lauantai 28. marraskuuta 2015

ei mennyt niinkuin strömsössä


Tänä aamuna startattiin auto kohti Lappeenrantaa ja rally-tokokisoja. Edellisistä kisoista on jo hetki vierähtänyt, joten perhosia löytyi mahanpohjasta! Treenit ovat viime aikoina jääneet vähiin, kiitos rikkinäisen auton, mutta jotain on silti yritetty tehdä. Tiesin kyllä, että Tinka selviää radasta, jos vain tahto ja maltti riittävät.

Paikalla oltiin hyvissä ajoin ja suunnitelmissa oli juoksuttaa Tinkalta ylimääräinen virta pois ja tämän jälkeen pientä treeniä ja totuttelua halliin. Tinka vaikutti olevan kivasti kuulolla ja hienosti teki hommia myös hallin sisällä. Rataan tutustumisessa huomasin, että se on melko simppeli ja aivan suoritettavissa. Radalle päästessä, mikään ei enää ollutkaan simppeliä. Oma jännitykseni tarttui taas kerran Tinkaan ja se alkoi kuumuessaan haukkua. Päästiin kyltille viisi asti ja siinä vaiheessa nostin kädet ilmaan, mutta jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt tehdä se jo heti radan alussa. Periaate kuitenkin on se, että treeneissä ei haukuta, niin ei myöskään kisoissa. Vähän kieltämättä harmitti, kun niin pitkä matka oli kisoihin ajettu, mutta taas toisaalta koiran kanssahan tässä harrastan enkä koneen.




Harmittaa, että oma jännitys tarttuu myös Tinkaan, koska kyltit kyllä osataan ja treeneissä ne menevät todella kivasti. Onneksi huomenna on treenit, niin päästään vähän palauttelemaan. Jatketaan siis harjoituksia :)

maanantai 16. marraskuuta 2015

Aika tekee tehtävänsä


Kesäkuun rally-tokokisojen jälkeen heitettiin kyltit ja kylttitelineet kaappiin pölyttymään. Kisoissa koira oli ihan kuutamolla ja sitä sai houkutella mukana enemmän kuin laki sallii. Ei vastannut minun mielikuvaani lajista, jonka pitäisi olla hauskaa. Ajattelin että annetaan nyt olla ja katsellaan myöhemmin uudestaan, koska eihän meillä ole kiire. Kesä tehtiin kaikkea muuta kivaa tokoiltiin, hakuiltiin, jäljestettiin ja aksattiin.

Vihdoin viime kuussa uskallettiin hiljalleen kaivaa kyltit ja kylttitelineet pölyttymästä. Kotona toki ollaan välillä harjoiteltu avoimen liikkeitä, mutta ei kovin aktiivisesti.  Aluksi kokeiltiin ihan pientä viiden kyltin rataa ja se tuntui pitkästä aikaa mukavalta! Tinka oli ihan liekeissä. Viime viikolla kävin huvikseen kokeilemassa, että miten avoimenluokan kisarata sujuu näin kylmiltään ja selvittiin hengissä rata läpi. Toki alussa piti hieman kiehua, koska aluksi oli pyörähdys ja sen jälkeen hyppy. Huomasin myös, että istu-seiso vaatii paljon treeniä ja Tinka ei jotenkin osaa hahmottaa, että sivulta voi tulla eteen, joten lisää harjoittelua vain. Seuraavat "treenit" menikin sitten, niin että kaikesta mahdollisesti otettiin häiriötä, mutta semmoista se on.




