Aina jaksaa aksaa

Blogin päivittely on jäänyt, joten ei ole tullut rustailtua meidän aksan tämän hetkisestä tilasta mitään. Kesällä tosiaan otettiin jokuset yksärit keinusta ja tämän jälkeen ollaan itsenäisesti käyty treenaamassa ja edistytty varsin mukavasti. Tämän lisäksi toisena projektina meillä on tällä hetkellä menossa juoksari-A, josta ollaan otettu myös yksäreitä. Juoksaria ollaan lähdetty treenaamaan koiran luonnollisella laukkarytmillä ja naksuttimella poimittu kosketukset ja jo parin kerran jälkeen on huomannut edistystä. Tinka osaa jo hieman korjata omaa rytmiään, jos ei tuumaa osua kontaktille. Mielenkiinnolla odotan, että päästään jatkamaan tätä projektia ja se edistyy!

Kesällä oltiin myös Kokkolan suunnalla ihan viikkoryhmässä ja sen, mitä päästiin treenaamaan, niin uskoa yhteiseen tekemiseen tuli valtavasti. Tuntuu ihmeelliseltä, että se häsläävä ja kuumuva räkyttäjä on taakse jäännyttä elämää ja nykyään treeneissä voi keskittyä oikeasti treenaamiseen ja yhdessä tekemiseen, kun kaikki aika ei mene villipedon kesyttämiseen ja kalastelemiseen.

Viikonloppuna käytiin hallilla molempina päivinä treenaamassa ja otettiin pariin otteeseen kuutta keppiä, jotta saataisiin vahvistettua kepeille menoa, joka tuntuu olevan Tinkalle todella haastavaa. Etenkin suuremmasta vauhdista itsensä kokoaminen ensimmäiseen väliin tuottaa hankaluuksia. Tänään treeneissä kokeiltiin kaikkia 12 keppiä ja hienosti suoritti ne! Ensimmäisellä kerralla ensimmäisessä välissä oli ohjuri, mutta toisella kerralla tehtiin ilman ohjureita ja selviytyi hienosti. Toki vielä epävarmuus paistaa läpi, koska pujottelee hitaasti, mutta eiköhän vauhti tule varmuuden myötä.

Tänään treeneissä teemana olivat valssit ja erilaiset variaatiot. Päästiin kokeilemaan pakkovalssi-valssia sekä takaakiertovalssia. Molemmat sujuivat yllättävän kivuttomasti, mitä nyt itse olin usein myöhässä valssaamassa, mutta se ei onneksi Tinkaa suuremmin tuntunut haittaavan. Muuten rata oli melko simppeli ja aivan mentävissä. Huomasi kyllä, että Tinkalla on tauko takana, koska malttaminen oli hyvin vaikeaa. 

Pudotus maan pinnalle

Treenipäivitykset vaihteeksi laahaavat perässä. Viikko sitten maanantaina mentiin kuokkimaan muiden treeneihin ja päästiin tekemään oheista radan pätkää. Rata oli todella simppeli ja sujui kivasti, mutta nelosen putkeen meneminen oli todella hankalaa. Aina sujahti putkeen väärästä päästä vaikka, kuinka itse tukin putken suun ja ohjasin toiseen päähän. Tätä saatiin hinkata pieni tovi ennen kuin lähti sujumaan, mutta muita ongelmia pätkässä ei sitten tullutkaan.

Loppuun otettiin vielä keppejä sekä puomin alastuloa. Kepeillä todettiin, että tarvitsee vielä aluksi alkuun ja loppuun ohjurit, mutta ne voi parin onnistuneen toiston myötä ottaa pois. Selkeästi pujotteluun on tullut varmuutta lisää. Puomin alastulolla kiinnitettiin palkkaukseen huomiota, koska selkeästi tarjoaa on-offia minulle eikä mene suoraan eteenpäin, joten palkka suoraan ja siitä vapautus palkalle. Tämä selkeästi alkoi toimia, joten jatketaan tällä tyylillä.

