Aika tekee tehtävänsä

Kesäkuun rally-tokokisojen jälkeen heitettiin kyltit ja kylttitelineet kaappiin pölyttymään. Kisoissa koira oli ihan kuutamolla ja sitä sai houkutella mukana enemmän kuin laki sallii. Ei vastannut minun mielikuvaani lajista, jonka pitäisi olla hauskaa. Ajattelin että annetaan nyt olla ja katsellaan myöhemmin uudestaan, koska eihän meillä ole kiire. Kesä tehtiin kaikkea muuta kivaa tokoiltiin, hakuiltiin, jäljestettiin ja aksattiin.

Vihdoin viime kuussa uskallettiin hiljalleen kaivaa kyltit ja kylttitelineet pölyttymästä. Kotona toki ollaan välillä harjoiteltu avoimen liikkeitä, mutta ei kovin aktiivisesti.  Aluksi kokeiltiin ihan pientä viiden kyltin rataa ja se tuntui pitkästä aikaa mukavalta! Tinka oli ihan liekeissä. Viime viikolla kävin huvikseen kokeilemassa, että miten avoimenluokan kisarata sujuu näin kylmiltään ja selvittiin hengissä rata läpi. Toki alussa piti hieman kiehua, koska aluksi oli pyörähdys ja sen jälkeen hyppy. Huomasin myös, että istu-seiso vaatii paljon treeniä ja Tinka ei jotenkin osaa hahmottaa, että sivulta voi tulla eteen, joten lisää harjoittelua vain. Seuraavat "treenit" menikin sitten, niin että kaikesta mahdollisesti otettiin häiriötä, mutta semmoista se on.

Rally-tokokärpänen pääsi siis puremaan jälleen! Ei muuta kuin ilmoittautumaan treeneihin ja lauantaina päästiin ensimmäisiin treeneihin mukaan. Ryhmässä on alon ja avon koiria, joten aluksi tehtiin alokkaille rata, jonka mekin teimme tosin ilman hihnaa. Tinkalla oli enemmän vauhtia kuin älyä, jälleen kerran. Ylimääräinen energia purkautuikin haukahteluna radan varrella, mutta muuten uusi halli ja muut koirat lähellä eivät neitiä haitanneet. Hienosti keskittyi tekemään hommia ja hyvin oli kuulolla. Tämän jälkeen osa kylteistä vaihdettiin avon kylteiksi ja pääsimme tekemään uudestaan rataa. Aluksi radalla oli taas ääntä mukana, mutta loppua kohti hienosti tsemppas ja malttoi olla hiljaa. Saksalaisen on jotenkin yhdistänyt nyt merkin kiertoon? Kiersi koko kylttitelineen.. Tätä on nyt siis treenailtu kotona. Toisaalta taas sain kommenttia siitä, että suoritan kaikki tehtävät todella lähellä kylttejä, joten saksalainen voi johtua myös siitä. Täytyy siis muistaa kiinnittää huomiota suorituspaikkaan! Muuten saatiin kehuja hyvästä peräpään käytöstä ja sehän Tinkalla on mielestäni hyvää. Innolla odotetaan keskiviikon treenejä! 

Antaa aallon kuljettaa, omalla painollaan, kunhan kellutaan.

Päivitykset laahaavat vaihteeksi jäljessä. Kasan koulutehtäviä olen kuitenkin saanut tehtyä! Tinkan haava käytiin näyttämässä viikko sitten eläinlääkärillä ja uudestaanhan se tikattiin. Vaihtoehtona oli myös se, että haavan annetaan itsestään umpeutua, mutta en lämmennyt ajatukselle. Aukinainen haava tällaisilla kurakeleillä ei houkuttanut. Haavaan leikattiin siis uudet reunat ja tikkaukset tehtiin tuplatikkauksena. Haava on lähtenyt huomattavasti paremmin parantumaan ja näyttää päivä päivältä paremmalta! Tiistaina vasta saan luvan irrottaa tikit, jos haava näyttää hyvältä. Onneksi perhepiiristä löytyy sairaanhoitajia, joille voi lähettää joka toinen päivä kuvia Tinkan haavasta ja kysyä mielipidettä siitä ;)

Tiistaina uskallettiin pitkän tauon jälkeen aksaamaan. Lenkeilläkään en ole enää rajoittanut menoa, joten ajattelin, uskaltaa lähteä kokeilemaan myös aksaamista. Aiheena meillä olikin persjättö, kontaktit ja aloiteltiin myös keppejä.

