Mennyttä

Vuosi sitten asetettiin tavoitteita ja nyt on hyvä käydä läpi, että mitä saavutettiin ja mitkä jäivät saavuttamatta.

Toivotaan, että Tinka pysyy terveenä! Tosin tiedän jo nyt, että torstaina käydään taas poistattamassa yksi tukkeutunut talirauhanen, mutta toivotaan sen olevan tämän vuoden ainoa reissu eläinlääkärille.
Eläinlääkärillä kävimme tämän lisäksi hakemassa passin ja tarkeissa, joten periaatteessa tavoite toteutui. Pientä kremppaa siellä ja täällä oli kuluvan vuoden aikana, mutta ei mitään suurempaa. Keväällä Tinka tipahti avantoon, mikä aiheutti selän jumiutumista, joten hierojalla ja jäsenkorjaajalla kävimme ahkerasti. Syksyllä otettiin selästä spondari ja nikamien epämuotoisuus ja nämä molemmat olivat puhtaita. Tämän  lisäksi tarkattiin polvet ja silmät edelleen terveiksi.

Tokossa voisi olla ihan realistista saada TK1, jos treenataan ahkerasti ja uskallan ilmoittaa meidät kisaamaan.
Tokossa kisaaminen jäi. Rally-tokossa esiin tulleet ongelmat kalvoivat ohjaajaa niin, että ei uskallettu lähteä kisaamaan. Ehkä me vielä joskus. 

Rally-tokossa voitaisiin asettaa tavoitteeksi RTK2, koska kyltit ovat jo hallussa. Toivotaan, että kisoissa myös mielentila olisi molemmilla oikea.
Rally-tokossa saavutettiin tavoite! Yksi ohjaajan hylky ja yksi nolla käytiin hakemassa, mutta myös kolme hyväksyttyä tulosta. Suurin onnistuminen oli kuitenkin vuoden viimeiset kisat, missä molemmat oli hyvällä ja rennolla fiiliksellä tekemässä hommia. 

Agilityyn ei edelleenkään laiteta tavoitteita. Toivotaan, että kehitytään jokaisella alueella ja pidetään hauskaa.
Agilityyn ei asetettu tavoitteita, mutta huimasti Tinka on kehittynyt ja ohjaaja siinä sivussa. 

Käydään hakuilemassa ja kelien salliessa jatketaan jäljestämistä.
Hakuileminen jäi, koska jäätiin porukasta pois. Jäljestämässä käytiin kahdestaan ja tutustuttiin myös mejään ja niitä jälkiä tuli tehtyä enemmän.  

Pidetään yhdessä hauskaa ja nautitaan yhdessä tekemisestä. 
Tämä tavoite toteutui. Hirmuisesti itse opin uutta Tinkasta ja harrastamisesta. Päivä päivältä nautin enemmän tuon varjon kanssa elämisestä. Aamulla ensimmäisenä se on kainalossa ja illalla viimeisenä se huokaisten painaa pään jalkoja vasten.

Itselle asetan saman tavoitteen, kun aiemminkin eli kehittyä ohjaajana ja opetella oikeasti säätelemään Tinkan mielentilaa. 

Tämä tavoite toteutui myös. Vihdoin ja viimein opin sen, että jos koira on sellainen kuin Tinka, niin minun täytyy olla rauhallinen ja määrätietoinen. Tinka ei siedä minkäänlaista epävarmuutta tai jännittämistä minulta. Tämä oppi oli ehkä tänä vuonna kultaakin kalliimpi. Tästä on hyvä jatkaa. 

Hei hei mitä kuuluu?

Pitkästä aikaa jotain oikeita kuulumisia, eikä pelkästään nopeita päivityksiä tuloksista. Kesän hiljaiselon jälkeen ollaan hiljalleen aktivoiduttu, kun hallitreenit lähtivät pyörimään.

Agilityssä meillä on ohjatut treenit pari kertaa kuussa ja muuten treenaaminen on aikalailla omalla vastuulla, mikä on vähän harmillista. Toisen silmien alla on paljon helpompi treenata, kun vauhtia ja vaarallisia tilanteita meillä edelleen riittää. Toisaalta, kun ohjattuja treenejä on vähän, niin ollaan kahdestaan käyty treenaamassa yksittäisiä esteitä. Kepit alkavat sujua ilman ohjureita, mutta edelleen haetaan varmuutta niille. Pitkällinen työ kontaktien kanssa alkaa tuottaa myös tulosta, mutta edelleen siihen haetaan myös varmuutta. Keinun työstäminen pitäisi varmaan taas aloittaa alusta, mutta toisaalta onhan meillä aikaa.

