Mennyttä

Vuosi sitten asetettiin tavoitteita ja nyt on hyvä käydä läpi, että mitä saavutettiin ja mitkä jäivät saavuttamatta.

Toivotaan, että Tinka pysyy terveenä! Tosin tiedän jo nyt, että torstaina käydään taas poistattamassa yksi tukkeutunut talirauhanen, mutta toivotaan sen olevan tämän vuoden ainoa reissu eläinlääkärille.
Eläinlääkärillä kävimme tämän lisäksi hakemassa passin ja tarkeissa, joten periaatteessa tavoite toteutui. Pientä kremppaa siellä ja täällä oli kuluvan vuoden aikana, mutta ei mitään suurempaa. Keväällä Tinka tipahti avantoon, mikä aiheutti selän jumiutumista, joten hierojalla ja jäsenkorjaajalla kävimme ahkerasti. Syksyllä otettiin selästä spondari ja nikamien epämuotoisuus ja nämä molemmat olivat puhtaita. Tämän  lisäksi tarkattiin polvet ja silmät edelleen terveiksi.

Tokossa voisi olla ihan realistista saada TK1, jos treenataan ahkerasti ja uskallan ilmoittaa meidät kisaamaan.
Tokossa kisaaminen jäi. Rally-tokossa esiin tulleet ongelmat kalvoivat ohjaajaa niin, että ei uskallettu lähteä kisaamaan. Ehkä me vielä joskus. 

Rally-tokossa voitaisiin asettaa tavoitteeksi RTK2, koska kyltit ovat jo hallussa. Toivotaan, että kisoissa myös mielentila olisi molemmilla oikea.
Rally-tokossa saavutettiin tavoite! Yksi ohjaajan hylky ja yksi nolla käytiin hakemassa, mutta myös kolme hyväksyttyä tulosta. Suurin onnistuminen oli kuitenkin vuoden viimeiset kisat, missä molemmat oli hyvällä ja rennolla fiiliksellä tekemässä hommia. 

Agilityyn ei edelleenkään laiteta tavoitteita. Toivotaan, että kehitytään jokaisella alueella ja pidetään hauskaa.
Agilityyn ei asetettu tavoitteita, mutta huimasti Tinka on kehittynyt ja ohjaaja siinä sivussa. 

Käydään hakuilemassa ja kelien salliessa jatketaan jäljestämistä.
Hakuileminen jäi, koska jäätiin porukasta pois. Jäljestämässä käytiin kahdestaan ja tutustuttiin myös mejään ja niitä jälkiä tuli tehtyä enemmän.  

Pidetään yhdessä hauskaa ja nautitaan yhdessä tekemisestä. 
Tämä tavoite toteutui. Hirmuisesti itse opin uutta Tinkasta ja harrastamisesta. Päivä päivältä nautin enemmän tuon varjon kanssa elämisestä. Aamulla ensimmäisenä se on kainalossa ja illalla viimeisenä se huokaisten painaa pään jalkoja vasten.

Itselle asetan saman tavoitteen, kun aiemminkin eli kehittyä ohjaajana ja opetella oikeasti säätelemään Tinkan mielentilaa. 

Tämä tavoite toteutui myös. Vihdoin ja viimein opin sen, että jos koira on sellainen kuin Tinka, niin minun täytyy olla rauhallinen ja määrätietoinen. Tinka ei siedä minkäänlaista epävarmuutta tai jännittämistä minulta. Tämä oppi oli ehkä tänä vuonna kultaakin kalliimpi. Tästä on hyvä jatkaa. 

Jos kuu ja tähdet ovat oikeassa asennossa

Listataan taas tavoitteita tälle vuodelle, niin saa vuoden päästä taas katsella, mitä on saatu aikaseksi.

Toivotaan, että Tinka pysyy terveenä! Tosin tiedän jo nyt, että torstaina käydään taas poistattamassa yksi tukkeutunut talirauhanen, mutta toivotaan sen olevan tämän vuoden ainoa reissu eläinlääkärille.

Tokossa voisi olla ihan realistista saada TK1, jos treenataan ahkerasti ja uskallan ilmoittaa meidät kisaamaan.

