torstai 29. joulukuuta 2016

Agilitykärpäsen purema



Agilitykärpänen on purrut ja pahasti! Agilityahan olemme treenanneet säännöllisen epäsäännöllisesti siitä lähtien, kun Tinka täytti vuoden. Täytyy myöntää, että siitä huolimatta en ole koskaan päässyt jyvälle siitä, miksi laji koukuttaa. Tämä tosin voi johtua siitä, että vähintään joka toisien treenien jälkeen olen päättänyt lopettaa koko lajin.  Vihdoin alkaa tuntua siltä, että agility on koukuttanut myös minut.


Marras- ja joulukuu on käyty taas Elinan pätevässä opissa ja tuntuu, että uutta on opittu valtavasti. Vielä keväällä Tinka sinkoili juuri sinne minne tykkäsi ja ei todellakaan lukenut ohjausta tai puhumattakaan siitä, että olisi tullut ohjauksiin. Sitkeästi tolkutettiin pienen raivoapinan päähän ahkeralla palkkaamisella, että ohjauksiin on tultava ja vihdoin työ on tuottanut tulosta. Tinkaan on saatu asennettua jarru ja vähän jopa malttia, mutta vauhti ei ole kärsinyt tippaakaan. Kurssin myötä on huomannut, että Tinka lukee todella taitavasti ohjausta ja voi luottaa siihen, että koira menee sinne minne ohjataan. Toisaalta nyt, kun Tinka lukee ohjausta todella pienestä, niin ei se myös anna yhtään virheitä anteeksi. Mukava huomata, että kun luottaa koiraan, niin ei radalla tarvitse itse kiirehtiä vaan voi ohjata rauhassa. Innolla odotetaan tammikuuta ja, että päästään jatkamaan treenejä! 


Video, jonka Sofia (@soffke) julkaisi


Video, jonka Sofia (@soffke) julkaisi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti