita meillä edelleen riittää. Toisaalta, kun ohjattuja treenejä on vähän, niin ollaan kahdestaan käyty treenaamassa yksittäisiä esteitä. Kepit alkavat sujua ilman ohjureita, mutta edelleen haetaan varmuutta niille. Pitkällinen työ kontaktien kanssa alkaa tuottaa myös tulosta, mutta edelleen siihen haetaan myös varmuutta. Keinun työstäminen pitäisi varmaan taas aloittaa alusta, mutta toisaalta onhan meillä aikaa.

Tokossa alkoi myös pyöriä ryhmä ja pari kertaa kuussa on ohjatut treenit. Tokossa tämä toisaalta on hyvä, koska ehtii kunnolla treenailemaan asioita, joita treeneissä käydään läpi. Ensimmäisellä kerralla tehtiin pieni tason tarkistaminen ja viime kerralla treeneissä pureuduttiin jo seuraamiseen sekä jääviin. Seuraaminen Tinkalla on kuulemma varsin kivaa ja hyvin pitää paikkansa, mutta Tinka voisi olla aktiivisempi sekä käännöksiä pitää työstää. Aktiivisuuteen saatiin vinkiksi tehdä hitaampaa seuraamista, jolloin koira joutuu oikeasti keskittyä seuraamiseen.

Rally-tokossa meitä pääsi kesän aikana puremaan pieni kärpänen, joten viime kisojen jälkeen ollaan alettu oikeasti treenaamaan myös voittajan kylttejä. Viikon päästä olisi tarkoitus käydä kokeilemassa, jos viimeinen avoimen luokan hyväksytty tulisi ja sen jälkeen voitaisiin rauhassa jäädä treenaamaan voittajaluokan kylttejä. Oikealla perusasento on hyvällä mallilla ja hiljalleen siihen pystyy alkaa yhdistämään seuraamista. Rally-tokoa saadaan toistaiseksi treenata kahdestaan, mutta toivottavasti ennen joulua päästään edes hetkeksi ryhmään.

Mejäilemässä ollaan käyty säännöllisen epäsäännöllisesti ja siitä innostuttu kunnolla! Tinka ajaa jäljet varsin tarkasti ja selkeästi nauttii jäljestämisestä. Innolla odotetaan ensi kevättä, että päästään tekemään pidempiä jälkiä.




lauantai 1. lokakuuta 2016

Vuodet vierivät

Tämä ihana tänään 3v <3


Minä rakastan tätä koiraa.
Silkkikorvat, mantelisilmät
ja leuanalus samettia.
Kun ei mitään jaksaisi
se tulee, huokaa,
laittaa korvat linttaan.
"Ei oltaisi surullisia."

Olen onnekas:
kaikista maailman ihmisistä
juuri minä sain tämän koiran.

~ Minna Lumirae

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Rally-tokokisat Sievi 18.9


Viime viikonloppuna sain hyvän idean, että ilmoitan Tinkan rally-tokokisoihin. Kisoihin lähdettiin sillä asenteella, että kisaamaan oppii vain kisaamalla ja käydään harjoittelemassa. Ohjaaja kärsii nimittäin jäätävästä jännittämisestä, joka valitettavasti heijastuu Tinkaan ja paras osaaminen kisoissa jää näkemättä. Kisoista olen kehittänyt meille jo pienen mörön, että mitäköhän se taas keksii ja entä jos se alkaa pärisemään jnejnejne. Tämä ei missään tapauksessa laske omaa jännittämistä vaan pahentaa entisestään. Tinka kyllä osaa ja treeneissä tekee todella hienoa pätkää ja tämän takia ärsyttää, kun kisoissa ei olla ollenkaan omalla tasolla. 

