Sairastuvalta hei!

Kuinka hermoja raastavaa se onkaan, kun ei tiedä mikä koiraa vaivaa ja selkeästi tietää, että jokin on vialla? Ensimmäisellä reissulla lääkäriin puhuin epäilystäni, josko Tinkalla olisi alkava märkäkohtu tai vastaavaa. Lääkäri ultrasi kohdun, otti pienen verenkuvan, mittasi sokerin ja otti serpin ja ainoastaan crp oli koholla, joten saatiin mukaan laajakirjoinen antibiootti ja toivomus, että mikälie tauti ikinä onkaan menisi sillä ohi. Loppu viikkoa kohden Tinka piristyi jo huomattavasti ja viikonloppuna muistutti omaa itseään, eikä nyyrynnut vain nurkissa, joten huokaisin jo helpotuksesta. Maanantaina käytiin rally-tokotreeneissä ja siellä hän oli varsin pirtsakka oma itsensä, joten olin varma, että tauti selätettiin näin helposti. Tiistaina sain siskolta viestin töihin, että Tinka oksentaa sappinestettä ja on todella vaisu jälleen, joten ei muuta kuin taas soittoja ympäri pitäjää, että mihin eläinlääkäriin päästään, kun vakkari eläinlääkäri lomailee. Saatiin iltapäiväksi aika losvikan klinikalle, jonne sisko Tinkan kiikutti ja taas päästiin ultraamaan kohtu, joka oli edelleen puhdas. Tinka sai niskaansa pahoinvoinnineston ja käskyn tulla välittömästi takaisin, jos alkaa oksennella. Seuraava yö meni siivotessa ripulia ja keskiviikkona soitettiin Ylivieskaan Helmisen klinikalle, jonne saimme onneksi ajan samalle päivälle. Tinkalta otettiin laaja verenkuva, josta ei löytynyt mitään, joten päätettiin ottaa röntgenkuva vatsasta, joka paljasti pahoin tulehtuneen ohutsuolen. Saatiin mukaan lyhyt kuuri antibioottia sekä kortisonia ja käskyn soittaa takaisin, jos näillä rohdoilla tauti ei parane. Mysteeriksi jäi, että mistä tauti on tullut tai mikä siihen on johtanut, mutta tärkeintä on, että Tinka on parantunut. Onneksi Tinka lähti hyvin toipumaan ja viime viikko lomailtiin, mutta tällä viikolla palattiin jo treenien pariin!