Aina jaksaa aksaa

Blogin päivittely on jäänyt, joten ei ole tullut rustailtua meidän aksan tämän hetkisestä tilasta mitään. Kesällä tosiaan otettiin jokuset yksärit keinusta ja tämän jälkeen ollaan itsenäisesti käyty treenaamassa ja edistytty varsin mukavasti. Tämän lisäksi toisena projektina meillä on tällä hetkellä menossa juoksari-A, josta ollaan otettu myös yksäreitä. Juoksaria ollaan lähdetty treenaamaan koiran luonnollisella laukkarytmillä ja naksuttimella poimittu kosketukset ja jo parin kerran jälkeen on huomannut edistystä. Tinka osaa jo hieman korjata omaa rytmiään, jos ei tuumaa osua kontaktille. Mielenkiinnolla odotan, että päästään jatkamaan tätä projektia ja se edistyy!

Kesällä oltiin myös Kokkolan suunnalla ihan viikkoryhmässä ja sen, mitä päästiin treenaamaan, niin uskoa yhteiseen tekemiseen tuli valtavasti. Tuntuu ihmeelliseltä, että se häsläävä ja kuumuva räkyttäjä on taakse jäännyttä elämää ja nykyään treeneissä voi keskittyä oikeasti treenaamiseen ja yhdessä tekemiseen, kun kaikki aika ei mene villipedon kesyttämiseen ja kalastelemiseen.

Viikonloppuna käytiin hallilla molempina päivinä treenaamassa ja otettiin pariin otteeseen kuutta keppiä, jotta saataisiin vahvistettua kepeille menoa, joka tuntuu olevan Tinkalle todella haastavaa. Etenkin suuremmasta vauhdista itsensä kokoaminen ensimmäiseen väliin tuottaa hankaluuksia. Tänään treeneissä kokeiltiin kaikkia 12 keppiä ja hienosti suoritti ne! Ensimmäisellä kerralla ensimmäisessä välissä oli ohjuri, mutta toisella kerralla tehtiin ilman ohjureita ja selviytyi hienosti. Toki vielä epävarmuus paistaa läpi, koska pujottelee hitaasti, mutta eiköhän vauhti tule varmuuden myötä.

Tänään treeneissä teemana olivat valssit ja erilaiset variaatiot. Päästiin kokeilemaan pakkovalssi-valssia sekä takaakiertovalssia. Molemmat sujuivat yllättävän kivuttomasti, mitä nyt itse olin usein myöhässä valssaamassa, mutta se ei onneksi Tinkaa suuremmin tuntunut haittaavan. Muuten rata oli melko simppeli ja aivan mentävissä. Huomasi kyllä, että Tinkalla on tauko takana, koska malttaminen oli hyvin vaikeaa. 

Agilitykärpäsen purema

Agilitykärpänen on purrut ja pahasti! Agilityahan olemme treenanneet säännöllisen epäsäännöllisesti siitä lähtien, kun Tinka täytti vuoden. Täytyy myöntää, että siitä huolimatta en ole koskaan päässyt jyvälle siitä, miksi laji koukuttaa. Tämä tosin voi johtua siitä, että vähintään joka toisien treenien jälkeen olen päättänyt lopettaa koko lajin.  Vihdoin alkaa tuntua siltä, että agility on koukuttanut myös minut.

Marras- ja joulukuu on käyty taas Elinan pätevässä opissa ja tuntuu, että uutta on opittu valtavasti. Vielä keväällä Tinka sinkoili juuri sinne minne tykkäsi ja ei todellakaan lukenut ohjausta tai puhumattakaan siitä, että olisi tullut ohjauksiin. Sitkeästi tolkutettiin pienen raivoapinan päähän ahkeralla palkkaamisella, että ohjauksiin on tultava ja vihdoin työ on tuottanut tulosta. Tinkaan on saatu asennettua jarru ja vähän jopa malttia, mutta vauhti ei ole kärsinyt tippaakaan. Kurssin myötä on huomannut, että Tinka lukee todella taitavasti ohjausta ja voi luottaa siihen, että koira menee sinne minne ohjataan. Toisaalta nyt, kun Tinka lukee ohjausta todella pienestä, niin ei se myös anna yhtään virheitä anteeksi. Mukava huomata, että kun luottaa koiraan, niin ei radalla tarvitse itse kiirehtiä vaan voi ohjata rauhassa. Innolla odotetaan tammikuuta ja, että päästään jatkamaan treenejä! 