Persjättöä on tullut joskus kokeiltua, mutta aloiteltiin aluksi harjoittelemalla ihan ilman koiraa. Tämän jälkeen koiran kanssa ihan suoralla ja sen jälkeen liitettiin se vasta esteisiin. Persjättö ajatuksena tuntui todella helpolta ja sitähän se mielestäni olikin.. kunnes koutsi kertoi, että pyörin väärään suuntaan ja teen omia ympyröitäni. Se siitä helposta ohjauksesta, taas pääsin harjoittelemaan ilman koiraa. Treenien lopussa sain persjätön suoritettua, jopa kunnialla läpi.

Kepit oli Tinkalla edelleen yllättäen hyvin muistissa. Vauhtia taas oli enemmän kuin järkeä. Tehtiin aluksi neljällä kepillä ja lopulta kuudella kepillä. Välillä poistettiin ohjureita ja sitten taas lisättiin, mutta nähtävästi sen minkä kerran oppii, niin myös taitaa. Tästä on hyvä lähteä jatkamaan harjoituksia.

Kontakteja naksuteltiin puomin alastulolla ja vaikutti siltä, että Tinka ei olisi koskaan koko kontakteista kuullut. Neiti oli kirjaimellisesti ihan pihalla vaikka kotona vielä nätisti itse tarjosi on-offia. Kotona olemme yrittäneet ahkerasti naksutella kontakteja ja lisäsin myös omaa liikettä. Hienosti pysyy ja ei haittaa vaikka en vieressä seisokkaan. Toivottavasti tämä saataisiin myös hiljalleen liitettyä hallille.

Tässä pätkän tiistain treeneistä ja onhan se oma ”ohjaaminen” hirmuisen tönkköä. Välillä harmittaa, että noin lahjakas koira menee täysin hukkaan, mutta taas toisaalta yhdessähän tässä opetellaan!   

Pieniä palasia treeneistä

Muuton myötä Tinka aloitti juoksun tottakai, joten treeneihin on tullu automaattisesti se kolmen viikon tauko, mikä taisi tosin olla ihan paikallaan. Perjantaina ajeltiin Kokkolaan lomailemaan ja lauantaina täytyi heti päästä treenaamaan.

Lauantaina lähdettiin siis vaihteeksi metsään. Tinkalle poljettiin jälki n. 250 metriä ja jätettiin kuusi keppiä. Jäljen vanhentuessa otettiin hieman esineiden hakua. Muistuteltiin aluksi hieman, joten jätettiin lähelle ja hiljalleen vaikeutettiin. Viimeinen oli, niin että en itsekkään tiennyt, minne esine oli jäännyt ja pistottamalla laitettiin Tinka hakemaan se, mutta hienosti löyty! Mukava huomata, että jaksaa työskennellä vaikka esine ei heti löytyisikään vaan etsitään, niin kauan että löytyy. Jäljellä huomasi, että tauko on tehnyt hyvää, koska suorastaan syöksyi jäjelle. Kaikki kuus keppiä löytyi nätisti vaikka ohjaaja oli aivan varma, että jälki ei mene sinne suuntaan, mutta tällä kertaa Tinkan nenä oli tarkempi ;) 

Maanantaina käytiin kentällä tokoilemassa. Otettiin hieman paikkista, seuraamista, ruutua, katsottiin miten hyppy sujuu, sekä tehtiin pieni jälki nurmikolle. 

Paikkis: Tinka sai makoilla paikkiksessa, kun rakentelin siinä ruutua ja juteltiin, mitä tänään treenataan. Vihdoin alkaa tuntua siltä, että se on hoksannu, että sieltä ei nousta kesken pois ja makoilee ihan rauhallisen oloisena. 