Tänään kuitenkin lähdettiin aamusta ajelemaan Sieviin. Rata näytti kivalta, mitä nyt vähän jännitti että hoksaako Tinka pyörähdyksessä hypyn ja säntää sinne. Olimme kolmanneksi vuorossa, mikä oli oikeastaan aika mukavaa, koska rataantutustumisen jälkeen ei jäänyt aikaa jännittää vaan oma vuoro koitti hyvin pian. Ensimmäisellä kyltillä Tinka yritti tarjota jotain puolenvaihtoa takaa, mutta hyvin ehdin pelastaa, joten tästä -1 tvä, kolmannella kyltillä Tinka ehti pyörähtää oman lenkin, joten uusittiin -3, kuudenella kyltillä eteentulo oli vino -1, viimeiseltä kyltiltä -10 tvä, koska Tinka ehti pyörähtää oman lenkin kun pyysin sitä eteen. Ohjaaja oli tässä vaiheessa niin pihalla, että ei kuollakseenkaan muistanut oliko uusinut kerran vai kahdesti, joten ajatteli pelata varman päälle ja olla uusimatta. Radan jälkeen harmitti, että en uusinut, mutta hylky olisi harmittanut vielä enemmän. Kaikesta oppii! Pisteitä meille siis 85/100. Vihdoin alkaa tuntua siltä, että olemme välillä samalla radalla. Toivottavasti tänä syksynä päästäisiin vielä metsästämään koularia. 



sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Priimaa tuppaa tulemaan

Pidemmän aikaa olen jo pyöritellyt mielessäni, että olisi mielenkiintoista käydä kuvauttamassa Tinka selän osalta kokonaan. Pari vuotta sitten selästä kuvattiin välimuotoinen lanne-ristinikama, mutta nikamien epämuotoisuus jäi lausumatta, koska kuvat kaulasta puuttuivat. Torstaiaamuna suunnattiin siis kohti eläinlääkäriä, joka aluksi tarkasti polvet, jotka olivat edelleen 0/0. Tämän jälkeen Tinka laitettiin unille ja alettiin kuvaamaan selkää. Rauhoittaminen itkettää, joka kerta yhtä paljon ja kuvauttaminen jännittää! Kuvien pomppiessa näytölle totesi lääkäri, että näissä ei näy mitään erikoista. Tänään vihdoin kennelliitolta tipahti lasku ja kuvauksen tulokset ovat virallisia. Tinka on siis joka puolelta priimaa! 

4.9.2016
Selkä
  nikamien epämuotoisuus
  selän spondyloosi

VA0 (normaali)
SP0 (puhdas)


1.9.2016polvilumpioluksaatio0/01.9.2018
1.11.2014Selkä
  välimuotoinen lanne-ristinikama

LTV0 (normaali)


30.10.2014kyynärnivel
lonkkanivel
0/0
A/A


17.10.2014

silmätutkimus
silmätutkimus
polvilumpioluksaatio
sydämen kuuntelutulos
Distichiasis : todettu
Silmämuutosten vakavuus : lievä
0/0
ei sivuääniä
17.10.2016
17.10.2016
17.10.2016








tiistai 30. elokuuta 2016

27-28.8.2016 Haapsalu

Viikonloppuna pyörähdettiin Virossa, Haapsalun näyttelyssä. Lauantaille oli ilmoitettu 12 shelttiä ja sheltit tuomaroi Kenneth Chuah, joka kohteli koiria todella kivasti ja tutki tarkasti. Tinkan ollessa ainoa avoimen luokan narttu oli kehä nopeasti ohi ja kehäsihteeri vilautti erinomaista, pienen sekaannuksen jälkeen selvisi, että myös SA napattiin. Paras narttu kehässä oli Tinkan lisäksi kaksi nuorten luokan narttua, joten pienoinen yllätys oli, kun Tinka viitottiin ensimmäiseksi ja pieni riemun kiljahduskin pääsi ;) Rotunsa parasta valittaessa tuomari vielä yllätti valiten Tinkan ROPiksi! Ryhmäkehässä kävimme pyörähtämässä, mutta sieltä ei tullut muuta kuin kokemusta.

"Hyvin tasapainonen kokonaisuus, kantaa hyvin kroppaansa, liikkuu sulavasti, feminiinisen näköinen, hyvä kroppa ja hännänkanto. " ERI AVK1 SA PN1 SERT ROP - Kenneth Chuah


(c) Marinne

(c) Inna Tolli

(c) Marianne

Sunnuntainaille oli ilmoitettu 11 shelttiä ja sheltit tuomaroi Sergey Galiaskarov. Tinka oli sunnuntainakin ainoa avoimen luokan narttu, joten kehä oli nopeasti ohi ja kehäsihteeri vilautti erinomaista ja SA:ta, joten jatkettiin paras narttu kehään, jossa vastassa oli eiliset nuorten luokan nartut. Tuomari viittasi Tinkan samantien ykköseksi, joten saimme jatkaa rotunsa parhaan valintaan, jossa Tinka oli tällä kertaa VSP, Nukan ollessa ROP. 

