Aina jaksaa aksaa

Blogin päivittely on jäänyt, joten ei ole tullut rustailtua meidän aksan tämän hetkisestä tilasta mitään. Kesällä tosiaan otettiin jokuset yksärit keinusta ja tämän jälkeen ollaan itsenäisesti käyty treenaamassa ja edistytty varsin mukavasti. Tämän lisäksi toisena projektina meillä on tällä hetkellä menossa juoksari-A, josta ollaan otettu myös yksäreitä. Juoksaria ollaan lähdetty treenaamaan koiran luonnollisella laukkarytmillä ja naksuttimella poimittu kosketukset ja jo parin kerran jälkeen on huomannut edistystä. Tinka osaa jo hieman korjata omaa rytmiään, jos ei tuumaa osua kontaktille. Mielenkiinnolla odotan, että päästään jatkamaan tätä projektia ja se edistyy!

Kesällä oltiin myös Kokkolan suunnalla ihan viikkoryhmässä ja sen, mitä päästiin treenaamaan, niin uskoa yhteiseen tekemiseen tuli valtavasti. Tuntuu ihmeelliseltä, että se häsläävä ja kuumuva räkyttäjä on taakse jäännyttä elämää ja nykyään treeneissä voi keskittyä oikeasti treenaamiseen ja yhdessä tekemiseen, kun kaikki aika ei mene villipedon kesyttämiseen ja kalastelemiseen.

Viikonloppuna käytiin hallilla molempina päivinä treenaamassa ja otettiin pariin otteeseen kuutta keppiä, jotta saataisiin vahvistettua kepeille menoa, joka tuntuu olevan Tinkalle todella haastavaa. Etenkin suuremmasta vauhdista itsensä kokoaminen ensimmäiseen väliin tuottaa hankaluuksia. Tänään treeneissä kokeiltiin kaikkia 12 keppiä ja hienosti suoritti ne! Ensimmäisellä kerralla ensimmäisessä välissä oli ohjuri, mutta toisella kerralla tehtiin ilman ohjureita ja selviytyi hienosti. Toki vielä epävarmuus paistaa läpi, koska pujottelee hitaasti, mutta eiköhän vauhti tule varmuuden myötä.

Tänään treeneissä teemana olivat valssit ja erilaiset variaatiot. Päästiin kokeilemaan pakkovalssi-valssia sekä takaakiertovalssia. Molemmat sujuivat yllättävän kivuttomasti, mitä nyt itse olin usein myöhässä valssaamassa, mutta se ei onneksi Tinkaa suuremmin tuntunut haittaavan. Muuten rata oli melko simppeli ja aivan mentävissä. Huomasi kyllä, että Tinkalla on tauko takana, koska malttaminen oli hyvin vaikeaa. 

Onnea seuraa onni!

Pari viikkoa sitten uskallettiin ensimmäistä kertaa vierailemaan toisessa ryhmässä, jotka ovat aloittelemassa kisaamista. Hirvitti, että pärjätäänköhän me siellä ollenkaan, mutta ihan hyvin sujui! Rakennettiin kakkosten rata ja sovittiin kouluttajan kanssa, että tehdään ensimmäiset kahdeksan estettä, koska keppejä ei vielä handlata. Tinka meni kivasti aina seiskalle asti, mutta kiersi putken takaa kasin. Todettiin, että rima hirvittää ja itse olen koiran linjalla, joten otettiin uusi yritys ilman rimaa ja parin kokeilun jälkeen saatiin onnistumaan. Päästiin lopuksi vielä koko pätkä ilman ongelmia läpi. Lopuksi otettiin meille keppejä ja päästiin siihen tilanteeseen, että kaksi ohjuria oli paikalla. Kivat treenit ja itselle tuli paljon varmuutta siitä, että pärjätään ihan hyvin muiden treeneissä myös!

Eilen vuorossa oli omatoimitreenit ja oltiin toisen koirakon kanssa kahdestaan hallilla. Päätettiin tehdä pientä rataa ja lopuksi ottaa keppejä. Radalta löytyi persjättö sekä sylkkäri, jonka tahdoin mukaan koska viimeksi sylkkäreistä ei tullut yhtään mitään. Tinka oli varsin kivasti kuulolla ja ei langennut kuin yhden kerran ansahyppyyn. Lopuksi otettiin kuutta keppiä ja lopulta päästiin siihen, että meni täysin ilman ohjureita useamman kerran. Loistava fiilis! Täytyy myöntää, että oli mukavat ja opettavaiset treenit. Jouduttiin yhdessä pohdiskelemaan, mikä mättää kun koira ei kulje haluttuun suuntaan.