Rally-tokossa voitaisiin asettaa tavoitteeksi RTK2, koska kyltit ovat jo hallussa. Toivotaan, että kisoissa myös mielentila olisi molemmilla oikea.

Agilityyn ei edelleenkään laiteta tavoitteita. Toivotaan, että kehitytään jokaisella alueella ja pidetään hauskaa.

Käydään hakuilemassa ja kelien salliessa jatketaan jäljestämistä. 

Pidetään yhdessä hauskaa ja nautitaan yhdessä tekemisestä. 

Itselle asetan saman tavoitteen, kun aiemminkin eli kehittyä ohjaajana ja opetella oikeasti säätelemään Tinkan mielentilaa. 

Pieniä palasia treeneistä

Muuton myötä Tinka aloitti juoksun tottakai, joten treeneihin on tullu automaattisesti se kolmen viikon tauko, mikä taisi tosin olla ihan paikallaan. Perjantaina ajeltiin Kokkolaan lomailemaan ja lauantaina täytyi heti päästä treenaamaan.

Lauantaina lähdettiin siis vaihteeksi metsään. Tinkalle poljettiin jälki n. 250 metriä ja jätettiin kuusi keppiä. Jäljen vanhentuessa otettiin hieman esineiden hakua. Muistuteltiin aluksi hieman, joten jätettiin lähelle ja hiljalleen vaikeutettiin. Viimeinen oli, niin että en itsekkään tiennyt, minne esine oli jäännyt ja pistottamalla laitettiin Tinka hakemaan se, mutta hienosti löyty! Mukava huomata, että jaksaa työskennellä vaikka esine ei heti löytyisikään vaan etsitään, niin kauan että löytyy. Jäljellä huomasi, että tauko on tehnyt hyvää, koska suorastaan syöksyi jäjelle. Kaikki kuus keppiä löytyi nätisti vaikka ohjaaja oli aivan varma, että jälki ei mene sinne suuntaan, mutta tällä kertaa Tinkan nenä oli tarkempi ;) 

Maanantaina käytiin kentällä tokoilemassa. Otettiin hieman paikkista, seuraamista, ruutua, katsottiin miten hyppy sujuu, sekä tehtiin pieni jälki nurmikolle. 

Paikkis: Tinka sai makoilla paikkiksessa, kun rakentelin siinä ruutua ja juteltiin, mitä tänään treenataan. Vihdoin alkaa tuntua siltä, että se on hoksannu, että sieltä ei nousta kesken pois ja makoilee ihan rauhallisen oloisena. 

Ruutu: Ruutua on aikaisemmin pari kertaa tehty niin, että appari on ruudussa, mutta itse käsken maahan ja käyn palkkaamassa. Tällä kertaa kokeiltiin, että miten onnistuu pelkällä kosketusalustalla ja hienosti hakeutui ruutuun. Välillä jopa turhan tehokkaasti, joten ruutu piti kasata pois. Edelleen tarvitaan paljon treeniä eri suunnista ja pidetään kosketusalusta mukana, jotta oppisi hakeutumaan keskelle ruutua. 

Seuraamista otettiin lelulla ja vähän tuumas jo keulia, mutta hienoa ja innokasta tekemistä! Otettiin myös lopuksi vähän käännöksiä ja ohjaaja sai noottia siitä, että hidastelee hirmuisesti käännöksiin. 

Alokasluokan hypyssä nyt ei ollut mitään ongelmia. 

Lopuksi tosiaan tehtiin pari jälkeä nurmikolle, jotka olivat melko lyhyitä ja näille laitettiin vähän nakkia, jotta tulisi sitä tarkkuutta työskentelyyn. Hienosti selvitti molemmat jäljet ilman sen kummempia ongelmia. 

Tiistaina lähdettiin vaihteeks kentälle tokoilemaan. Tehtiin ruutua, tunnaria sekä pari hakupistoa ja jälki. 

Ruutu: Aluksi Tinkan oli tosi vaikea hahmottaa, missä ruutu onkaan, mutta pari toistoa melko läheltä ja sen jälkeen siirryttiin kauemmas. Tehtiin lähetys jokaisesta suunnasta ja hienosti kosketusalustan kanssa meni. Otettiin pari toistoa myös ilman kosketusalustaa ja eipä tuo tuntunut haittaavan. 