"Silmään näyttää isokokoiselta. Oikeat pään mittasuhteet, hyvä eturinta ja kulmaukset, liikkuessa vähän ahdas takaa, erinomainen turkki." ERI AVK1 SA PN1 SERT VSP - Sergey Galiaskarov 

(c) Marianne

(c) Marianne



maanantai 22. elokuuta 2016

Kokkola rn 21.08.2016

Lähinäyttelyt on parasta! Ei heräämistä epäinhimilliseen aikaan tai satoja kilometrejä autolla. Kokkolassa sheltit oli aikataulussa laitettu alkamaan vasta kello 12, joten aamulla sai rauhassa lähteä näyttelypaikalle ja seurata edellisten rotujen arvostelua. Pirjo Aaltosesta ei ollut mitään aikaisempaa tietoa, joten vähän jännityksellä seurasin, että millaisista koirista pitää. 

"Sopusuhtaisesti rakentunut narttu, jolla oikeat mittasuhteet. Oikea luuston vahvuus. Hieman kapea alaleuka. Hieman syvä kallo-osa. Hyvin taittuneet korvat. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Liikkeessä turhan korkea häntä. Liikkuu hyvin takaa ja edestä. Hyvä ulottuvuus sivuliikkeessä. Tänään ei parhaassa karvapeitteessä." ERI AVK4 - Pirjo Aaltonen



(c) Katja


maanantai 8. elokuuta 2016

Rally-tokon tuplakisat Himangalla 6.8

Miten aina sattuukin, niin että kisat ovat lähellä ja näyttelyihin ajetaan satoja kilometrejä? Ehkä sitä on vain vähän laiska. Lähellä olevat kisat olivat tällä kertaa ehdottomasti plussaa, koska päivästä tuli muutenkin pitkä. Kisapaikalla oltiin kymmenen maissa ja puoli viiden jälkeen ajelin kotiin vaihtamaan kastuneita vaatteita. 



A-radalla tuomarina oli Fiia-Maria Kivioja ja nämä olivat itseasiassa ensimmäiset Fiia-Marian tuomaroimat kisat! A-rata näytti kivan simppeliltä ja tiesin, että siitä selvitään helposti, jos Tinka malttaa. Radalle päästessä huomasin, että Tinka oli aivan liian korkeassa vireessä. Pari kertaa uusittiin ja tahkottiin kyltille 11 asti vaikka olisi kannattanut luovuttaa jo paljon aiemmin. Tuloksien selvittyä huomasin, että meidät hylättiin jo kyltille kolme, koska ohjaaja uusi väärin. Olimme nähtävästi ehtineet mennä kakkosen ohi ja palasin ykköseltä uusimaan kakkosta vaikka olisin enää voinut uusia kolmosen? Mene ja tiedä, mutta tämän radan jälkeen lähti paineet ja jännitys. 


B-radalla tuomarina oli ennestään tuttu Tytti Lintenhofer. B-rata näytti A-rataan verrattuna vähän sokkeloisemmalta, mutta myös todella mukavalta radalta ja rataantutustumisessa B-rata oli jo ihan simppeli. B-radan alussa tuli kunnon rankkasade ja kaikki olivat läpimärkiä hetkessä. Kolme koirakkoa ennen meitä keskeytti radan. Meidän päästyä radalle oli sade vähän jo hellittänyt, mutta lätäköitä oli siellä täällä. Tuomarin kommentti "sade viilensi Tinkan" sopi kyllä täydellisesti. Tinka rakastaa vettä ja lotraamista, mutta nähtävästi käskyn alla työskentely ei kuulu suosikkeihin ja maahanmeneminen oli erityisen ällöttävää, joten se uusittiin ja Tinka ei mennyt maahan -13, toinen uusiminen -3, eriaikaisuus -3 ja neljä -1 mm. py ja tvä. Voin sanoa, että tyytyväinen olen Tinkan työskentelyyn vaikka sitä parasta Tinkaa ei todellakaan nähty. Suoritti tehtävät parhaansa mukaan. Pisteitä saimme kasaan 74, mutta viime yönä huomasin että pieni laskuvirhe oli sattunut pisteenlaskijalle, joten laitoin järjestäjille viestiä ja Tinkan pisteet korjataan oikein eli AVOHYV 77 pistettä. 
Seuraavaksi olisi tiedossa oman seuran kisat, mutta vielä on mietinnässä ilmotanko Tinkan.