Ruutu: Ruutua on aikaisemmin pari kertaa tehty niin, että appari on ruudussa, mutta itse käsken maahan ja käyn palkkaamassa. Tällä kertaa kokeiltiin, että miten onnistuu pelkällä kosketusalustalla ja hienosti hakeutui ruutuun. Välillä jopa turhan tehokkaasti, joten ruutu piti kasata pois. Edelleen tarvitaan paljon treeniä eri suunnista ja pidetään kosketusalusta mukana, jotta oppisi hakeutumaan keskelle ruutua. 

Seuraamista otettiin lelulla ja vähän tuumas jo keulia, mutta hienoa ja innokasta tekemistä! Otettiin myös lopuksi vähän käännöksiä ja ohjaaja sai noottia siitä, että hidastelee hirmuisesti käännöksiin. 

Alokasluokan hypyssä nyt ei ollut mitään ongelmia. 

Lopuksi tosiaan tehtiin pari jälkeä nurmikolle, jotka olivat melko lyhyitä ja näille laitettiin vähän nakkia, jotta tulisi sitä tarkkuutta työskentelyyn. Hienosti selvitti molemmat jäljet ilman sen kummempia ongelmia. 

Tiistaina lähdettiin vaihteeks kentälle tokoilemaan. Tehtiin ruutua, tunnaria sekä pari hakupistoa ja jälki. 

Ruutu: Aluksi Tinkan oli tosi vaikea hahmottaa, missä ruutu onkaan, mutta pari toistoa melko läheltä ja sen jälkeen siirryttiin kauemmas. Tehtiin lähetys jokaisesta suunnasta ja hienosti kosketusalustan kanssa meni. Otettiin pari toistoa myös ilman kosketusalustaa ja eipä tuo tuntunut haittaavan. 

Tunnari: Meidän piti harjoitella, kun vietettiin pari viikkoa Savonlinnassa, mutta eipä siitä oikein tahtonut mitään tulla. Tinkalle olen aikaisemmin jo piilotellut tunnaria kotona ja lenkillä käpyjä, joten idea siitä omasta kapulasta oli selvillä, mutta jotenki en saanut sitä yhdistettyä toisiin kapuloihin. Lauantaina testattiin ensimmäisen kerran, niin että muut oli "liikkurin" hajustamia ja yksi oma ja hienosti sieltä nousi se oma. Kokeiltiin, että oliko tämä vahinko vai onko tosiaan hoksannut homman idean ja hienosti se oma sieltä nousi. Toki piti vielä huudella, että muistaa palauttaa oman ja eihän se käteen asti palautunut, mutta mitäpä tuosta! Jatketaan harjoituksia :) 

Hakupistoja tehtiin pari ja hienosti ukot löytyi. Jäljellä tehtiin taas tarkkuutta ja jätettiin sinne vähän nakkia ja hienosti pysyi nenä maassa, kunhan tämä muistaisi luottaa siihen, että kyllä se koira osaa. 

Paljon on opeteltu uutta tänä kesänä, mutta yritetty pitää vaihtelevuutta treeneissä ja ainakin omasta mielestä erilaiset treenit ovat hirmuisesti tukeneet toisiaan! Huomenna suunnataan matka kohti Turkua ja perjantaina olisi tarkoitus lähteä kohti Ahvenanmaata ja Eckerön koiranäyttelyä. Toivotaan, että ensi viikolla päästään jo Savonlinnassakin aksaamaan ja tokoilemaan. 

Uusia tuulia

Päivitykset vaihteeksi laahavat hieman jäljessä. Muutto uudelle paikkakunnalle on viennyt tehokkasti aikaa ja näin ollen päivittelykin on jäänyt. Tästä päivityksestä tuleekin oikea sillisalaatti, mutta väliäkös tuolla.

Viikko sitte lauantaina käytiin tekemässä viimeiset jälkitreenit hetkeen. Samalla otettiin myös hieman esineruutua ja ruutuun lähettämistä. Aloitettiin esineruudulla sillä aikaa, kun jälki vanheni ja aluksi pari helppoa aika eteen ja hiljalleen vaikeuttaen, niin että Tinka ei nähnyt kun esineitä vietiin. Kuusi kertaa vietiin esine ja viimeisellä kerralla alkoi selvästi asenne olemaan se, että hae ite esinees. Viimeinen esine kuitenkin löytyi, joten oli hyvä lopettaa kuitenkin onnistumiseen.