Tunnari: Meidän piti harjoitella, kun vietettiin pari viikkoa Savonlinnassa, mutta eipä siitä oikein tahtonut mitään tulla. Tinkalle olen aikaisemmin jo piilotellut tunnaria kotona ja lenkillä käpyjä, joten idea siitä omasta kapulasta oli selvillä, mutta jotenki en saanut sitä yhdistettyä toisiin kapuloihin. Lauantaina testattiin ensimmäisen kerran, niin että muut oli "liikkurin" hajustamia ja yksi oma ja hienosti sieltä nousi se oma. Kokeiltiin, että oliko tämä vahinko vai onko tosiaan hoksannut homman idean ja hienosti se oma sieltä nousi. Toki piti vielä huudella, että muistaa palauttaa oman ja eihän se käteen asti palautunut, mutta mitäpä tuosta! Jatketaan harjoituksia :) 

Hakupistoja tehtiin pari ja hienosti ukot löytyi. Jäljellä tehtiin taas tarkkuutta ja jätettiin sinne vähän nakkia ja hienosti pysyi nenä maassa, kunhan tämä muistaisi luottaa siihen, että kyllä se koira osaa. 

Paljon on opeteltu uutta tänä kesänä, mutta yritetty pitää vaihtelevuutta treeneissä ja ainakin omasta mielestä erilaiset treenit ovat hirmuisesti tukeneet toisiaan! Huomenna suunnataan matka kohti Turkua ja perjantaina olisi tarkoitus lähteä kohti Ahvenanmaata ja Eckerön koiranäyttelyä. Toivotaan, että ensi viikolla päästään jo Savonlinnassakin aksaamaan ja tokoilemaan. 

Uusia tuulia

Päivitykset vaihteeksi laahavat hieman jäljessä. Muutto uudelle paikkakunnalle on viennyt tehokkasti aikaa ja näin ollen päivittelykin on jäänyt. Tästä päivityksestä tuleekin oikea sillisalaatti, mutta väliäkös tuolla.

Viikko sitte lauantaina käytiin tekemässä viimeiset jälkitreenit hetkeen. Samalla otettiin myös hieman esineruutua ja ruutuun lähettämistä. Aloitettiin esineruudulla sillä aikaa, kun jälki vanheni ja aluksi pari helppoa aika eteen ja hiljalleen vaikeuttaen, niin että Tinka ei nähnyt kun esineitä vietiin. Kuusi kertaa vietiin esine ja viimeisellä kerralla alkoi selvästi asenne olemaan se, että hae ite esinees. Viimeinen esine kuitenkin löytyi, joten oli hyvä lopettaa kuitenkin onnistumiseen.

Jälki tehtiin taas erilaiseen paikkaan kuin aikaisemmin ja jälki oli melko helpossa maastossa. Jäljellä pituutta taisi olla n. 200 metriä ja kaikki kuusi keppiä löytyi ja kepiltä palkka. Jäljellä ei näkynyt merkkiäkään aikasemmasta "ei vois vähempää kiinnostaa" asenteesta, vaan lähti innolla jäljelle ja jäljesti varsin hyvin! Yksi polun ylitys tuli ja siinä piti hieman näyttää jälkeä uudestaan, mutta muuten päästiin varsin pienillä kehoituksilla läpi. Pitäisi vain muistaa luottaa siihen koiran nenään, koska se on vain tarkka. Toisella kepillä nimittäin en uskonut kepin sijaitsevan siinä ja, kun keppiä ei heti löytynyt yritin komentaa Tinkan etsimään uudelleen, kunnes keppi löytyi juuri siitä, mihin Tinka sen ilmaisi..

Lopuksi otettiin hieman apparin avustuksella ruutuun lähettämistä, jotta alkaisi pikku hiljaa tulla sitä irtoamista minusta. Lopuksi otettiin myös yksi helppo hakupisto ja hienostihan se ukko sieltä löyty.

