keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Onnea seuraa onni!

Pari viikkoa sitten uskallettiin ensimmäistä kertaa vierailemaan toisessa ryhmässä, jotka ovat aloittelemassa kisaamista. Hirvitti, että pärjätäänköhän me siellä ollenkaan, mutta ihan hyvin sujui! Rakennettiin kakkosten rata ja sovittiin kouluttajan kanssa, että tehdään ensimmäiset kahdeksan estettä, koska keppejä ei vielä handlata. Tinka meni kivasti aina seiskalle asti, mutta kiersi putken takaa kasin. Todettiin, että rima hirvittää ja itse olen koiran linjalla, joten otettiin uusi yritys ilman rimaa ja parin kokeilun jälkeen saatiin onnistumaan. Päästiin lopuksi vielä koko pätkä ilman ongelmia läpi. Lopuksi otettiin meille keppejä ja päästiin siihen tilanteeseen, että kaksi ohjuria oli paikalla. Kivat treenit ja itselle tuli paljon varmuutta siitä, että pärjätään ihan hyvin muiden treeneissä myös!




Eilen vuorossa oli omatoimitreenit ja oltiin toisen koirakon kanssa kahdestaan hallilla. Päätettiin tehdä pientä rataa ja lopuksi ottaa keppejä. Radalta löytyi persjättö sekä sylkkäri, jonka tahdoin mukaan koska viimeksi sylkkäreistä ei tullut yhtään mitään. Tinka oli varsin kivasti kuulolla ja ei langennut kuin yhden kerran ansahyppyyn. Lopuksi otettiin kuutta keppiä ja lopulta päästiin siihen, että meni täysin ilman ohjureita useamman kerran. Loistava fiilis! Täytyy myöntää, että oli mukavat ja opettavaiset treenit. Jouduttiin yhdessä pohdiskelemaan, mikä mättää kun koira ei kulje haluttuun suuntaan.


 Simppeleitä meidän pätkät vielä on, mutta tässähän vasta opetellaan! Kahdet oikeasti onnistuneet treenit takana antaa kyllä uskoa siihen, että tuo sinkoileva ja kuumuva shelttineiti on vielä kesytettävissä.