 Simppeleitä meidän pätkät vielä on, mutta tässähän vasta opetellaan! Kahdet oikeasti onnistuneet treenit takana antaa kyllä uskoa siihen, että tuo sinkoileva ja kuumuva shelttineiti on vielä kesytettävissä. 

Tiistaina päästiin pitkästä aikaa agilityn pariin. Tinkasta kyllä huomasi, että taukoa on ollut, koska turkissa pysyminen aiheutti pieniä ongelmia. Tällä kertaa meillä oli käsittelyssä sylkkäri, pieni pätkä rataa sekä loppuun keppejä ja puomia.

Aloitettiin sylkkäreiden treenaaminen aluksi ilman esteitä pelkän koiran kanssa ja tämän jälkeen siihen liitettiin yksittäinen hyppy. Tinka hoksasi nopeasti idean ja yksittäisellä hypyllä saatiin kivasti tehtyä sylkkäreitä. Tämän jälkeen päästiin tutustumaan kasaamaamme rataan ja saimme miettiä siihen sopivia ohjauskuvioita. Mielessäni suunnittelin tekeväni valsseja ja sylkkärin yms. Tinkan kanssa päästessämme radalle huomasin taas, että ideat olivat hyviä, mutta toteutus huono. Tinkassa riitti taas vauhtia ja virtaa, että ensimmäisenä tökkäsimme esteelle 3-4, koska en todellakaan ehtinyt valssata. Tinka onneksi irtoaa putkeen kivasti, joten ohjasin samalta puolelta suoraan putkeen. Tämän jälkeen harmaita hiuksia aiheutti esteet 5-6, joissa oli tarkoitus tehdä sylkkäri. Putkesta sinkoavan koiran kalastelu oli melko hankalaa ja, joka kerta Tinka ehti ottaa hypyn 6 takaakiertona. Lopulta seisoin esteiden 5-6 välissä ja näin sain koiran hyppysiin ja tehtyä sylkkärin, mutta putkeen irtoaminen ei enää ollutkaan helppoa. Lopun radasta saimme jotenkuten suoritettua kunnialla läpi vaikka eipä siinäkään hirveästi kehumista ollut. Tinkalla oli hurjan hauskaa, mutta ohjaajalle tuli hiki ja turhautuminen. Keppejä tehdessä sentään onnistuttiin! Aloitettiin kuudella kepillä, jossa kaikissa oli ohjurit, mutta lopulta päästiin tilanteeseen, että kahdesta ensimmäisestä välistä poistettiin ohjurit. Minun ollessa oikealla puolella oli taas hankalaa, mutta sujui sekin pienen mietinnän jälkeen. Puomia tehtiin kaksi toistoa ja ongelmitta sujui.

Ja lopuksi vielä avautuminen siitä, kuinka agility on mukavaa, mutta toisaalta taas niin turhauttavaa. Tinkan kanssa on ilo harrastaa, koska siitä selkeästi paistaa riemu kun ollaan yhdessä tekemässä, mutta korvat jää yleensä aksassa kotiin. Se tunne kun seitsemännen kerran huudat, että olen täällä tule tänne seuraavaksi ja koira painattaa jo väärän hypyn jälkeen putkeen.. Turhauttavaa. Välillä on käynyt mielessä lopettaa koko harrastus, koska tuntuu että meidän edistyminen tyssää siihen, kun mukaan otetaan jotain vauhdikkaampaa. Toisaalta taas Tinka nauttii ja on todella nopea, sama kuunteleeko vai ei. Ehkä me aletaan vain ahkerasti treenaamaan sitä, että agilityssa täytyy myös kuunnella. Hyviä vinkkejä otetaan mielellään vastaan! 

(C) Ida

Tänään päästiin pitkästä aikaa aksailemaan. Edellisestä kerrasta on kulunut jo tovi, kiitos rikkinäisen auton. Tänään ohjelmassa oli pieni itsenäinen pätkä, mutta myös keppejä, keinua ja sylkkäriä.

Aloiteltiin itsenäisellä pätkällä, mikä oli helppo hyppy-hyppy-hyppy-putki-putki-hyppy- pätkä. Tässä oli kuitenkin tarkoitus testata ohjaamista tavallisesti juosten, mutta myös kävellen, ilman ääntä ja ilman käsiä. Ainoastaan ilman käsiä ohjaaminen tuotti ongelmia, koska onhan niitä kiva heilutella ja ilman käsiä joutui oikeasti miettimään, mihin suuntaan ne jalat osoittavatkaan.  Saatiin kuitenkin hienoja onnistuneita pätkiä ja toisella kierroksella tehtiin esteet toisinpäin, mutta samat ohjaukset olivat edelleen käytössä. Ilman käsiä ohjaamisessa Tinka ei sujahtanutkaan toiseen putkeen vaan liiteli nätisti ohi, mutta kun muisti selkeästi jaloilla ohjata putkeen, niin nätisti sinne sujahti.