Tiistaina harjoiteltiin niistoa. Aluksi käyttämällä pituuden merkkejä hyödyksi, jotta opittaisiin oikea liikerata. Täytyy myöntää, että oli hieman jalat solmussa. Tämän jälkeen kokeiltiin pientä hyppy-putki-hyppy pätkää missä harjoiteltiin lisää niistoa. Niistoihin Tinka tuli kyllä hyvin, mutta kääntyminen hypyn jälkeen takaisin putkeen tuotti ongelmia, koska käännös levisi. Harjoiteltiin siis pelkkää kääntymistä ja sillä selkeästi parani, mutta saadaan jatkaa kääntymisen harjoittelua. Oikealle kääntyminen oli kuitenkin selkeästi parempaa kuin vasemmalle.

Loppuun otettiin taas keppejä ja puomin alastuloa. Kepit menivät aluksi täysin häsäämiseksi, mutta parin onnistuneen toiston jälkeen sujui kivasti. Puomin alastuloa treenattiin hieman korkeammalta ja oikealla palkan suunnalla tuntuu selkeästi paranevan. Alastulo vaatii kyllä vielä paljon vahvistamista.

Eiliset treenit kyllä tipauttivat taas maan pinnalle ja huolella. Viime viikolla puhuin jo siitä, kuinka nykyään treeneistä voi nauttia, kun kaikki aika ei mene Tinkan rauhoitteluun ja siihen, että se kuumuu. Olisi ehkä kannattanut koputtaa puuta. Eilen oltiin taas täysin kuutamolla ja ei kuunneltu yhtään mitään. Kävimme läpi takaaleikkauksia, joita päästiin heti harjoittelemaan radalle. Ongelmia tuli nelosen putkella, kun oma liike stoppasi ja eihän Tinka uponnut putkeen. Hetken hiomisen jälkeen saatiin Tinka uppoamaan putkeen. Seuraavat ongelmat tuli kasi putkella, koska ysille vienti oli järkyttävän hankalaa. Tinka ei ollut yhtään kuulolla ja joko sinkosi kasilta suoraan eteenpäin tai seiska hypylle. Saatiin lopuksi vielä onnistunut suoritus, mutta kyllä se tuskien takana oli. Tämä ohjaus on todella mielenkiintoista, koska välillä lukee sitä todella hyvin ja hakee esteitä ja toisinaan taas se on todella hankalaa. Vinkiksi saatiin palata alkuun ja muistella sitä, että tulee vuorotellen kumpaankin käteen.

Loppuun otettiin puomin alastuloa sekä keppejä, koska ei tahdottu enää hinkata rataa. Kepit meni aluksi säheltämiseksi ja lopetettiin pariin onnistuneeseen toistoon. Varmuutta on selkeästi tullut lisää, joten kohta voidaan miettiä keppien lisäämistä. Puomin alastulo oli ihan kohtalainen, mutta edelleen tarjoaa paljon minulle. Hiljalleen. 

Ei tääl oo samanlaista komboo, ei oo samanlaista juttuu niinku meil

Viime viikolla agilitytreeneissä tehtiin pientä rataa ja sen lisäksi keppejä. Keppejä ja puomin alastuloa käytiin tekemässä myös itsenäisesti pari kertaa. Täytyy myöntää, että agilitysta on tullut kivaa! Tai siis ainahan se on ollut kivaa, mutta nyt välillä pystyy treeneistä nauttia, kun kaikki aika ei mene siihen, että yritän rauhoitella kuumuvaa koiraa. 

Treeneissä oli siis kuvassa oleva pätkä rataa. Hallilla olevat tolpat tuottivat hieman hankaluuksi, koska kolmonen meni juuri tolppien väliin, joten nelosen putkeen taituroiminen vasemmalta puolelta tuotti aluksi hankaluuksi, mutta kyllä se sinne upposi. Seuraava ongelma oli rengas, johon ei tuumannut sujahtaa millään osana rataa vaikka yksin meni sen hienosti, joten tätä päästiin myös hinkkaamaan, mutta lopulta meni hyvin osana rataa, joten epäselväksi jäi että mikä ongelma siinä taas oli. Kympiltä kääntö yhdelletoista oli aluksi vähän hankala, mutta kyllä se lopulta sinne kääntyi.