Jälki tehtiin taas erilaiseen paikkaan kuin aikaisemmin ja jälki oli melko helpossa maastossa. Jäljellä pituutta taisi olla n. 200 metriä ja kaikki kuusi keppiä löytyi ja kepiltä palkka. Jäljellä ei näkynyt merkkiäkään aikasemmasta "ei vois vähempää kiinnostaa" asenteesta, vaan lähti innolla jäljelle ja jäljesti varsin hyvin! Yksi polun ylitys tuli ja siinä piti hieman näyttää jälkeä uudestaan, mutta muuten päästiin varsin pienillä kehoituksilla läpi. Pitäisi vain muistaa luottaa siihen koiran nenään, koska se on vain tarkka. Toisella kepillä nimittäin en uskonut kepin sijaitsevan siinä ja, kun keppiä ei heti löytynyt yritin komentaa Tinkan etsimään uudelleen, kunnes keppi löytyi juuri siitä, mihin Tinka sen ilmaisi..

Lopuksi otettiin hieman apparin avustuksella ruutuun lähettämistä, jotta alkaisi pikku hiljaa tulla sitä irtoamista minusta. Lopuksi otettiin myös yksi helppo hakupisto ja hienostihan se ukko sieltä löyty.

Viikko sitten sunnuntaina kävin myös vilkuilemassa tokokokeita uusilla säännöillä ja eihän ne vaikuttaneet ollenkaan mahdottomilta. Treenattavaa riittää, etenkin häiriöissä, mutta pieni tavoite asetettiin, että ehkä mekin kisataan ennen vuoden vaihdetta. Lupauksia en tehnyt, mutta tavoitteeksi asetetaan tämä. Tokosta innostuneena mukaan tarttui myös ruutukartiot sekä nauha, mutta myös metallinen noutokapula ja saatiin kassillinen tunnareita lainaan, joten ei meiltä treenattava lopu kesken! 

Maanantaina tosiaan pakkasimme tavaramme ja vaihdoimme paikkakuntaa Savonlinnaan, koska kotitalousopettajan opintoni alkoivat täällä. Positiivista on se, että kuinka hienosti Tinka on sopeutunut kerrostaloon ja muutenkin kaupungissa elämiseen. Toki neiti aloitti tähän samaan syssyyn juoksut, jotta vielä ei päästä harrastusten pariin, mutta kunhan juoksut ovat juostuna, olisi meidän tarkoitus jatkaa sekä agilitya että tokoa ryhmissä.

Nose Workia testailemassa

"K9 Nose Work on vuonna 2008 USA:ssa kehitetty harrastuslaji koirille. Alun alkaen tämä nenätyöskentelyharjoitus kehitettiin rescuekoirien aktivointiin, mutta pian huomattiin, miten paljon aktiivinen haisteleminen ja nenän käyttäminen paransivat koirien hyvinvointia ja laji levisi kaikkien koiranomistajien saataville. Nykyisin K9 Nose Work on USAssa nopeasti suosiotaan kasvattanut kilpailulaji, johon on koulutettu jo 5 000 koiraa." Lähde

Tiistaina päästiin siis testailemaan täysin uutta lajia meille eli Nose Workia. Ensimmäisellä kierroksella katsottiin, että koirat eivät pelkää pahvilaatikoita ja, että pahvilaatikoista tehdään _se_ juttu. Pahvilaatikkoihin laitettiin herkkuja ja odotettiin, että koirat kiertävät syömässä jokaisesta pahvilaatikosta herkun.

Toisella kierroksella naksuteltiin aluksi eukalyptuksen hajusta, joka oli huonekaluiden jalkoihin kiinitettävissä tassuissa. Tämän jälkeen koira pääsi etsimään pahvilaatikoiden joukosta sen, missä oli samanlainen tassu pohjalla ja koiran löytäessä oikea laatikko, niin koira palkattiin laatikkoo, jotta mielikuva hajusta tulee herkkua jäisi vahvaksi. Pahvilaatikot olivat aluksi kasassa ja sen jälkeen pahvilaatikot laitettiin jonoon, jotta oikean pahvilaatikon paikka vaihtui.