Hätähousut opiskelee aksaa 🙈😅

Video, jonka Sofia (@soffke) julkaisi 7. 11ta 2016 klo 12.55 PST

Tänään treenailtiin sylivekkiä, ilman käsiä ja ääntä 🙈 Taskuraketti alkaa tuntua aksassa jo ihan mukavalta 😊 #shetlandsheepdog #sheltielove #shetlanninlammaskoira #agility

Video, jonka Sofia (@soffke) julkaisi 21. 11ta 2016 klo 12.23 PST

Hiljalleen minäkin alan lämmetä aksalle 😁 #shetlanninlammaskoira

Video, jonka Sofia (@soffke) julkaisi 20. 12ta 2016 klo 13.40 PST

Ollaanko tämä kesä näin?

(C) Ida

Ei mitään uutta auringon alla edelleenkään. Alkaneet kesätyöt ja muu toiminta on saanut blogin hiljaiseksi. Välillä ollaan kuitenkin eksytty treeneihin ja treenattu itsenäisesti myös.


Tokoilemassa ollaan käyty vaan kahdestaan ja selkeästi kaivattaisiin myös seuraa. Paljon on hyödynnetty erilaisia paikkoja, jotta saataisiin maisemiin vaihtelua. Seuraaminen on parantunut huimasti ja kapulan pidossa ollaan otettu paljon takapakkia, koska sitä kapulaa olisi A. ihana mälvätä tai B. luovutuksessa sylkästä pois suusta. Ruutua ja merkin kiertoa on lähdetty rakentamaan oikeastaan alusta asti uudelleen, koska selkeästi Tinkalle on ollut epävarmaa, että mitä ollaan tekemässä. Hiljalleen, hiljalleen. Tokokokeita yritin katsella elokuulle, mutta ainakaan vielä ei näyttänyt lähellä olevan oikein mitään sopivia.


Agilityn ohjauskuviokurssilla ollaan koettu aikamoisia ahaa -elämyksiä. Suurimpana ehkä on tullut luotto koiraan ja siihen, että kyllä se tulee ja tekee, kun itse muistan luottaa. Ei tarvitse enää olla joka välissä varmistelemassa ja huutamassa kilpaa, että minne ollaan seuraavaksi menossa, vaan vihdoin meillä välillä luetaan jopa ohjausta! Usein ohjaus on vielä parempaa, kun muistan laittaa kädet taskuun piiloon. Edelleen Tinka kuumuu helposti ja ei kestä paljon hinkkausta, mutta tärkeintä on se, että se malttaa kuunnella eikä roiski joka suuntaan! Parin viikon päästä päästään pitkästä aikaa kokeilemaan ratatreenejä ja hauska nähdä, miten siellä maltetaan toimia.

Opiskelemassa agilityn saloja 😌 #shetlanninlammaskoira #agility #vähännauttii

Video, jonka Sofia (@soffke) julkaisi 6. 06ta 2016 klo 12.01 PDT

Rally-tokossa ollaan saatu myös pieniä oivalluksia. Itse olen maailman järkyttävin stressaaja ja vihaan Tinkan haukkumista eli olen mennyt radalla lukkoon, kun Tinka on aloittanut haukun. Tinkahan on oppinut, että tämä on ihan jees tapa saada omistaja hermoromahdusen partaalle ja hyödyntänyt sitä. Säännöllisten treenien myötä se on joutunut huomaamaan, että haukkumisella ei ole vaiktuksia ja viimeksi sunnuntaina alun haukkumisen jälkeen teki oikein hienosti hommia! Säännölliset treenit on kyllä tuonnut rutiinia meidän hommiin. Toivottavasti päästään elokuussa kisaamaan!

Neiti rally-tokoilija 😊 #lisäämalttiakiitos

Video, jonka Sofia (@soffke) julkaisi 12. 06ta 2016 klo 8.56 PDT

Ohjauskuvioita kerrakseen

Kesälle ei saatu agilitysta ryhmäpaikkaa, mikä hieman harmitti. Ahkera treenaus talven aikana alkoi tuottaa tulosta ja välillä meidän meno muistutti ihan agilityä, joten tauko tähän kohtaan ei kuullostanut hyvältä. Sattumalta saatiin kuitenkin paikka kurssille, jossa opetellaan ohjauskuvioita. Tämä taitaa olla meille enemmän kuin tarpeeseen, koska harjoitellaan aina parilla esteellä erilaisia ohjauskuvioita. Parilla esteellä vauhti ei ehdi kasvaa kovaksi, joten ohjaajan töpeksinnät ei jää huomaamatta. Useaan otteeseen olen kuullut heiluvista käsistä, koiran linjalle menemisestä ja siitä, että pitää mennä eteenpäin eikä peruuttaa. Kyllä minä vielä opin! Ohjauskuvioita treenataan aina kesäkuun loppuun ja toivottavasti sen jälkeen päästään tekemään jotain muuta agilityyn liittyvää.

Ehkä me vielä opitaan 😅 #agility #shetlanninlammaskoira

Video, jonka Sofia (@soffke) julkaisi 23. 05ta 2016 klo 23.13 PDT