Keinu on meille melko tuore tuttavuus, koska aikaisemmin sitä on tehty ehkä kymmenen kertaa? Nyt lähdettiin siis ihan alkeista liikkeelle ja ihan kivasti meni. Toki keinun päällä oleminen ja sen laskeutuminen hidastetusti oli vähän jännää aluksi, mutta toisella kerralla sekin sujui hienosti. Ohjeeksi saatiin kotona opetella ovien paukuttelua, joten eiköhän siitä tule meidän seuraava temppu!

Kepit Tinka on nähnyt viimeksi kolmea viikkoa sitten ja sitä ennen kesällä viimeksi. Nähtävästi jotain on jäänyt muistiin keppikurssilta, koska tänään kepiteltiin kuutta keppiä, niin että kaksi ohjuria olivat toisista päistä kiinni kepeissä ja toiset päät maassa. Hienoja toistoja saatiin! Jännä oli huomata, että minun ollessa oikealla puolella oli kepittely hankalampaa, kuin ollessani vasemmalla puolella? Kesällä näissä ei ollut sen suurempia ongelmia ja tasaisesti olemme yrittäneet tehdä molemmilta puolilta. Syy toki voi löytyä tokoilusta, kun taas perusasentoa ja seuraamista on hinkattu urakalla.

Sylkkäriä ehdimme kokeilla hieman lopuksi ja ihan kivastihan se sujui. Varmaan ensimmäinen ohjauskuvio jonka itse tajusin saman tien.. Toiseen esteeseen yhdistettynä alkoi Tinkasta olla vähän puhti loppu, mutta saatiin pari onnistunutta toistoa myös.

Välillä sitä ihan yllättyy, kuinka hyvin tuo koira osaa siihen nähden kuinka repaleista meidän harrastaminen on ollut. Välillä olen tuumannut jo heittää kirveen kaivoon, kun tuntuu että ei edistytä mihinkään suuntaan, kun aina vaihtuu kaupunki ja ryhmä. Nyt näyttää siltä, että ollaan saatu pysyvä porukka ja tässä voidaan kehittyä eteenpäin.  

Antaa aallon kuljettaa, omalla painollaan, kunhan kellutaan.

Päivitykset laahaavat vaihteeksi jäljessä. Kasan koulutehtäviä olen kuitenkin saanut tehtyä! Tinkan haava käytiin näyttämässä viikko sitten eläinlääkärillä ja uudestaanhan se tikattiin. Vaihtoehtona oli myös se, että haavan annetaan itsestään umpeutua, mutta en lämmennyt ajatukselle. Aukinainen haava tällaisilla kurakeleillä ei houkuttanut. Haavaan leikattiin siis uudet reunat ja tikkaukset tehtiin tuplatikkauksena. Haava on lähtenyt huomattavasti paremmin parantumaan ja näyttää päivä päivältä paremmalta! Tiistaina vasta saan luvan irrottaa tikit, jos haava näyttää hyvältä. Onneksi perhepiiristä löytyy sairaanhoitajia, joille voi lähettää joka toinen päivä kuvia Tinkan haavasta ja kysyä mielipidettä siitä ;)

Tiistaina uskallettiin pitkän tauon jälkeen aksaamaan. Lenkeilläkään en ole enää rajoittanut menoa, joten ajattelin, uskaltaa lähteä kokeilemaan myös aksaamista. Aiheena meillä olikin persjättö, kontaktit ja aloiteltiin myös keppejä.

Persjättöä on tullut joskus kokeiltua, mutta aloiteltiin aluksi harjoittelemalla ihan ilman koiraa. Tämän jälkeen koiran kanssa ihan suoralla ja sen jälkeen liitettiin se vasta esteisiin. Persjättö ajatuksena tuntui todella helpolta ja sitähän se mielestäni olikin.. kunnes koutsi kertoi, että pyörin väärään suuntaan ja teen omia ympyröitäni. Se siitä helposta ohjauksesta, taas pääsin harjoittelemaan ilman koiraa. Treenien lopussa sain persjätön suoritettua, jopa kunnialla läpi.

