Rallya, tokoa ja vähän aksaa

Viime postauksesta on nähtävästi vierähtänyt ihan kiitettävästi aikaa. Koulu tahtoo viedä kaiken ylimääräisen ajan ja tehtävien kirjoittamisen jälkeen ei tahdo löytyä inspiraatiota kirjoittamiseen. Ollaan me kuitenkin jotain treenattu opiskeluiden ohessa.

Rally-tokossa kunnostauduttiin heti alkuvuodesta ja ilmottauduttiin sporttirakin mes- valmennukseen. Kristalta ollaan saatu paljon hyviä vinkkejä ja vähän alkaa näyttää siltä, että mestarissa voidaan startata kunhan sinne asti päästään! Tosin sitä ennen pitää saada vielä pari hyväksyttyä tulos voittajaluokasta. Meidän ikuinen murheenkryyni eli vierellä peruuttaminen lähti sujumaan kuin itsestään, kun sain vinkin lähteä rakentamaan sitä perusasennon kautta. Vielä peruuttaminen vaatii vahvistusta, mutta Tinkan koko ilme ja olemus on muuttunut huomattavasti, mikä on positiivista. Olen myös huomannut, että yhdenaikaisuus on uusi murheenkryyni meille. Aina joko koira tai ohjaaja on liian nopea liikkeissään. Paljon riittää treenattavaa, mutta hyvällä mallilla jo ollaan! Tämän takia innostuin katsomaan kisoja ja ensi kuussa lähdetään kokeilemaan kisaamista pitkästä aikaa.

Tokoa ollaan treenattu myös enemmän ja vähemmän ahkerasti. Ilmottauduttiin sporttirakin alo/avo-valmennukseen ja sieltä ollaan saatu hyviä ideoita, mitkä odottaa toteutusta, kun Tinka on ollut nyt saikulla. Marianne Forselin koulutuksessa käytiin myös ja sieltä saatiin hyviä ideoita Tinkan ääntelyyn eli siihen, kun haukku meinaa tulla todella herkästi kiihdyttävissä liikkeissä. Pitäisi muistaa treeneissä olla selkeämpi ja Tinkalle ei todellakaan sovi ne hetket, jolloin en tiedä mitä tehdään. Ruutua lähdetään myös rakentamaan alusta seisomisen kautta. Merkin kiertoon, missä tahtoo tulla ääntä ja hidastelua menomatkalla saatiin idea laittaa nameja tötsän taakse ja muistuttaa Tinkaa siitä, että siellä on tehtävä, jolloin ei ole aikaa räksytellä turhaan. Tämä tuntui ainakin muutamien toistojen perusteella varsin toimivalta! Paljon siis hyviä vinkkejä, mitkä odottavat toteuttajaa. En malta odottaa, että Tinkan saikku loppuu ja päästään taas treeneihin kiinni.

Agilityssa ollaan myös edistytty, mutta ollaan palattu uuteen/vanhaan ongelmaan eli keppien aloitukseen. Tuntuu, että ensimmäiseen väliin puikahtaminen on todella haastavaa ja siihen täytyy nyt jotain keksiä. Tulevana viikonloppuna ollaan menossa onneksi tutun koutsin valmennukseen, joten ehkä sieltä saadaan ideoita tähän ongelmaan. Helmikuussa käytiin myös opiskelemassa Tiia Vitikaisen silmien alla hyppytekniikkaa ja saatiin hyvät vinkit siihen! Tinkan hyppytekniikassa olisi toivomisen varaa, joten nyt tärkeänä projektina on saada hyppytekniikka kuntoon.

Muuten olemme viettäneet tavallista arkea ulkoillen ja nauttien ihanasta keväästä. Eihän sitä muistanutkaan, kuinka ihania aurinkoiset pakkaspäivät onkaan! Aina elämään mahtuu myös toki pieniä haavereita ja Tinka on tosiaan ollut viikon verran saikulla tai oikeastaan viettänyt rauhallisempaa elämää, koska kävi Jaana-Kaisa Timosen käsittelyssä ja selästä löytyi yllättävän paljon sanomista. Positiivista on se, että kaikki vaivat tuntuivat olevan hoidettavissa.

Vain elämää

Taas on vietetty hiljaiseloa enemmän ja vähemmän. Ajattelin, että tämä postaus saa olla pieni katsaus siihen, että missä nyt mennään. Tammikuun lopussa vihdoin lopetettiin kuukauden kestänyt treenitauko ja ehdittiinhän me pari kertaa hallille asti ennen kuin juoksut pääsivät yllättämään. Tinka nähtävästi osaa ajoittaa juoksunsa juuri ennen reissuja, mutta onneksi tällä kertaa ei ollut tärpit käsillä. Ajattelin, että juoksujen aikaan ei päästä treenaamaan, joten samaan aikaan on hyvä käydä poistattamassa tukkeutunut talirauhanen selästä. Edellisestä kerrasta viisastuneena tikit saivat olla kymmenen päivän sijaan pari viikkoa. Tinka on onneksi kiltti potilas ja ei tainnut edes huomata koko tikkejä.  

