Pudotus maan pinnalle

Treenipäivitykset vaihteeksi laahaavat perässä. Viikko sitten maanantaina mentiin kuokkimaan muiden treeneihin ja päästiin tekemään oheista radan pätkää. Rata oli todella simppeli ja sujui kivasti, mutta nelosen putkeen meneminen oli todella hankalaa. Aina sujahti putkeen väärästä päästä vaikka, kuinka itse tukin putken suun ja ohjasin toiseen päähän. Tätä saatiin hinkata pieni tovi ennen kuin lähti sujumaan, mutta muita ongelmia pätkässä ei sitten tullutkaan.

Loppuun otettiin vielä keppejä sekä puomin alastuloa. Kepeillä todettiin, että tarvitsee vielä aluksi alkuun ja loppuun ohjurit, mutta ne voi parin onnistuneen toiston myötä ottaa pois. Selkeästi pujotteluun on tullut varmuutta lisää. Puomin alastulolla kiinnitettiin palkkaukseen huomiota, koska selkeästi tarjoaa on-offia minulle eikä mene suoraan eteenpäin, joten palkka suoraan ja siitä vapautus palkalle. Tämä selkeästi alkoi toimia, joten jatketaan tällä tyylillä.

Tiistaina harjoiteltiin niistoa. Aluksi käyttämällä pituuden merkkejä hyödyksi, jotta opittaisiin oikea liikerata. Täytyy myöntää, että oli hieman jalat solmussa. Tämän jälkeen kokeiltiin pientä hyppy-putki-hyppy pätkää missä harjoiteltiin lisää niistoa. Niistoihin Tinka tuli kyllä hyvin, mutta kääntyminen hypyn jälkeen takaisin putkeen tuotti ongelmia, koska käännös levisi. Harjoiteltiin siis pelkkää kääntymistä ja sillä selkeästi parani, mutta saadaan jatkaa kääntymisen harjoittelua. Oikealle kääntyminen oli kuitenkin selkeästi parempaa kuin vasemmalle.

Loppuun otettiin taas keppejä ja puomin alastuloa. Kepit menivät aluksi täysin häsäämiseksi, mutta parin onnistuneen toiston jälkeen sujui kivasti. Puomin alastuloa treenattiin hieman korkeammalta ja oikealla palkan suunnalla tuntuu selkeästi paranevan. Alastulo vaatii kyllä vielä paljon vahvistamista.

Eiliset treenit kyllä tipauttivat taas maan pinnalle ja huolella. Viime viikolla puhuin jo siitä, kuinka nykyään treeneistä voi nauttia, kun kaikki aika ei mene Tinkan rauhoitteluun ja siihen, että se kuumuu. Olisi ehkä kannattanut koputtaa puuta. Eilen oltiin taas täysin kuutamolla ja ei kuunneltu yhtään mitään. Kävimme läpi takaaleikkauksia, joita päästiin heti harjoittelemaan radalle. Ongelmia tuli nelosen putkella, kun oma liike stoppasi ja eihän Tinka uponnut putkeen. Hetken hiomisen jälkeen saatiin Tinka uppoamaan putkeen. Seuraavat ongelmat tuli kasi putkella, koska ysille vienti oli järkyttävän hankalaa. Tinka ei ollut yhtään kuulolla ja joko sinkosi kasilta suoraan eteenpäin tai seiska hypylle. Saatiin lopuksi vielä onnistunut suoritus, mutta kyllä se tuskien takana oli. Tämä ohjaus on todella mielenkiintoista, koska välillä lukee sitä todella hyvin ja hakee esteitä ja toisinaan taas se on todella hankalaa. Vinkiksi saatiin palata alkuun ja muistella sitä, että tulee vuorotellen kumpaankin käteen.

Loppuun otettiin puomin alastuloa sekä keppejä, koska ei tahdottu enää hinkata rataa. Kepit meni aluksi säheltämiseksi ja lopetettiin pariin onnistuneeseen toistoon. Varmuutta on selkeästi tullut lisää, joten kohta voidaan miettiä keppien lisäämistä. Puomin alastulo oli ihan kohtalainen, mutta edelleen tarjoaa paljon minulle. Hiljalleen.