maanantai 25. syyskuuta 2017

Aina jaksaa aksaa



Blogin päivittely on jäänyt, joten ei ole tullut rustailtua meidän aksan tämän hetkisestä tilasta mitään. Kesällä tosiaan otettiin jokuset yksärit keinusta ja tämän jälkeen ollaan itsenäisesti käyty treenaamassa ja edistytty varsin mukavasti. Tämän lisäksi toisena projektina meillä on tällä hetkellä menossa juoksari-A, josta ollaan otettu myös yksäreitä. Juoksaria ollaan lähdetty treenaamaan koiran luonnollisella laukkarytmillä ja naksuttimella poimittu kosketukset ja jo parin kerran jälkeen on huomannut edistystä. Tinka osaa jo hieman korjata omaa rytmiään, jos ei tuumaa osua kontaktille. Mielenkiinnolla odotan, että päästään jatkamaan tätä projektia ja se edistyy!

Kesällä oltiin myös Kokkolan suunnalla ihan viikkoryhmässä ja sen, mitä päästiin treenaamaan, niin uskoa yhteiseen tekemiseen tuli valtavasti. Tuntuu ihmeelliseltä, että se häsläävä ja kuumuva räkyttäjä on taakse jäännyttä elämää ja nykyään treeneissä voi keskittyä oikeasti treenaamiseen ja yhdessä tekemiseen, kun kaikki aika ei mene villipedon kesyttämiseen ja kalastelemiseen.

Viikonloppuna käytiin hallilla molempina päivinä treenaamassa ja otettiin pariin otteeseen kuutta keppiä, jotta saataisiin vahvistettua kepeille menoa, joka tuntuu olevan Tinkalle todella haastavaa. Etenkin suuremmasta vauhdista itsensä kokoaminen ensimmäiseen väliin tuottaa hankaluuksia. Tänään treeneissä kokeiltiin kaikkia 12 keppiä ja hienosti suoritti ne! Ensimmäisellä kerralla ensimmäisessä välissä oli ohjuri, mutta toisella kerralla tehtiin ilman ohjureita ja selviytyi hienosti. Toki vielä epävarmuus paistaa läpi, koska pujottelee hitaasti, mutta eiköhän vauhti tule varmuuden myötä.


Tänään treeneissä teemana olivat valssit ja erilaiset variaatiot. Päästiin kokeilemaan pakkovalssi-valssia sekä takaakiertovalssia. Molemmat sujuivat yllättävän kivuttomasti, mitä nyt itse olin usein myöhässä valssaamassa, mutta se ei onneksi Tinkaa suuremmin tuntunut haittaavan. Muuten rata oli melko simppeli ja aivan mentävissä. Huomasi kyllä, että Tinkalla on tauko takana, koska malttaminen oli hyvin vaikeaa. 

Sairastuvalta hei!

Kuinka hermoja raastavaa se onkaan, kun ei tiedä mikä koiraa vaivaa ja selkeästi tietää, että jokin on vialla? Ensimmäisellä reissulla lääkäriin puhuin epäilystäni, josko Tinkalla olisi alkava märkäkohtu tai vastaavaa. Lääkäri ultrasi kohdun, otti pienen verenkuvan, mittasi sokerin ja otti serpin ja ainoastaan crp oli koholla, joten saatiin mukaan laajakirjoinen antibiootti ja toivomus, että mikälie tauti ikinä onkaan menisi sillä ohi. Loppu viikkoa kohden Tinka piristyi jo huomattavasti ja viikonloppuna muistutti omaa itseään, eikä nyyrynnut vain nurkissa, joten huokaisin jo helpotuksesta. Maanantaina käytiin rally-tokotreeneissä ja siellä hän oli varsin pirtsakka oma itsensä, joten olin varma, että tauti selätettiin näin helposti. Tiistaina sain siskolta viestin töihin, että Tinka oksentaa sappinestettä ja on todella vaisu jälleen, joten ei muuta kuin taas soittoja ympäri pitäjää, että mihin eläinlääkäriin päästään, kun vakkari eläinlääkäri lomailee. Saatiin iltapäiväksi aika losvikan klinikalle, jonne sisko Tinkan kiikutti ja taas päästiin ultraamaan kohtu, joka oli edelleen puhdas. Tinka sai niskaansa pahoinvoinnineston ja käskyn tulla välittömästi takaisin, jos alkaa oksennella. Seuraava yö meni siivotessa ripulia ja keskiviikkona soitettiin Ylivieskaan Helmisen klinikalle, jonne saimme onneksi ajan samalle päivälle. Tinkalta otettiin laaja verenkuva, josta ei löytynyt mitään, joten päätettiin ottaa röntgenkuva vatsasta, joka paljasti pahoin tulehtuneen ohutsuolen. Saatiin mukaan lyhyt kuuri antibioottia sekä kortisonia ja käskyn soittaa takaisin, jos näillä rohdoilla tauti ei parane. Mysteeriksi jäi, että mistä tauti on tullut tai mikä siihen on johtanut, mutta tärkeintä on, että Tinka on parantunut. Onneksi Tinka lähti hyvin toipumaan ja viime viikko lomailtiin, mutta tällä viikolla palattiin jo treenien pariin! 

