Viime postauksesta on nähtävästi vierähtänyt ihan kiitettävästi aikaa. Koulu tahtoo viedä kaiken ylimääräisen ajan ja tehtävien kirjoittamisen jälkeen ei tahdo löytyä inspiraatiota kirjoittamiseen. Ollaan me kuitenkin jotain treenattu opiskeluiden ohessa.
Rally-tokossa kunnostauduttiin heti alkuvuodesta ja ilmottauduttiin sporttirakin mes- valmennukseen. Kristalta ollaan saatu paljon hyviä vinkkejä ja vähän alkaa näyttää siltä, että mestarissa voidaan startata kunhan sinne asti päästään! Tosin sitä ennen pitää saada vielä pari hyväksyttyä tulos voittajaluokasta. Meidän ikuinen murheenkryyni eli vierellä peruuttaminen lähti sujumaan kuin itsestään, kun sain vinkin lähteä rakentamaan sitä perusasennon kautta. Vielä peruuttaminen vaatii vahvistusta, mutta Tinkan koko ilme ja olemus on muuttunut huomattavasti, mikä on positiivista. Olen myös huomannut, että yhdenaikaisuus on uusi murheenkryyni meille. Aina joko koira tai ohjaaja on liian nopea liikkeissään. Paljon riittää treenattavaa, mutta hyvällä mallilla jo ollaan! Tämän takia innostuin katsomaan kisoja ja ensi kuussa lähdetään kokeilemaan kisaamista pitkästä aikaa.
Tokoa ollaan treenattu myös enemmän ja vähemmän ahkerasti. Ilmottauduttiin sporttirakin alo/avo-valmennukseen ja sieltä ollaan saatu hyviä ideoita, mitkä odottaa toteutusta, kun Tinka on ollut nyt saikulla. Marianne Forselin koulutuksessa käytiin myös ja sieltä saatiin hyviä ideoita Tinkan ääntelyyn eli siihen, kun haukku meinaa tulla todella herkästi kiihdyttävissä liikkeissä. Pitäisi muistaa treeneissä olla selkeämpi ja Tinkalle ei todellakaan sovi ne hetket, jolloin en tiedä mitä tehdään. Ruutua lähdetään myös rakentamaan alusta seisomisen kautta. Merkin kiertoon, missä tahtoo tulla ääntä ja hidastelua menomatkalla saatiin idea laittaa nameja tötsän taakse ja muistuttaa Tinkaa siitä, että siellä on tehtävä, jolloin ei ole aikaa räksytellä turhaan. Tämä tuntui ainakin muutamien toistojen perusteella varsin toimivalta! Paljon siis hyviä vinkkejä, mitkä odottavat toteuttajaa. En malta odottaa, että Tinkan saikku loppuu ja päästään taas treeneihin kiinni.
Agilityssa ollaan myös edistytty, mutta ollaan palattu uuteen/vanhaan ongelmaan eli keppien aloitukseen. Tuntuu, että ensimmäiseen väliin puikahtaminen on todella haastavaa ja siihen täytyy nyt jotain keksiä. Tulevana viikonloppuna ollaan menossa onneksi tutun koutsin valmennukseen, joten ehkä sieltä saadaan ideoita tähän ongelmaan. Helmikuussa käytiin myös opiskelemassa Tiia Vitikaisen silmien alla hyppytekniikkaa ja saatiin hyvät vinkit siihen! Tinkan hyppytekniikassa olisi toivomisen varaa, joten nyt tärkeänä projektina on saada hyppytekniikka kuntoon.
Muuten olemme viettäneet tavallista arkea ulkoillen ja nauttien ihanasta keväästä. Eihän sitä muistanutkaan, kuinka ihania aurinkoiset pakkaspäivät onkaan! Aina elämään mahtuu myös toki pieniä haavereita ja Tinka on tosiaan ollut viikon verran saikulla tai oikeastaan viettänyt rauhallisempaa elämää, koska kävi Jaana-Kaisa Timosen käsittelyssä ja selästä löytyi yllättävän paljon sanomista. Positiivista on se, että kaikki vaivat tuntuivat olevan hoidettavissa.