perjantai 29. heinäkuuta 2016

Vattajalla

Pari viikkoa sitten saatiin pitkästä aikaa seuraa Kirsistä ja Taavista, joten pakkohan se oli suunnata vattajalle juoksuttamaan koiria.  Koirat nautti suunnattomasti ja mielestäni kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Touhupetterit.



Kuvat (c) Kirsi














tiistai 26. heinäkuuta 2016

(c) Kirsi


Blogi on elännyt kesän hiljaiseloa, koska mitään sen suurempaa ei ole tapahtunut. Rally-tokoilemassa on käyty viikottain ja siinäpä ne suurimmat. Treenit menee toisinaan hyvin ja toisinaan huonommin. Kesää ollaan vietetty riehuen, pyöräillen sekä uiden. Uimisesta on ehdottomasti tullut Tinkan lempparijuttu.

Elokuussa päästään taas treeneihin kiinni, koska agilityn ohjauskuvioiden opettelu jatkuu ja päästään myös kokeilemaan doboa! Doboilun toivon auttavan jumituksiin ja, jos oikein innostutaan, niin ehkä kotiin täytyy hankkia oma pallo. Elokuussa odottaa myös Viron näyttelyreissu. Syksylle saatiin myös Savonlinnaan agilityyn treenipaikka, joten on mitä odottaa.

Eilen käytiin hallilla muistelemassa, että miltä ne esteet oikein näyttää, koska viikonloppuna olisi tarkoitus osallistua epiksiin supermölleihin eli hyppy-putki-luokkaan. Edelleen kartturi on myöhässä, mutta Tinkasta löytyy sama vauhti. Huvikseen kokeiltiin myös keppejä, koska huhtikuussa jäätiin kymmeneen keppiin ja pariin ohjuriin. Nähtävästi aika on tehnyt tehtävänsä, koska viimeiset toistot tehtiin 12 kepillä ja molemmissa päissä oli kaksi ohjuria. Hieno Tinka!




maanantai 11. heinäkuuta 2016

10.7 Oulu KV

Oulua voisi kutsua lähinäyttelyksi, koska aamulla sai nukkua kahdeksaan asti ja kerrankin virkeänä startata kohti määränpäätä. Luvatuista ukkosista ja sateista ei näkynyt jälkeäkään vaan enemminkin kentällä vallitsi helle, mikä oli ihan mukavaa vaihtelua viime viikkojen säähän. Tuomari oli arvostelussaan melko nopea, joten kehä rullasi sujuvasti eteenpäin.

"Isokokoinen. Feminiinen pää, mantelinmuotoiset tummat silmät, erinomaisessa asennossa olevat korvat, ilmeikäs. Hyvin muodostunut kroppa, oikeat linjat ja kulmaukset. Liikkuu ahtaasti takaa, hyvä häntä. Hyvä turkki ja luonne." EH - Hassi Assenmacher-Feyel


                                                                        
                                                               Kuvat (c) Santra Risto


perjantai 17. kesäkuuta 2016

Epäkunnossa.

Kuvat (C) Ida

Tiistaina Tinka pääsi taas luottohierojan käsittelyyn. Edellisen kerran poikettiin hierojalla maaliskuun lopussa, joten ajattelin että on hyvä käydä katsomassa, millaisessa kuosissa lihaksisto tällä hetkellä on. Landelle paluu on nimittäin tarkoittanut sitä, että hihna on lenkeillä mukana vain koristeena. Pieniä merkkejä olen mielestäni huomannut, että kireyttä saattaa löytyä ja tunne vahvistui, kun päästiin Carinalle ja Tinka pyrki jo eteisessä pois päin, koska saman teki viimeksi kun oli kipeä. 