Tokossa alkoi myös pyöriä ryhmä ja pari kertaa kuussa on ohjatut treenit. Tokossa tämä toisaalta on hyvä, koska ehtii kunnolla treenailemaan asioita, joita treeneissä käydään läpi. Ensimmäisellä kerralla tehtiin pieni tason tarkistaminen ja viime kerralla treeneissä pureuduttiin jo seuraamiseen sekä jääviin. Seuraaminen Tinkalla on kuulemma varsin kivaa ja hyvin pitää paikkansa, mutta Tinka voisi olla aktiivisempi sekä käännöksiä pitää työstää. Aktiivisuuteen saatiin vinkiksi tehdä hitaampaa seuraamista, jolloin koira joutuu oikeasti keskittyä seuraamiseen.

Rally-tokossa meitä pääsi kesän aikana puremaan pieni kärpänen, joten viime kisojen jälkeen ollaan alettu oikeasti treenaamaan myös voittajan kylttejä. Viikon päästä olisi tarkoitus käydä kokeilemassa, jos viimeinen avoimen luokan hyväksytty tulisi ja sen jälkeen voitaisiin rauhassa jäädä treenaamaan voittajaluokan kylttejä. Oikealla perusasento on hyvällä mallilla ja hiljalleen siihen pystyy alkaa yhdistämään seuraamista. Rally-tokoa saadaan toistaiseksi treenata kahdestaan, mutta toivottavasti ennen joulua päästään edes hetkeksi ryhmään.

Mejäilemässä ollaan käyty säännöllisen epäsäännöllisesti ja siitä innostuttu kunnolla! Tinka ajaa jäljet varsin tarkasti ja selkeästi nauttii jäljestämisestä. Innolla odotetaan ensi kevättä, että päästään tekemään pidempiä jälkiä.

Testissä MEJÄ

MEJÄ on lyhenne metsästyskoirien jäljestämiskokeesta. Sen tarkoituksena on selvittää koiran kyky seurata haavoittuneen riistaeläimen verijälkeä. Kokeessa pyritään jäljittelemään tositilannetta avoimessa - ja voittajaluokassa, sekä mittaamaan koiran taito haavoittuneen hirvieläimen jäljestyksessä. Näistä taidoista on apuja myös käytännössä. Luonnostaan koira käyttää hajuaistiaan lähes kaiken uuden tutkimiseen ja havainnointiin. Mikäpä sen parempaa kuin valjastaa tuo vaistonomainen tapa hyöty- ja harrastus-käyttöön. MEJÄ on mielenkiintoinen koemuoto.  - Kennelliitto 

Eilen oltiin tutustumassa mejän saloihin. Alkuun oli pieni pohjustus siihen, mitä mejä on sekä mitä se pitää sisällään. Tämän jälkeen päästiin kokeilemaan jälkien tekoa ihan käytännössä. Tekemäni jälki oli noin 100 metriä pitkä ja siinä oli puolessavälissä yksi makaus. Jokainen koira pääsi ajamaan omistajansa tekemän jäljen. Tinka oli  yllättäen ainoa paimen ja muuten ryhmästä löytyi terrieri, akita ja noutajia, oli mielenkiintoista päästä seuraamaan erilaisten koirien työskentelyä. Jokaisella koiralla oli omanlaisensa tyyli työskennellä ja jotkut etenivät hyvin varovasti ja toiset taas hyvin vauhdikkaasti. 

Tinka on aiemmin tehnyt pelkästään pk-jälkeä, joten ajattelin sen lähtevän jäljestämään ihmisen jälkiä pitkin eikä verta pitkin, mutta väärässä olin. Alussa ei heti hoksannut homman ideaa vaan hetken aikaa pyöri jäljen aloituksen ympärillä, mutta parista kehotuksesta nappasi jäljen alun ja lähti jäljestämään. Hyvin Tinkamaista työskentelyä eli tarkkaa ja etenevää sekä selkeästi kaikki verisemmät kohdat tarkastettiin tarkkaan. Makaukseen ei reagoinut mitenkään, mutta uskon että siihen en pirskotellut tarpeeksi verta, koska muuten tarkisti hyvin verisemmät kohdat. Lopusta löytyvä hirvensorkka aiheutti pienen järkytyksen, mutta lopulta olisi kelvannut maisteltavaksi asti. Jälki olisi ehkä voinut olla pidempi, mutta ajattelin että ensimmäiselle kerralle riittää lyhyt suora, jotta näkee miten se reagoi koko jäljestämiseen. Mukava huomata, että jälki kuin jälki, niin Tinkalla on selkeä motivaatio työskennellä. Täytyy myöntää, että pieni kärpänen puraisi minua ja tänään käytiin ostamassa verta ja sieniä sekä kysyttiin lupa maiden käyttöön, joten pian päästään myös itsekseen harjoittelemaan.