Pudotus maan pinnalle

Treenipäivitykset vaihteeksi laahaavat perässä. Viikko sitten maanantaina mentiin kuokkimaan muiden treeneihin ja päästiin tekemään oheista radan pätkää. Rata oli todella simppeli ja sujui kivasti, mutta nelosen putkeen meneminen oli todella hankalaa. Aina sujahti putkeen väärästä päästä vaikka, kuinka itse tukin putken suun ja ohjasin toiseen päähän. Tätä saatiin hinkata pieni tovi ennen kuin lähti sujumaan, mutta muita ongelmia pätkässä ei sitten tullutkaan.

Loppuun otettiin vielä keppejä sekä puomin alastuloa. Kepeillä todettiin, että tarvitsee vielä aluksi alkuun ja loppuun ohjurit, mutta ne voi parin onnistuneen toiston myötä ottaa pois. Selkeästi pujotteluun on tullut varmuutta lisää. Puomin alastulolla kiinnitettiin palkkaukseen huomiota, koska selkeästi tarjoaa on-offia minulle eikä mene suoraan eteenpäin, joten palkka suoraan ja siitä vapautus palkalle. Tämä selkeästi alkoi toimia, joten jatketaan tällä tyylillä.

Tiistaina harjoiteltiin niistoa. Aluksi käyttämällä pituuden merkkejä hyödyksi, jotta opittaisiin oikea liikerata. Täytyy myöntää, että oli hieman jalat solmussa. Tämän jälkeen kokeiltiin pientä hyppy-putki-hyppy pätkää missä harjoiteltiin lisää niistoa. Niistoihin Tinka tuli kyllä hyvin, mutta kääntyminen hypyn jälkeen takaisin putkeen tuotti ongelmia, koska käännös levisi. Harjoiteltiin siis pelkkää kääntymistä ja sillä selkeästi parani, mutta saadaan jatkaa kääntymisen harjoittelua. Oikealle kääntyminen oli kuitenkin selkeästi parempaa kuin vasemmalle.

Loppuun otettiin taas keppejä ja puomin alastuloa. Kepit menivät aluksi täysin häsäämiseksi, mutta parin onnistuneen toiston jälkeen sujui kivasti. Puomin alastuloa treenattiin hieman korkeammalta ja oikealla palkan suunnalla tuntuu selkeästi paranevan. Alastulo vaatii kyllä vielä paljon vahvistamista.

Eiliset treenit kyllä tipauttivat taas maan pinnalle ja huolella. Viime viikolla puhuin jo siitä, kuinka nykyään treeneistä voi nauttia, kun kaikki aika ei mene Tinkan rauhoitteluun ja siihen, että se kuumuu. Olisi ehkä kannattanut koputtaa puuta. Eilen oltiin taas täysin kuutamolla ja ei kuunneltu yhtään mitään. Kävimme läpi takaaleikkauksia, joita päästiin heti harjoittelemaan radalle. Ongelmia tuli nelosen putkella, kun oma liike stoppasi ja eihän Tinka uponnut putkeen. Hetken hiomisen jälkeen saatiin Tinka uppoamaan putkeen. Seuraavat ongelmat tuli kasi putkella, koska ysille vienti oli järkyttävän hankalaa. Tinka ei ollut yhtään kuulolla ja joko sinkosi kasilta suoraan eteenpäin tai seiska hypylle. Saatiin lopuksi vielä onnistunut suoritus, mutta kyllä se tuskien takana oli. Tämä ohjaus on todella mielenkiintoista, koska välillä lukee sitä todella hyvin ja hakee esteitä ja toisinaan taas se on todella hankalaa. Vinkiksi saatiin palata alkuun ja muistella sitä, että tulee vuorotellen kumpaankin käteen.

Loppuun otettiin puomin alastuloa sekä keppejä, koska ei tahdottu enää hinkata rataa. Kepit meni aluksi säheltämiseksi ja lopetettiin pariin onnistuneeseen toistoon. Varmuutta on selkeästi tullut lisää, joten kohta voidaan miettiä keppien lisäämistä. Puomin alastulo oli ihan kohtalainen, mutta edelleen tarjoaa paljon minulle. Hiljalleen. 

Ei tääl oo samanlaista komboo, ei oo samanlaista juttuu niinku meil

Viime viikolla agilitytreeneissä tehtiin pientä rataa ja sen lisäksi keppejä. Keppejä ja puomin alastuloa käytiin tekemässä myös itsenäisesti pari kertaa. Täytyy myöntää, että agilitysta on tullut kivaa! Tai siis ainahan se on ollut kivaa, mutta nyt välillä pystyy treeneistä nauttia, kun kaikki aika ei mene siihen, että yritän rauhoitella kuumuvaa koiraa. 