Rally-tokokärpänen pääsi siis puremaan jälleen! Ei muuta kuin ilmoittautumaan treeneihin ja lauantaina päästiin ensimmäisiin treeneihin mukaan. Ryhmässä on alon ja avon koiria, joten aluksi tehtiin alokkaille rata, jonka mekin teimme tosin ilman hihnaa. Tinkalla oli enemmän vauhtia kuin älyä, jälleen kerran. Ylimääräinen energia purkautuikin haukahteluna radan varrella, mutta muuten uusi halli ja muut koirat lähellä eivät neitiä haitanneet. Hienosti keskittyi tekemään hommia ja hyvin oli kuulolla. Tämän jälkeen osa kylteistä vaihdettiin avon kylteiksi ja pääsimme tekemään uudestaan rataa. Aluksi radalla oli taas ääntä mukana, mutta loppua kohti hienosti tsemppas ja malttoi olla hiljaa. Saksalaisen on jotenkin yhdistänyt nyt merkin kiertoon? Kiersi koko kylttitelineen.. Tätä on nyt siis treenailtu kotona. Toisaalta taas sain kommenttia siitä, että suoritan kaikki tehtävät todella lähellä kylttejä, joten saksalainen voi johtua myös siitä. Täytyy siis muistaa kiinnittää huomiota suorituspaikkaan! Muuten saatiin kehuja hyvästä peräpään käytöstä ja sehän Tinkalla on mielestäni hyvää. Innolla odotetaan keskiviikon treenejä! 

perjantai 13. marraskuuta 2015

Antaa aallon kuljettaa, omalla painollaan, kunhan kellutaan.

Päivitykset laahaavat vaihteeksi jäljessä. Kasan koulutehtäviä olen kuitenkin saanut tehtyä! Tinkan haava käytiin näyttämässä viikko sitten eläinlääkärillä ja uudestaanhan se tikattiin. Vaihtoehtona oli myös se, että haavan annetaan itsestään umpeutua, mutta en lämmennyt ajatukselle. Aukinainen haava tällaisilla kurakeleillä ei houkuttanut. Haavaan leikattiin siis uudet reunat ja tikkaukset tehtiin tuplatikkauksena. Haava on lähtenyt huomattavasti paremmin parantumaan ja näyttää päivä päivältä paremmalta! Tiistaina vasta saan luvan irrottaa tikit, jos haava näyttää hyvältä. Onneksi perhepiiristä löytyy sairaanhoitajia, joille voi lähettää joka toinen päivä kuvia Tinkan haavasta ja kysyä mielipidettä siitä ;)

Tiistaina uskallettiin pitkän tauon jälkeen aksaamaan. Lenkeilläkään en ole enää rajoittanut menoa, joten ajattelin, uskaltaa lähteä kokeilemaan myös aksaamista. Aiheena meillä olikin persjättö, kontaktit ja aloiteltiin myös keppejä.
Persjättöä on tullut joskus kokeiltua, mutta aloiteltiin aluksi harjoittelemalla ihan ilman koiraa. Tämän jälkeen koiran kanssa ihan suoralla ja sen jälkeen liitettiin se vasta esteisiin. Persjättö ajatuksena tuntui todella helpolta ja sitähän se mielestäni olikin.. kunnes koutsi kertoi, että pyörin väärään suuntaan ja teen omia ympyröitäni. Se siitä helposta ohjauksesta, taas pääsin harjoittelemaan ilman koiraa. Treenien lopussa sain persjätön suoritettua, jopa kunnialla läpi.
Kepit oli Tinkalla edelleen yllättäen hyvin muistissa. Vauhtia taas oli enemmän kuin järkeä. Tehtiin aluksi neljällä kepillä ja lopulta kuudella kepillä. Välillä poistettiin ohjureita ja sitten taas lisättiin, mutta nähtävästi sen minkä kerran oppii, niin myös taitaa. Tästä on hyvä lähteä jatkamaan harjoituksia.
Kontakteja naksuteltiin puomin alastulolla ja vaikutti siltä, että Tinka ei olisi koskaan koko kontakteista kuullut. Neiti oli kirjaimellisesti ihan pihalla vaikka kotona vielä nätisti itse tarjosi on-offia. Kotona olemme yrittäneet ahkerasti naksutella kontakteja ja lisäsin myös omaa liikettä. Hienosti pysyy ja ei haittaa vaikka en vieressä seisokkaan. Toivottavasti tämä saataisiin myös hiljalleen liitettyä hallille.




Tässä pätkän tiistain treeneistä ja onhan se oma ”ohjaaminen” hirmuisen tönkköä. Välillä harmittaa, että noin lahjakas koira menee täysin hukkaan, mutta taas toisaalta yhdessähän tässä opetellaan!