Viimeisellä kierroksella kokeilimme vielä kääntää pahvilaatikot nurinpäin, mutta väsymys alkoi jo painaa Tinkaa, joten jäi hieman epäselväksi hoksasiko homman idean täysin. Videoita katsellessa huomasin myös, että palkkaamiseen täytyy kiinnittää paljon huomiota tai oikeastaan siihen mistä palkkaa ja mistä jättää palkkaamatta.

Mukava oli huomata, kuinka onnessaan koirat etsivät oikeaa hajua ja mitä kaikkea koirat tarjosivat laatikoilla. Tinka oli innoissaan etsimässä ja treenien jälkeen väsy painoi kovasti päälle, koska olihan nenää käytetty ahkerasti ja yritetty keksiä, mikä on jutun idea. Toivotaan, että treenit alkaisivat pyöriä porukalla, mutta varmuuden vuoksi tilattiin jo itselle eukalyptuksen hajua kotiin, jotta päästään joka tapauksessa treenailemaan.

Tyttö sä oot timanttii

Treenien päivittely on jäänyt täysin, koska kesä ja kiire tai siis mikä kiire?

Aksassa aloitettiin tosiaan alkeiskurssi uudestaan, koska aksaa tahdotaan harrastaa ja seuran treenit ei tarjonnut ihan sitä, mitä oletin. Alkeissa ollaan keskitytty, niin esteiden opetteluun kuin oikeaan mielentilaankin eli esteille ei pääse kaahottamalla vaan täytyy olla rauhoittua ja keskittyä. Intoa Tinkalla edelleen riittää, mutta malttia on tullut myös! Omaa vuoroa odotellessa voi rauhoittua makoilemaan ja Tinka on hoksannut, että esteille ei kaahoteta vaan suurimmaksi osaksi maltetaan jo odotella rauhassa lupaa.

A:ta on tehty vasta loivana ja lähinnä tutustuen esteeseen ja sen pintaan. Reippaasti Tinka tassutteli a:n läpi ilman ongelmia, koska onhan este jo aiemmin tuttu. Jokainen sai myös tehtäväkseen miettiä minkälaiset kontaktit haluaa ja totesin, että meille ehdottomasti 2on2off.
Keppejä saimme tehdä ohjureilla kuutta kappaletta ja selvästi keppikurssilta on jotain jäänyt päähän! Niin nättiä kepittelyä eri kulmista ja hyvää jarruttelua, että sai olla ylpeä. Malttia tarvitaan edelleen kepeille ja ettei kepeille karata vaan kuunnella myös käskyjä.
Hypyn tarjoamista ollaan tehty myös ja Tinka hoksasikin idean todella nopeasti, joten välimatkaa esteeseen pystyttiin kasvattamaan melko pian.
Puomia tehtiin viime kerralla ja aluksi pelkkää alasmenoa matalammalta tasolta. Tähän meille laitettiin avuksi nameja, jotta Tinka ei kaahottaisi menemään vaan ihan oikeasti keskittyisi siihen, mitä onkaan tekemässä. Tämän jälkeen otettiin myös suora pätkä yhdistettynä alasmenoon ja maahan oli ehkä väliä puoli metriä? Mielenkiintoista oli huomata se, että parilla ensimmäisellä toistolla Tinka oli hieman epävarma ja jännitti, mutta parin toiston jälkeen fiilis muuttui täysin ja reippaasti kulki eteenpäin.

Mielenkiinnolla ja innolla jatketaan aksaamista! :)

Tokoa ollaan myös treenattu ryhmässä ja pari kertaa on jo takana. Meidän kanssa samassa ryhmässä on pari Tinkan koirakaveria ja aluksi hieman jännitti, miten treenit sujuu, mutta turhaan olin huolissani!
Paikkista ollaan treenattu sekä häiriöllä, että ilman. Etäisyyttä ei vielä hirmuisesti ole ollut, mutta hienosti neiti on pysynyt paikallaan! Häiriönä ollaan heitelty leluja ja välillä on kutsuttu koiria ja nätisti Tinka on pysynyt paikallaan. Taitaa paikkiksen ongelmat olla vain omistajan päässä.
Kapulan pitäminen onnistuu kyllä, mutta tahdon ehdottomasti tiiviimmän otteen kapulasta eikä, niin että kapula roikkuu hassusti suusta. Aletaan siis treenailla tiukkuutta pitoon.
Seuraamista ollaan otettu jonkin verran ja vaikka on häiriötä, niin ihan kivasti seuraa. Ainahan parannettavaa on ja niin tässäkin. Tinkan asenne on selvästi muuttunut ja seuraamisesta on hiljalleen tullut kivaa.
Merkin kiertämistä on treenailtu myös hieman ja edelleen käytetään apuna kosketusalustaa. Etäisyyttä on alettu hiljalleen kasvattaa.
Hyppyä uusillä säännöillä on tehty pari kertaa ja varmaan ensimmäinen liike, mikä sujuu ;)