Viikko sitten sunnuntaina kävin myös vilkuilemassa tokokokeita uusilla säännöillä ja eihän ne vaikuttaneet ollenkaan mahdottomilta. Treenattavaa riittää, etenkin häiriöissä, mutta pieni tavoite asetettiin, että ehkä mekin kisataan ennen vuoden vaihdetta. Lupauksia en tehnyt, mutta tavoitteeksi asetetaan tämä. Tokosta innostuneena mukaan tarttui myös ruutukartiot sekä nauha, mutta myös metallinen noutokapula ja saatiin kassillinen tunnareita lainaan, joten ei meiltä treenattava lopu kesken! 

Maanantaina tosiaan pakkasimme tavaramme ja vaihdoimme paikkakuntaa Savonlinnaan, koska kotitalousopettajan opintoni alkoivat täällä. Positiivista on se, että kuinka hienosti Tinka on sopeutunut kerrostaloon ja muutenkin kaupungissa elämiseen. Toki neiti aloitti tähän samaan syssyyn juoksut, jotta vielä ei päästä harrastusten pariin, mutta kunhan juoksut ovat juostuna, olisi meidän tarkoitus jatkaa sekä agilitya että tokoa ryhmissä.

asenne ratkasee, oon nähny omin silmin senki

Tiistaina oli taas treenien vuoro. Tavanomaiseen paikkaan oli eksynyt kasa polkupyöräsuunnistajia, joten saatiin lennosta vaihtaa paikkaa. Vähän matkan päästä löytyi sopiva paikka ja saatiin samalla hyvää häiriötä, kun oli ohikulkijoita ja lähellä hajotettiin betonia, joten ääntä riitti. Useampi tunti siis taas vierähti metsässä, mutta voiko iltoja paremmin viettää?

Aluksi poljettiin Tinkalle jälki ja maasto oli todella hankalaa hakkuualuetta, joten risua ja rämeikköä riitti. Tähän asti ollaan poljettu jälki melko helppoon maastoon, joten ajateltiin testata miten jäljestys sujuu uudessa paikassa ja hieman hankalammassa maastossa. Sovittiin, että jos on liian hankalan tuntoista, niin nostetaan vain pari ensimmäistä keppiä. Jälki oli ehkä n. 150 metriä ja sieltä löytyi 5 keppiä ja kepiltä aina palkka. Jälki sai vanheta hetken aikaa ja sitten päästiin ajamaan jälkeä. Hankala maasto ei tuntunut haittaavan Tinkaa ollenkaan vaan hienosti nenä maassa jäljesti eteenpäin. Pari kertaa toki piti näyttää jälki uudestaan ja kehoittaa jäljestämään, sekä kulmassa tarvi apua, mutta muuten kokonaisuutena jäljesti hyvin! Jäljen jälkeen kuulin, että maasto oli verrattavissa voittajaluokan maastoon, joten ihan hienosti aloittelijalta.

Esineitä piiloteltiin myös. Aluksi pari helppoa, niin että Tinka näki kun appari vei esineen, mutta sitten hankaloitettiin, niin että Tinka ei enää nähnyt kun esineitä vietiin ja huomasi, että nyt joutui oikeasti työskentelmään, mutta joka kerta esine palautui takaisin. Testailtiin myös erilaisia esineitä ja ei näyttänyt olevan vaikutusta esineiden palautumiseen.

Ehdittiin myös vähän tokotella jäljen vanhentumista odotellessa. Kasattiin ruutu ja koska Tinkalla on ollut ongelmana minusta irtoaminen, niin appari oli ruudussa ja käskin ruutuun -> maahan ja kävin palkkaamassa itse koiran. Tähän täytyy miettiä jotain hyvää toimintasuunnitelmaa yksin treenaamista varten. Vähän seuraamista ja vihdoin se alkaa näyttää siltä miltä sen pitääkin näyttää! Toki hieman keuli, mutta vire oli hyvä ja se oli innokasta. Paikkaan täytyy kiinnittää huomiota. Näytin myös meidän jäävät liikkeet ja niistä saatiin kehuja, koska ovat kuulemma hyvät ja täpäkät! Ruutua kasatessa otettiin paikkis ja hienosti pysy vaikka häiriötäkin oli.