Kepeille saatiin viime viikolla todella paljon varmuutta! Aloiteltiin ihan kaikilla ohjureilla ja siitä hiljalleen vähennettiin. Lopuksi meni kuutta keppiä ilman ohjureita, mutta selkeästi alussa vaatii ensimmäiseen väliin yhden ohjurin. Täytyy myöntää, että Tinka kyllä osaa kun vain malttaa keskittyä eikä ala hösäämään omiaan.

Puomin alastulolle tehtiin kontakteja, koska ei selkeästi osaa yhdistää kotona laatikon päällä tehtyjä harjoituksia hallille. Hiljalleen alkoi hoksata homman idean, mutta tarjoaa hirveästi kontaktia minulle eikä eteenpäin, joten täytyy varmaan palkan suunnalla yrittää saada menosuuntaa eteenpäin. 

Viikonloppuna käytiin vähän lomailemassa

Tyttö sä oot timanttii

Treenien päivittely on jäänyt täysin, koska kesä ja kiire tai siis mikä kiire?

Aksassa aloitettiin tosiaan alkeiskurssi uudestaan, koska aksaa tahdotaan harrastaa ja seuran treenit ei tarjonnut ihan sitä, mitä oletin. Alkeissa ollaan keskitytty, niin esteiden opetteluun kuin oikeaan mielentilaankin eli esteille ei pääse kaahottamalla vaan täytyy olla rauhoittua ja keskittyä. Intoa Tinkalla edelleen riittää, mutta malttia on tullut myös! Omaa vuoroa odotellessa voi rauhoittua makoilemaan ja Tinka on hoksannut, että esteille ei kaahoteta vaan suurimmaksi osaksi maltetaan jo odotella rauhassa lupaa.

A:ta on tehty vasta loivana ja lähinnä tutustuen esteeseen ja sen pintaan. Reippaasti Tinka tassutteli a:n läpi ilman ongelmia, koska onhan este jo aiemmin tuttu. Jokainen sai myös tehtäväkseen miettiä minkälaiset kontaktit haluaa ja totesin, että meille ehdottomasti 2on2off.
Keppejä saimme tehdä ohjureilla kuutta kappaletta ja selvästi keppikurssilta on jotain jäänyt päähän! Niin nättiä kepittelyä eri kulmista ja hyvää jarruttelua, että sai olla ylpeä. Malttia tarvitaan edelleen kepeille ja ettei kepeille karata vaan kuunnella myös käskyjä.
Hypyn tarjoamista ollaan tehty myös ja Tinka hoksasikin idean todella nopeasti, joten välimatkaa esteeseen pystyttiin kasvattamaan melko pian.
Puomia tehtiin viime kerralla ja aluksi pelkkää alasmenoa matalammalta tasolta. Tähän meille laitettiin avuksi nameja, jotta Tinka ei kaahottaisi menemään vaan ihan oikeasti keskittyisi siihen, mitä onkaan tekemässä. Tämän jälkeen otettiin myös suora pätkä yhdistettynä alasmenoon ja maahan oli ehkä väliä puoli metriä? Mielenkiintoista oli huomata se, että parilla ensimmäisellä toistolla Tinka oli hieman epävarma ja jännitti, mutta parin toiston jälkeen fiilis muuttui täysin ja reippaasti kulki eteenpäin.

Mielenkiinnolla ja innolla jatketaan aksaamista! :)

Tokoa ollaan myös treenattu ryhmässä ja pari kertaa on jo takana. Meidän kanssa samassa ryhmässä on pari Tinkan koirakaveria ja aluksi hieman jännitti, miten treenit sujuu, mutta turhaan olin huolissani!
Paikkista ollaan treenattu sekä häiriöllä, että ilman. Etäisyyttä ei vielä hirmuisesti ole ollut, mutta hienosti neiti on pysynyt paikallaan! Häiriönä ollaan heitelty leluja ja välillä on kutsuttu koiria ja nätisti Tinka on pysynyt paikallaan. Taitaa paikkiksen ongelmat olla vain omistajan päässä.
Kapulan pitäminen onnistuu kyllä, mutta tahdon ehdottomasti tiiviimmän otteen kapulasta eikä, niin että kapula roikkuu hassusti suusta. Aletaan siis treenailla tiukkuutta pitoon.
Seuraamista ollaan otettu jonkin verran ja vaikka on häiriötä, niin ihan kivasti seuraa. Ainahan parannettavaa on ja niin tässäkin. Tinkan asenne on selvästi muuttunut ja seuraamisesta on hiljalleen tullut kivaa.
Merkin kiertämistä on treenailtu myös hieman ja edelleen käytetään apuna kosketusalustaa. Etäisyyttä on alettu hiljalleen kasvattaa.
Hyppyä uusillä säännöillä on tehty pari kertaa ja varmaan ensimmäinen liike, mikä sujuu ;)