Viimeiset pujottelut

Viikko sitten maanantaina oli pujottelukurssin viimeinen kerta. Viimeisellä kerralla päätettiin kokeilla pujottelua, sekä erilaisella alustalla, mutta myös keppejä lisättiin pari lisää. Ohjurit olivat edelleen kuvioissa mukana, mutta sekä alustan muutos, että keppien lisääminen vaikeutti aluksi Tinkan rytmitystä selvästi. Parin haparoivan kerran jälkeen Tinka löysi oikean rytmin ja homma alkoi luistaa. Tosin ongelma nimeltä kuumuminen nosti taas itsensä pintaan ja selvästi enemmän kuin aikaisemmilla kerroilla. Päätöntä juoksemista ja haukkumista ympäriinsä, joten treenit loppuivat lyhyeen ja mentiin hetkeksi rauhoittumaan, jotta päästiin uudestaan hommiin. Tinka saikin hakea keppejä sekä pimeästä kulmasta, mutta myös selkeästi kauempaa pelkällä käskytyksellä ja hyvin se tuntuu tietävän, mitä on tekemässä. Paljon on vielä treenattavaa, mutta ehkä me hiljalleen kehitytään! Treenien jälkeen tällä omistajalla ei kyllä itku ollut kaukana. Toiset koirakot suorittavat keppejä kauniisti ja äänettömästi, kun Tinka ehtii säntäillä joka suuntaan ja kuumua hetkessä nollasta sataan. Tämän takia päätinkin, että me aloitetaan agilitysta alkeiskurssi uudestaan, koska tauon jälkeen meidän meno on ollut pelkkää säheltämistä. En näe mitään järkeä lähteä tahkomaan useampaa estettä, kun sekä omistaja, että koira tarvitsevat rutkasti treeniä ja aikaa.

Maanantaina suunnaattiin taas pujottelukurssille. Ensimmäisellä kierroksella otettiin läheltä pari muistuttelua siitä, mitä on tultu tekemään. Tämän jälkeen siirryttiin pimeään kulmaan? ja katsottiin hoksaako Tinka jarrutella oikeaan väliin ja hyvinhän se sujui! Tämä jälkeen avokulmasta ja suoraan lähetystä kepeille, niin että ohjureiden toiset päät olivat maassa ja hyvin sujui pujottelu tästä huolimatta. Hiljalleen siirryttiin pimeään kulmaan, mutta sitte hankaloitui liikaa, joten otettiin pari toistoa helposta avokulmasta ja se siitä.

Toisella kierroksella kokeiltiin, hakeeko Tinka keppejä, jos lähestytään kauempaa ja käskytän keppejä ja ihan hienostihan se haki oikeaan väliin. Tinka sai kehuja siitä, kuinka hyvin se tietää mitä on tekemässä ja hakee todella hyvin keppejä. Lopuksi aloimme hieman yhdistellä ohjauskuvioita keppeihin ja tehtiin hieman persjättöjä ja ensimmäisellä kerralla Tinkalla meni ihan pasmat sekaisin ja unohti napata koutsilta namit. Toisella kerralla muisti jopa syödä jo namitkin ;)

Edelleen Tinka tahtoo kuumua todella helposti, mutta pitää vaan muistaa itse rauhoittaa tilanne. Tinka ei kyllä kestä hirveästi toistojakaan, mutta ollaan tehty vähän vähemmän, jotta fiilis jäisi kivaksi ja pystyisimme lopettaa onnistumiseen. Pujottelu on kyllä rasittanut Tinkan aivoja kivasti, koska joka kerran jälkeen neiti on ollut aivan puhki.

