Rallya, tokoa ja vähän aksaa

Viime postauksesta on nähtävästi vierähtänyt ihan kiitettävästi aikaa. Koulu tahtoo viedä kaiken ylimääräisen ajan ja tehtävien kirjoittamisen jälkeen ei tahdo löytyä inspiraatiota kirjoittamiseen. Ollaan me kuitenkin jotain treenattu opiskeluiden ohessa.

Rally-tokossa kunnostauduttiin heti alkuvuodesta ja ilmottauduttiin sporttirakin mes- valmennukseen. Kristalta ollaan saatu paljon hyviä vinkkejä ja vähän alkaa näyttää siltä, että mestarissa voidaan startata kunhan sinne asti päästään! Tosin sitä ennen pitää saada vielä pari hyväksyttyä tulos voittajaluokasta. Meidän ikuinen murheenkryyni eli vierellä peruuttaminen lähti sujumaan kuin itsestään, kun sain vinkin lähteä rakentamaan sitä perusasennon kautta. Vielä peruuttaminen vaatii vahvistusta, mutta Tinkan koko ilme ja olemus on muuttunut huomattavasti, mikä on positiivista. Olen myös huomannut, että yhdenaikaisuus on uusi murheenkryyni meille. Aina joko koira tai ohjaaja on liian nopea liikkeissään. Paljon riittää treenattavaa, mutta hyvällä mallilla jo ollaan! Tämän takia innostuin katsomaan kisoja ja ensi kuussa lähdetään kokeilemaan kisaamista pitkästä aikaa.

Tokoa ollaan treenattu myös enemmän ja vähemmän ahkerasti. Ilmottauduttiin sporttirakin alo/avo-valmennukseen ja sieltä ollaan saatu hyviä ideoita, mitkä odottaa toteutusta, kun Tinka on ollut nyt saikulla. Marianne Forselin koulutuksessa käytiin myös ja sieltä saatiin hyviä ideoita Tinkan ääntelyyn eli siihen, kun haukku meinaa tulla todella herkästi kiihdyttävissä liikkeissä. Pitäisi muistaa treeneissä olla selkeämpi ja Tinkalle ei todellakaan sovi ne hetket, jolloin en tiedä mitä tehdään. Ruutua lähdetään myös rakentamaan alusta seisomisen kautta. Merkin kiertoon, missä tahtoo tulla ääntä ja hidastelua menomatkalla saatiin idea laittaa nameja tötsän taakse ja muistuttaa Tinkaa siitä, että siellä on tehtävä, jolloin ei ole aikaa räksytellä turhaan. Tämä tuntui ainakin muutamien toistojen perusteella varsin toimivalta! Paljon siis hyviä vinkkejä, mitkä odottavat toteuttajaa. En malta odottaa, että Tinkan saikku loppuu ja päästään taas treeneihin kiinni.

Agilityssa ollaan myös edistytty, mutta ollaan palattu uuteen/vanhaan ongelmaan eli keppien aloitukseen. Tuntuu, että ensimmäiseen väliin puikahtaminen on todella haastavaa ja siihen täytyy nyt jotain keksiä. Tulevana viikonloppuna ollaan menossa onneksi tutun koutsin valmennukseen, joten ehkä sieltä saadaan ideoita tähän ongelmaan. Helmikuussa käytiin myös opiskelemassa Tiia Vitikaisen silmien alla hyppytekniikkaa ja saatiin hyvät vinkit siihen! Tinkan hyppytekniikassa olisi toivomisen varaa, joten nyt tärkeänä projektina on saada hyppytekniikka kuntoon.

Muuten olemme viettäneet tavallista arkea ulkoillen ja nauttien ihanasta keväästä. Eihän sitä muistanutkaan, kuinka ihania aurinkoiset pakkaspäivät onkaan! Aina elämään mahtuu myös toki pieniä haavereita ja Tinka on tosiaan ollut viikon verran saikulla tai oikeastaan viettänyt rauhallisempaa elämää, koska kävi Jaana-Kaisa Timosen käsittelyssä ja selästä löytyi yllättävän paljon sanomista. Positiivista on se, että kaikki vaivat tuntuivat olevan hoidettavissa.

Antaa aallon kuljettaa, omalla painollaan, kunhan kellutaan.

Päivitykset laahaavat vaihteeksi jäljessä. Kasan koulutehtäviä olen kuitenkin saanut tehtyä! Tinkan haava käytiin näyttämässä viikko sitten eläinlääkärillä ja uudestaanhan se tikattiin. Vaihtoehtona oli myös se, että haavan annetaan itsestään umpeutua, mutta en lämmennyt ajatukselle. Aukinainen haava tällaisilla kurakeleillä ei houkuttanut. Haavaan leikattiin siis uudet reunat ja tikkaukset tehtiin tuplatikkauksena. Haava on lähtenyt huomattavasti paremmin parantumaan ja näyttää päivä päivältä paremmalta! Tiistaina vasta saan luvan irrottaa tikit, jos haava näyttää hyvältä. Onneksi perhepiiristä löytyy sairaanhoitajia, joille voi lähettää joka toinen päivä kuvia Tinkan haavasta ja kysyä mielipidettä siitä ;)

Tiistaina uskallettiin pitkän tauon jälkeen aksaamaan. Lenkeilläkään en ole enää rajoittanut menoa, joten ajattelin, uskaltaa lähteä kokeilemaan myös aksaamista. Aiheena meillä olikin persjättö, kontaktit ja aloiteltiin myös keppejä.

Persjättöä on tullut joskus kokeiltua, mutta aloiteltiin aluksi harjoittelemalla ihan ilman koiraa. Tämän jälkeen koiran kanssa ihan suoralla ja sen jälkeen liitettiin se vasta esteisiin. Persjättö ajatuksena tuntui todella helpolta ja sitähän se mielestäni olikin.. kunnes koutsi kertoi, että pyörin väärään suuntaan ja teen omia ympyröitäni. Se siitä helposta ohjauksesta, taas pääsin harjoittelemaan ilman koiraa. Treenien lopussa sain persjätön suoritettua, jopa kunnialla läpi.

Kepit oli Tinkalla edelleen yllättäen hyvin muistissa. Vauhtia taas oli enemmän kuin järkeä. Tehtiin aluksi neljällä kepillä ja lopulta kuudella kepillä. Välillä poistettiin ohjureita ja sitten taas lisättiin, mutta nähtävästi sen minkä kerran oppii, niin myös taitaa. Tästä on hyvä lähteä jatkamaan harjoituksia.

Kontakteja naksuteltiin puomin alastulolla ja vaikutti siltä, että Tinka ei olisi koskaan koko kontakteista kuullut. Neiti oli kirjaimellisesti ihan pihalla vaikka kotona vielä nätisti itse tarjosi on-offia. Kotona olemme yrittäneet ahkerasti naksutella kontakteja ja lisäsin myös omaa liikettä. Hienosti pysyy ja ei haittaa vaikka en vieressä seisokkaan. Toivottavasti tämä saataisiin myös hiljalleen liitettyä hallille.

Tässä pätkän tiistain treeneistä ja onhan se oma ”ohjaaminen” hirmuisen tönkköä. Välillä harmittaa, että noin lahjakas koira menee täysin hukkaan, mutta taas toisaalta yhdessähän tässä opetellaan!