Treeneissä oli siis kuvassa oleva pätkä rataa. Hallilla olevat tolpat tuottivat hieman hankaluuksi, koska kolmonen meni juuri tolppien väliin, joten nelosen putkeen taituroiminen vasemmalta puolelta tuotti aluksi hankaluuksi, mutta kyllä se sinne upposi. Seuraava ongelma oli rengas, johon ei tuumannut sujahtaa millään osana rataa vaikka yksin meni sen hienosti, joten tätä päästiin myös hinkkaamaan, mutta lopulta meni hyvin osana rataa, joten epäselväksi jäi että mikä ongelma siinä taas oli. Kympiltä kääntö yhdelletoista oli aluksi vähän hankala, mutta kyllä se lopulta sinne kääntyi.

Kepeille saatiin viime viikolla todella paljon varmuutta! Aloiteltiin ihan kaikilla ohjureilla ja siitä hiljalleen vähennettiin. Lopuksi meni kuutta keppiä ilman ohjureita, mutta selkeästi alussa vaatii ensimmäiseen väliin yhden ohjurin. Täytyy myöntää, että Tinka kyllä osaa kun vain malttaa keskittyä eikä ala hösäämään omiaan.

Puomin alastulolle tehtiin kontakteja, koska ei selkeästi osaa yhdistää kotona laatikon päällä tehtyjä harjoituksia hallille. Hiljalleen alkoi hoksata homman idean, mutta tarjoaa hirveästi kontaktia minulle eikä eteenpäin, joten täytyy varmaan palkan suunnalla yrittää saada menosuuntaa eteenpäin. 

Viikonloppuna käytiin vähän lomailemassa

Antaa aallon kuljettaa, omalla painollaan, kunhan kellutaan.

Päivitykset laahaavat vaihteeksi jäljessä. Kasan koulutehtäviä olen kuitenkin saanut tehtyä! Tinkan haava käytiin näyttämässä viikko sitten eläinlääkärillä ja uudestaanhan se tikattiin. Vaihtoehtona oli myös se, että haavan annetaan itsestään umpeutua, mutta en lämmennyt ajatukselle. Aukinainen haava tällaisilla kurakeleillä ei houkuttanut. Haavaan leikattiin siis uudet reunat ja tikkaukset tehtiin tuplatikkauksena. Haava on lähtenyt huomattavasti paremmin parantumaan ja näyttää päivä päivältä paremmalta! Tiistaina vasta saan luvan irrottaa tikit, jos haava näyttää hyvältä. Onneksi perhepiiristä löytyy sairaanhoitajia, joille voi lähettää joka toinen päivä kuvia Tinkan haavasta ja kysyä mielipidettä siitä ;)

Tiistaina uskallettiin pitkän tauon jälkeen aksaamaan. Lenkeilläkään en ole enää rajoittanut menoa, joten ajattelin, uskaltaa lähteä kokeilemaan myös aksaamista. Aiheena meillä olikin persjättö, kontaktit ja aloiteltiin myös keppejä.

Persjättöä on tullut joskus kokeiltua, mutta aloiteltiin aluksi harjoittelemalla ihan ilman koiraa. Tämän jälkeen koiran kanssa ihan suoralla ja sen jälkeen liitettiin se vasta esteisiin. Persjättö ajatuksena tuntui todella helpolta ja sitähän se mielestäni olikin.. kunnes koutsi kertoi, että pyörin väärään suuntaan ja teen omia ympyröitäni. Se siitä helposta ohjauksesta, taas pääsin harjoittelemaan ilman koiraa. Treenien lopussa sain persjätön suoritettua, jopa kunnialla läpi.

Kepit oli Tinkalla edelleen yllättäen hyvin muistissa. Vauhtia taas oli enemmän kuin järkeä. Tehtiin aluksi neljällä kepillä ja lopulta kuudella kepillä. Välillä poistettiin ohjureita ja sitten taas lisättiin, mutta nähtävästi sen minkä kerran oppii, niin myös taitaa. Tästä on hyvä lähteä jatkamaan harjoituksia.

Kontakteja naksuteltiin puomin alastulolla ja vaikutti siltä, että Tinka ei olisi koskaan koko kontakteista kuullut. Neiti oli kirjaimellisesti ihan pihalla vaikka kotona vielä nätisti itse tarjosi on-offia. Kotona olemme yrittäneet ahkerasti naksutella kontakteja ja lisäsin myös omaa liikettä. Hienosti pysyy ja ei haittaa vaikka en vieressä seisokkaan. Toivottavasti tämä saataisiin myös hiljalleen liitettyä hallille.

Tässä pätkän tiistain treeneistä ja onhan se oma ”ohjaaminen” hirmuisen tönkköä. Välillä harmittaa, että noin lahjakas koira menee täysin hukkaan, mutta taas toisaalta yhdessähän tässä opetellaan!