Aluksi vaikutti siltä, että mitään sen suurempia jumeja ei ole. Tarkemmin hierottaessa jumeja löytyi vähän sieltä täältä mm. lapojen välistä, toisesta ojentajasta ja lannerangan kohdalta oltiin todella kipeitä. Ensihätään Tinka sai laseria, mutta myös kehoituksen käydä jäsenkorjaajalla katsomassa tilannetta tarkemmin, joten ensi viikolla suunnataan taas jäsenkorjaajalle. 

Omat kokemukset kyllä vahvistavat sen, että säännöllinen hierojalla käyttäminen ei todellakaan ole pahitteeksi vaan päinvastoin. Itse en ole koskaan vielä havainnut kovin selkeitä oireita siitä, että Tinka olisi jumissa tai kovinkaan kipeä, mutta aina hierojalla on löytynyt vähintään pientä jumia jostain. Tämän takia pyrin käyttämään Tinkan hierojalla säännöllisesti, että ne pienetkään jumit eivät pahentuisi. 



tiistai 14. kesäkuuta 2016

Ollaanko tämä kesä näin?

(C) Ida

Ei mitään uutta auringon alla edelleenkään. Alkaneet kesätyöt ja muu toiminta on saanut blogin hiljaiseksi. Välillä ollaan kuitenkin eksytty treeneihin ja treenattu itsenäisesti myös.


Tokoilemassa ollaan käyty vaan kahdestaan ja selkeästi kaivattaisiin myös seuraa. Paljon on hyödynnetty erilaisia paikkoja, jotta saataisiin maisemiin vaihtelua. Seuraaminen on parantunut huimasti ja kapulan pidossa ollaan otettu paljon takapakkia, koska sitä kapulaa olisi A. ihana mälvätä tai B. luovutuksessa sylkästä pois suusta. Ruutua ja merkin kiertoa on lähdetty rakentamaan oikeastaan alusta asti uudelleen, koska selkeästi Tinkalle on ollut epävarmaa, että mitä ollaan tekemässä. Hiljalleen, hiljalleen. Tokokokeita yritin katsella elokuulle, mutta ainakaan vielä ei näyttänyt lähellä olevan oikein mitään sopivia.


Agilityn ohjauskuviokurssilla ollaan koettu aikamoisia ahaa -elämyksiä. Suurimpana ehkä on tullut luotto koiraan ja siihen, että kyllä se tulee ja tekee, kun itse muistan luottaa. Ei tarvitse enää olla joka välissä varmistelemassa ja huutamassa kilpaa, että minne ollaan seuraavaksi menossa, vaan vihdoin meillä välillä luetaan jopa ohjausta! Usein ohjaus on vielä parempaa, kun muistan laittaa kädet taskuun piiloon. Edelleen Tinka kuumuu helposti ja ei kestä paljon hinkkausta, mutta tärkeintä on se, että se malttaa kuunnella eikä roiski joka suuntaan! Parin viikon päästä päästään pitkästä aikaa kokeilemaan ratatreenejä ja hauska nähdä, miten siellä maltetaan toimia.



Video, jonka Sofia (@soffke) julkaisi


Rally-tokossa ollaan saatu myös pieniä oivalluksia. Itse olen maailman järkyttävin stressaaja ja vihaan Tinkan haukkumista eli olen mennyt radalla lukkoon, kun Tinka on aloittanut haukun. Tinkahan on oppinut, että tämä on ihan jees tapa saada omistaja hermoromahdusen partaalle ja hyödyntänyt sitä. Säännöllisten treenien myötä se on joutunut huomaamaan, että haukkumisella ei ole vaiktuksia ja viimeksi sunnuntaina alun haukkumisen jälkeen teki oikein hienosti hommia! Säännölliset treenit on kyllä tuonnut rutiinia meidän hommiin. Toivottavasti päästään elokuussa kisaamaan!




Video, jonka Sofia (@soffke) julkaisi