Viimeiset pujottelut

Viikko sitten maanantaina oli pujottelukurssin viimeinen kerta. Viimeisellä kerralla päätettiin kokeilla pujottelua, sekä erilaisella alustalla, mutta myös keppejä lisättiin pari lisää. Ohjurit olivat edelleen kuvioissa mukana, mutta sekä alustan muutos, että keppien lisääminen vaikeutti aluksi Tinkan rytmitystä selvästi. Parin haparoivan kerran jälkeen Tinka löysi oikean rytmin ja homma alkoi luistaa. Tosin ongelma nimeltä kuumuminen nosti taas itsensä pintaan ja selvästi enemmän kuin aikaisemmilla kerroilla. Päätöntä juoksemista ja haukkumista ympäriinsä, joten treenit loppuivat lyhyeen ja mentiin hetkeksi rauhoittumaan, jotta päästiin uudestaan hommiin. Tinka saikin hakea keppejä sekä pimeästä kulmasta, mutta myös selkeästi kauempaa pelkällä käskytyksellä ja hyvin se tuntuu tietävän, mitä on tekemässä. Paljon on vielä treenattavaa, mutta ehkä me hiljalleen kehitytään! Treenien jälkeen tällä omistajalla ei kyllä itku ollut kaukana. Toiset koirakot suorittavat keppejä kauniisti ja äänettömästi, kun Tinka ehtii säntäillä joka suuntaan ja kuumua hetkessä nollasta sataan. Tämän takia päätinkin, että me aloitetaan agilitysta alkeiskurssi uudestaan, koska tauon jälkeen meidän meno on ollut pelkkää säheltämistä. En näe mitään järkeä lähteä tahkomaan useampaa estettä, kun sekä omistaja, että koira tarvitsevat rutkasti treeniä ja aikaa.

Maanantaina suunnaattiin taas pujottelukurssille. Ensimmäisellä kierroksella otettiin läheltä pari muistuttelua siitä, mitä on tultu tekemään. Tämän jälkeen siirryttiin pimeään kulmaan? ja katsottiin hoksaako Tinka jarrutella oikeaan väliin ja hyvinhän se sujui! Tämä jälkeen avokulmasta ja suoraan lähetystä kepeille, niin että ohjureiden toiset päät olivat maassa ja hyvin sujui pujottelu tästä huolimatta. Hiljalleen siirryttiin pimeään kulmaan, mutta sitte hankaloitui liikaa, joten otettiin pari toistoa helposta avokulmasta ja se siitä.

Toisella kierroksella kokeiltiin, hakeeko Tinka keppejä, jos lähestytään kauempaa ja käskytän keppejä ja ihan hienostihan se haki oikeaan väliin. Tinka sai kehuja siitä, kuinka hyvin se tietää mitä on tekemässä ja hakee todella hyvin keppejä. Lopuksi aloimme hieman yhdistellä ohjauskuvioita keppeihin ja tehtiin hieman persjättöjä ja ensimmäisellä kerralla Tinkalla meni ihan pasmat sekaisin ja unohti napata koutsilta namit. Toisella kerralla muisti jopa syödä jo namitkin ;)

Edelleen Tinka tahtoo kuumua todella helposti, mutta pitää vaan muistaa itse rauhoittaa tilanne. Tinka ei kyllä kestä hirveästi toistojakaan, mutta ollaan tehty vähän vähemmän, jotta fiilis jäisi kivaksi ja pystyisimme lopettaa onnistumiseen. Pujottelu on kyllä rasittanut Tinkan aivoja kivasti, koska joka kerran jälkeen neiti on ollut aivan puhki.