Taas pujotellaan

Tänään meillä oli pujottelukurssin toinen kerta. Tinka muisti heti, mistä tässä hommassa olikaan kyse! Edelleen tehtiin neljällä kepillä ja niissä olivat ohjurit kiinni. Ensimmäisellä setillä otettiin avokulmasta lähestymistä, niin että itse juoksen välillä rinnalla ja välillä Tinkan ohi, kun se pujottelee. Tarkoituksena totuttaa Tinka siihen, että itse voin olla missä vain ja kepit pujotellaan silti normaalisti. Tällä oli tarkoituksena myös ehkäistä sitä, että aina ei keppejä tehtäisi samassa rytmissä. Aluksi Tinka oli hieman ihmeissään, mutta pian ei jaksanut välittää siitä, että säntäilin minne sattuun.

Toisella setillä otettiin suoraa lähestymistä kepeille, sekä hiljalleen enemmän ja enemmän vasemmalta lähetystä. Otimme mukaan myös oikealta puolelta lähettämisen, joka tahtoo olla Tinkalle hankalaa, koska vasemmalle puolelle on niin mukava hakeutua. Aluksi jarruttaminen kepeille tullessa oli hankalaa, mutta parin kerran jälkeen alkoi tämä sujua. Kivasti Tinka hakeutuu kepeille ja mukavaa kun edistytään! :)

Tokoa ja rally-tokoa, niistä on tehty meidän viikko! Treenikärpänen on päässyt puremaan meitä kunnolla. Tokossa ollaan lähinnä treenailtu ruudun alkeita ja seuraamista. Alkaakin näyttää siltä, että treenaaminen tuottaa tulosta, koska edistystä tapahtuu. Ruudussa ollaan edistytty joka saralla eli lähettäminen kaukaakin onnistuu, mutta myös maahanmeno kauempaa sujuu hyvin. Seuraaminen alkaa myös näyttää kivalta ja hiljalleen siihen alkaa tulla myös kestoa. Tuntuu jälleen kerran, että jotain on muuttunut treenaamisessa. Tinka on aina nauttinut treenaamisessa, mutta taas ollaan päästy uudelle ”tasolle”. Ei sitä oikein osaa edes kuvailla, mutta jokin on muuttunut ja toivotaan tästä pysyvää muutosta!

Rally-tokossa ollaan kotona treenailtu ahkerasti merkille lähettämistä, mutta myös avoluokan kylttejä. Avoluokan kyltit tuntuvat kuitenkin suhteellisen simppeleiltä ja tuntuu, että niissä keskitytään perusasennon pyörittelyyn. Itselle iski paniikki, koska ollaan avo-voi ryhmässä, mutta me ei olla paljon vielä avoluokan kyltteihin perehdytty, ehkä me vielä ehditään kesän aikana. Avoluokan kyltit pääsivät tulostukseen, joten pian niitä saadaan treenailla myös osana rataa.

Torstaina päästiin Tytin oppiin ja voi hitsi, miten kivaa on käydä ohjatuissa treeneissä! Tytillä oli kouluun liittyen joku videointi, joten saatiin tehdä alokasluokan rata, jonka Tytti kuvasi. Rata paljastuikin yhdeksi kisaradaksi ja kun sitä teki treeneissä, tuntui se melko simppeliltä. Tinka oli hyvin kuulolla ja teki kivasti hommia. Nykyään, kun juokseminen sujuu helposti, niin en itse stressaa juoksemista vaan voi ottaa ihan rennosti. Noottia saimme radalta siitä, että Tinka ei käytä kunnolla peräpäätä. Asiaan pureuduttiin erillisillä harjoituksilla ja tällöin todettiin Tytin kanssa, että jälleen kerran hihnan toisesta päästä löytyi vika ;) Itse kun tein tiukempia käännöksiä, niin hyvinhän se Tinkakin käytti peräpäätä. Kotitehtäväksi saatiin alkaa harjoittelemaan, sekä peräpään käyttämistä, mutta myös peruuttamista kahden kohteen väliin, joten kotona ollaan käytetty tuoleja. Aluksi muistuteltiin hieman peruuttamista ja tämän jälkeen alettiin peruuttelemaan tuolien väliin. Peruuttaminen on vielä melko hidasta ja tökkivää, mutta saatiin vinkiksi takapalkka jota täytyy ehdottomasti kokeilla! Videossa on kolmas treenikerta :)

  

Voihan rally-toko!