maanantai 18. syyskuuta 2017

3.9 Tokokoe



Päivitykset laahaavat taas pahasti jäljessä, mutta ehkä kunnostaudun kirjoittamiseen taas, kun koulu alkaa. Lähdettiin tosiaan sunnuntaiaamuna ajelemaan kohti sumuista Sieviä. Koepaikalle saavuttiin nippanappa ennen luoksepäästävyyttä ja Tinka tuntui hieman tahmealta, mutta laitoin sen väsymyksen piikkiin, koska oli edellisenä iltana ollut retkellä. Kokeen edetessä selvisi, että kyse ei ollut mistään väsymyksestä vaan jokin muu oli pahemmin vialla. Kokeen jälkeen päällimmäisenä tunteena mieleen jäi harmitus siitä, että en heti tajunnut että kaikki ei ole kunnossa. Toivotaan, että Tinka ei yhdistänyt huonoa mielentilaa kokeisiin tämän kokeen jälkeen. 

 Paikkis 10 
Ei mitään valittamista. Makoili tyynesti ja rauhallisesti. 

Seuraaminen 7.5 
Jätätti ja levisi. Tuntui melkoisen tahmealta. 

Liikkeestä maahan 0 
Nollasin liikkeen itse. En varmistanut menikö koira maahan ja sanoin toisen käskyn kolmen metrin päästä. 

Luoksetulo 10 
Teknisesti teki oikein, mutta ilo ja into puuttuivat. 

Noutoesineen pito 8 
Otti vasta toisella käskyllä kapulan. 

Kauko-ohjaus 7 
Tarvitsi kaksi käskyä ensimmäiseen maahanmenoon ja kaksi käskyä istumiseen. 

Hyppy 0 
Kiersi hypyn ja tuli nätisti perusasentoon sivulle. Tämä liike varmisti sen, että jotain on todella pahasti vialla. Tinka ei ikinä kierrä hyppyä. 

Kokonaisvaikutus 8.5 
Tuomarin kommentti oli, että koira tekee teknisesti kyllä oikein asioita, mutta tekemisen ilo puuttuu. Tuomari sanoi, että muistaa ja tietää koiran ja se osaa tehdä hienosti ja innokkaasti töitä, mutta tänään ei ole sellainen päivä. 

ALO3 139,5 pistettä 

Kokeesta jäi siis todella huono fiilis ja onneksi tiesin, että seuraavalle päivälle oli varattu aika rokotuksille, joten samalla voitaisiin tarkistaa mikä mättää, voisiko olla märkäkohtu tai vastaava. Onneksi märkäkohtua ei löytynyt, mutta jokin muu tulehdustila Tinkalla oli päällä. Harmittaa, että en heti tajunnut ettei kaikki ole hyvin. Toisaalta tämä taas todisti sen, että kuinka tunnollinen tuo koira onkaan! Hän tekee vaikka kipeänä.