Aksassa todettiin, että kyllä sitä työtä riittää, mutta toisaalta tauko oli selkeästi tehnyt hyvää! Ennen taukoa jäätiin siihen tilanteeseen, että Tinkan oli vaikeeta koota itseään kepeille, mutta parin toiston jälkeen homma lähti luistamaan. Puomilta saatiin myös kivoja toistoja ja selkeästi varmuutta on tullut ja sitä myöten myös vauhtia! Keinu ja A pitäisi ottaa nyt oikeasti projektiksi, että tässä hommassa voidaan edetä myös eteenpäin. Edelleen treenien jälkeen jaksaa hymyilyttää se, että me ollaan yhdessä tekemässä hommia, eikä matami yksin räiski minne sattuun. 

Olohuone on pyhitetty täysin rally-tokoilulle ja voittajaluokan kylttejä ollaan hinkattu urakalla. Pääpiirteittäin liikkeet alkavat näyttää ihan hyviltä, mutta hinkattavaa löytää sieltä ja täältä. Oikean puolen seuraaminen vaatii paljon vielä vahvistamista. Vierellä peruuttaminen ei edelleenkään tunnu siltä miltä pitäisi. Loppuviikosta päästään toivottavasti tekemään ratatreeniä, kun seuralle on vihdoin hankittu kyltit ja kylttitelineet. Kisakalenteria ollaan katsottu siihen malliin, että toivottavasti maaliskuun lopulla tai huhtikuussa päästäisiin jo korkkaamaan voittajaluokka. 

Tokoa ollaan tehty harmittavan vähän, mutta jotenkin ollaan upottu taas tokomasennuksen syövereihin. Kapulan pito tökkii ja pahasti, seuruussa käännökset tökkii. Treeniseuran ja häiriön puute tökkii, mutta ehkä täältä suosta taas noustaan. Yritetään skarpata myös tokoilun osalta, koska tavoitteena on joskus päästä kisakentille asti. Onneksi vuotta ei ole vielä päätetty. 

Siinäpä sitä oli yleiskatsaus harrastusrintamalle. Muuten ollaan elelty tavallista arkea ja nautittu alkavasta keväästä. Pari kertaa ollaan päästy ihastelemaan pikkusiskolle tullutta leonberginpentua, jolle Tinka on lämmennyt melko hitaasti. Tinka välillä intoutuu jo leikkimään, mutta yleensä tuhahtelee tuolle ärsyttävälle pienelle riiviölle. 

Hei hei mitä kuuluu?

Pitkästä aikaa jotain oikeita kuulumisia, eikä pelkästään nopeita päivityksiä tuloksista. Kesän hiljaiselon jälkeen ollaan hiljalleen aktivoiduttu, kun hallitreenit lähtivät pyörimään.

Agilityssä meillä on ohjatut treenit pari kertaa kuussa ja muuten treenaaminen on aikalailla omalla vastuulla, mikä on vähän harmillista. Toisen silmien alla on paljon helpompi treenata, kun vauhtia ja vaarallisia tilanteita meillä edelleen riittää. Toisaalta, kun ohjattuja treenejä on vähän, niin ollaan kahdestaan käyty treenaamassa yksittäisiä esteitä. Kepit alkavat sujua ilman ohjureita, mutta edelleen haetaan varmuutta niille. Pitkällinen työ kontaktien kanssa alkaa tuottaa myös tulosta, mutta edelleen siihen haetaan myös varmuutta. Keinun työstäminen pitäisi varmaan taas aloittaa alusta, mutta toisaalta onhan meillä aikaa.

Tokossa alkoi myös pyöriä ryhmä ja pari kertaa kuussa on ohjatut treenit. Tokossa tämä toisaalta on hyvä, koska ehtii kunnolla treenailemaan asioita, joita treeneissä käydään läpi. Ensimmäisellä kerralla tehtiin pieni tason tarkistaminen ja viime kerralla treeneissä pureuduttiin jo seuraamiseen sekä jääviin. Seuraaminen Tinkalla on kuulemma varsin kivaa ja hyvin pitää paikkansa, mutta Tinka voisi olla aktiivisempi sekä käännöksiä pitää työstää. Aktiivisuuteen saatiin vinkiksi tehdä hitaampaa seuraamista, jolloin koira joutuu oikeasti keskittyä seuraamiseen.

Rally-tokossa meitä pääsi kesän aikana puremaan pieni kärpänen, joten viime kisojen jälkeen ollaan alettu oikeasti treenaamaan myös voittajan kylttejä. Viikon päästä olisi tarkoitus käydä kokeilemassa, jos viimeinen avoimen luokan hyväksytty tulisi ja sen jälkeen voitaisiin rauhassa jäädä treenaamaan voittajaluokan kylttejä. Oikealla perusasento on hyvällä mallilla ja hiljalleen siihen pystyy alkaa yhdistämään seuraamista. Rally-tokoa saadaan toistaiseksi treenata kahdestaan, mutta toivottavasti ennen joulua päästään edes hetkeksi ryhmään.

Mejäilemässä ollaan käyty säännöllisen epäsäännöllisesti ja siitä innostuttu kunnolla! Tinka ajaa jäljet varsin tarkasti ja selkeästi nauttii jäljestämisestä. Innolla odotetaan ensi kevättä, että päästään tekemään pidempiä jälkiä.