Ihanaa, kun pystyy treenaamaan ulkona! Ollaan nyt oikein aktivoiduttu ja käyty useampana iltana pyörittelemässä  tokoa, sekä rally-tokoa.  En muistanutkaan kuin kivaa rallyily on! Siitä on taukoiltu oikeastaan koko talvi, koska laiska omistaja ei ole jaksanut pystyttää kylttejä pakkasessa ;) Pari kertaa muistuteltiin, mitä se rallyily on ja hirvittävän pätevähän Tinka on.

Ollaan tehty vähän rataa ja etenkin keskitytty juoksemiseen. Viime syksynä juokseminen oli meille ongelma ja se tahtoi nostattaa Tinkan kierroksia turhan paljon. Juokseminen oli ongelma etenkin, jos rata jatkui vielä juoksemisen jälkeen. Tähän meillä kaatui myös osaltaan Seinäjoen kisat. Ajattelin, että nyt juoksemista täytyy alkaa harjoitella kunnolla, mutta eilisellä radalla huomasin, että juokseminen ei nostata enää Tinkan kierroksia vaan se on ihan ok? Ajattelin sitä tilapäiseksi mielenhäiriöksi, mutta tänään jouduin todeta saman, että kierrokset eivät enää nouse. Ehkäpä yhteisillä juoksulenkeillä on ollut vaikutusta tähän? Yhdessä ja erikseen juoksemisesta on tullut Tinkalle normaalia ja siitä ei kannata enää vetää kierroksia? Mene ja tiedä.

Toki videoilta ja muutenkin treeneissä on huomannut, että treenata täytyy, mutta ihan kivalla mallilla ollaan silti. Taidan uskaltaa ilmoittaa meidät Kalajoen kisoihin, jotka on kuukauden päästä. Eteentuloihin täytyy kiinnittää huomiota, koska Tinka tarvitsee niihin vielä todella paljon käsiapua. Myös askel peruuttaen tehtävässä huomaa, että Tinka tahtoo jäädä vinoon ja hakeutua sivulle, mikä sillä on todella vahvana. Positiivista on se, että Tinka tekee töitä ja ei haahuile sen suurempia. Ensimmäisillä kerroilla nenä tahtoi hakeutua maahan, mutta nyt siitä ei oikeastaan enää ole tietoakaan!

Innolla siis odotan ensi viikolla alkavia ohjattuja rally-tokoja, niin päästään opettelemaan jo ylemmän luokankin kylttejä! Sain myös tiedon, että pääsemme aksaamaan ryhmään, joten parin viikon päästä alkaa taas vihdoin ohjatut agilitytkin J

Suuria tunteita ja hupi hommii

Tänään on ehditty pyöritellä kaukoja. Kiva saada vaihteeksi videolle, niin pääsee itsekkin kunnolla katsomaan, mitä sitä tuleekaan touhuttua. Kaukoissa huomasin, että käskytän Tinkaa hirmuisen nopeasti, joten ehkä vähemmälläkin vauhdilla pärjäisi. Avon kaukoissa meillä ei ole ollenkaan käsimerkkejä, koska enhän minä silloin tiennyt, että ne ovat sallittuja. Olen tässä pohdiskellut pitäisikö kaukoihin kuitenkin ottaa käsimerkit avuksi?

M-S vaihtoja ollaan vasta alettu jumppaamaan. Helppo sanoa, mutta jos itse olisi ollut fiksu niin niitä olisi alettu jumpata jo pentuna, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Hiljalleen edetään, joten eiköhän tästä vielä hyvä saada.

Lopuksi vielä hömpöteltiin pujottelua :) 

Huomenna olisi tarkoitus suunnata kohti Oulua, koska pitäähän sitä lähteä siskolle kaveriksi palluttelemaan pentusia ja  samalla pyörähdetään Torniossa katsomassa Teresaa :) Tarkoitus olisi vähän käydä lenkkeilemässä ja katsoa  millä mallilla se meidän toko on. Toivotaan, että saadaan uusia vinkkejä tokoiluun, koska ne tulevat aina tarpeeseen! :)