Taas pujotellaan

Tänään meillä oli pujottelukurssin toinen kerta. Tinka muisti heti, mistä tässä hommassa olikaan kyse! Edelleen tehtiin neljällä kepillä ja niissä olivat ohjurit kiinni. Ensimmäisellä setillä otettiin avokulmasta lähestymistä, niin että itse juoksen välillä rinnalla ja välillä Tinkan ohi, kun se pujottelee. Tarkoituksena totuttaa Tinka siihen, että itse voin olla missä vain ja kepit pujotellaan silti normaalisti. Tällä oli tarkoituksena myös ehkäistä sitä, että aina ei keppejä tehtäisi samassa rytmissä. Aluksi Tinka oli hieman ihmeissään, mutta pian ei jaksanut välittää siitä, että säntäilin minne sattuun.

Toisella setillä otettiin suoraa lähestymistä kepeille, sekä hiljalleen enemmän ja enemmän vasemmalta lähetystä. Otimme mukaan myös oikealta puolelta lähettämisen, joka tahtoo olla Tinkalle hankalaa, koska vasemmalle puolelle on niin mukava hakeutua. Aluksi jarruttaminen kepeille tullessa oli hankalaa, mutta parin kerran jälkeen alkoi tämä sujua. Kivasti Tinka hakeutuu kepeille ja mukavaa kun edistytään! :)

Pujotellen

(c) Ida

Pujottelu tuo meidän ongelma. Vaikka ihme se olisi, jos tässä vaiheessa täydellisesti pujoteltaisiin. Alkeiskurssilla Tinkan kanssa pujottelu oli meille hankalaa, vaikka ohjurit olivat apuna, mutta silti pujottelu oli todella tahmeaa. Alkeiskurssin loppua kohti alkoi pientä kehitystä näkyä ja siihen alkeiskurssi jo päättyikin meidän osalta. Maanantaina meillä alkoi pujottelukurssi ja hieman pelokkaasti ilmoitin meidät sinne. Toisaalta ajattelin, että kurssista on varmasti meille hyötyä, mutta sitten mietitytti se, että muistaako Tinka koko keppejä ja joudutaanko aloittaa täysin alusta.

Maanantaina siis suunnattiin koirakoulu vireen pujottelukurssille, joka kestää neljä kertaa. Kouluttaja vaikutti todella mukavalta ja asiantuntevalta, koska heti alussa selitettiin pitkät pätkät kepeistä ja siitä, miksi hän haluaa kurssilla kouluttaa niin kuin kouluttaa ja mitä hän toivoo, että osataan kun kurssi saa päätöksensä. Ryhmä sisälsi tasoltaan hyvin samanlaisia koiria, joten aloitettiin ihan neljällä kepillä, joissa molemmissa oli kaksi ohjuria.

(c) Ida

Meidän vuoron tultaessa oli pieni pakokauhu siitä, että mitä tuleman pitää. Muistaako Tinka mitään pujottelusta tai kepeistä ylensäkään? Pian huomasin pelkoni aiheettomiksi, koska ensimmäiset pari kertaa muistuteltiin, miten niitä keppejä pujoteltiin ja sen jälkeen saatiin hiljalleen ottaa etäisyyttä ja lähetin Tinkaa eri kulmista kepeille. Koutsi kiinnitti paljon huomiota siihen, mihin suuntaan kädet ja jalat osoittaa ja usein ne osoittivatkin mihin sattuun.. Kyllä meillä välillä oli sama suunta ja pätevästi se Tinka pujotteli, vaikka aina ei linjat kohdannut täysin ;) Omiin varpaisiin ja käsiin täytyy ehdottomasti kiinnittää huomiota, koska kyllähän sillä oli vaikutusta, kun ne oli lähelläkään oikeata suuntaa!

(c) Ida

Selvästi Tinkalla on aksa muistissa, joten eiköhän me uskalleta perjantaina myös treeneihin asti, kun pääsimme kesäksi kiltalle treenaamaan. Toivotaan, että se ei ihan mahdottomaksi kaahamiseksi mene ;) Naksuteltiin hieman laatikolla 2on2off ja ihan kivasti muistu mieleen!