Ohjaajalle noottia

Hiljalleen aletaan heräillä talvihorroksesta ja innostutaan taas treenailemaan oikeasti. Eilen käytiin pitkästä aikaa ohjatuissa tokoissa, jossa teemana oli keston lisääminen ja ruutu. Täytyy kyllä myöntää, että huiput treenit ja todella opettavaiset.

Keston lisäämiseen otin yksinkertaisen asian eli perusasennon. Tinka kyllä pysyy perusasennossa, mutta inhottavana tapana sillä on alkaa jossain vaiheessa valua pyllyn päälle. Ongelmaksi todettiin, että en ole vaatinut siltä skarppia perusasentoa, joten se on huomannut että voi vähän päästä helpommalla, kun röhnöttää. Vinkiksi tähän saatiin, että appari avuksi katsomaan ettei ehdi lysähtää pyllylle ja palkkaamista, niin että joutuu vähän kurotella -> joutuu olemaan skarppina, jos meinaa saada palkkaa.

Ruutuahan olemme jonkin verran tehneet ja viime aikoina ongelmaksi on tullut ääni, josta mainitsin heti aluksi. Testattiin läheltä lähettämistä ja sieltähän se haukku tuli. Ongelmaksi todettiin, että omasta säätämisestä johtuen Tinkalla ehtii vielä loppua usko kesken, että kosketusalusta todella on siellä ja tämä purkautuu haukkumisena. Nappasin siis koiran kainaloon ja kannoin sen selkeästi pitkän matkan päähän ja hetsasin sitä -> appari kävi näyttämässä vielä kosketusalustaa.  Vauhdilla juostiin ruutuun ilman yhtään räkytystä.

Lopuksi saatiin vielä palautetta, että koska koira selkeästi on osaava, niin täytyy siltä myös vaatia asioita. Tinka lähtee selkeästi sooloilemaan, jos siltä ei vaadita asioita. Kehuja  ja naureskeluja kirppu sai hienosti asenteesta ja siitä, että hän on vähän tosissaan ;)