Kepit oli Tinkalla edelleen yllättäen hyvin muistissa. Vauhtia taas oli enemmän kuin järkeä. Tehtiin aluksi neljällä kepillä ja lopulta kuudella kepillä. Välillä poistettiin ohjureita ja sitten taas lisättiin, mutta nähtävästi sen minkä kerran oppii, niin myös taitaa. Tästä on hyvä lähteä jatkamaan harjoituksia.

Kontakteja naksuteltiin puomin alastulolla ja vaikutti siltä, että Tinka ei olisi koskaan koko kontakteista kuullut. Neiti oli kirjaimellisesti ihan pihalla vaikka kotona vielä nätisti itse tarjosi on-offia. Kotona olemme yrittäneet ahkerasti naksutella kontakteja ja lisäsin myös omaa liikettä. Hienosti pysyy ja ei haittaa vaikka en vieressä seisokkaan. Toivottavasti tämä saataisiin myös hiljalleen liitettyä hallille.

Tässä pätkän tiistain treeneistä ja onhan se oma ”ohjaaminen” hirmuisen tönkköä. Välillä harmittaa, että noin lahjakas koira menee täysin hukkaan, mutta taas toisaalta yhdessähän tässä opetellaan!   

Agilityn hurmaa

Tinka saikin viime viikolla keskiviikosta lähtien hölläillä ja ei edes suurempia treenailtu. Välillä tekee ihan hyvää lomailla treenailusta, niin voi taas aloittaa uudella innolla. Lauantaina oli koulun lähipäivä Turussa, joten veljeni pääsi seurustelemaan Tinkan kanssa ja illalla ensimmäinen kysymys oli, kun tulin kotiin ”eikö tuo koira väsy koskaan?” No ei.. Tinkaahan ei millään liikunnalla saa väsytettyä, mutta aksan ja tokon treenit ovat melko tehokkaita. Sunnuntaina kokeiltiin vähän jo treenailla perusasentoa ja neiti oli niin onnessaan, että lopulta se löytyi sohvalta oikealta puolelta perusasennosta..

Eilen onneksi päästiin taas aksan pariin. Laura oli taas meille rakentanut kaikenlaista kivaa radalle, joten päästiin heti treenailemaan. Eilen oli vuorossa pientä rataa, hyppytekniikkaa, A:ta ja keppejä.

Radalla meillä oli yhdeksän estettä ja tarkoitus oli harjoitella valssaamista. Ensimmäisellä kerralla en oikein edes ehtinyt mukaan, mutta toisella kerralla ehdin jo välillä mukaan. Otettiin vielä treenien lopuksi yksi pätkä, mikä meni todella kivasti ja ehdin pyörähdellä mukana. Tällöin tosin Tinkan suurimmat energiat oli purettu ja itse maltoin olla rauhallinen ja keskittyä ohjaamiseen. Meillä molemmilla ensimmäiset kerrat menee yleensä siinä, että kohellamme radalla kilpaa.

Hyppytekniikkaa katsottiin myös Lauran kanssa ja todettiin, että treeneissä 30 cm rimat on ihan hyvät. Tinka kyllä ylitti korkeammat esteet myös, mutta selvästi joutui tekemään enemmän töitä. Sinänsä 30 cm rimat on meille vielä ihan hyviä ja en ole ajatellutkaan, että tarvitsisi vielä pitkään aikaan korkeampia hypätä. Tinka kuitenkin on vielä nuori, joten en tahdo kovin korkeita edes hyppyyttää.

A:ta otettiin pari kertaa ja todella rohkeasti ja reippaasti kiipeää ja välillä yrittää kiivetä vaikka ei tarvitsisi. Hienosti pysähtyy kontakteille käskystä ja siinä palkkausta ja vapautus.

Keppejä meillä oli kahdeksan kappaletta ohjureilla. Aluksi otettiin pari toistoa ihan vain pelkillä kepeillä ja hienosti haki jo ensimmäisellä kerralla oikein kepit. Tämä on suuri edistys meille, koska yleensä ensimmäiset kerrat menevät päättömään hösäämiseen. Otettiin myös putki -> kepit haki hienosti, kun muistin kertoa ja ohjata selvästi. Otettiin vielä hyppy -> kepit ja hienosti haki oikeaan väliin myös näin. Alkaa tuntua siltä, että Tinka on vihdoin tajunnut keppien idean!

Treeneistä olisi kerrankin videota, mutta puhelin ei tietenkään suostu yhteistyöhön, joten ei mitään videota tälläkään kertaa treeneistä. 

(c) Laura

Seuraa johtajaa

Tokovalmennuksen vuoro oli jälleen tiistaina. Tällä kertaa suurimmat energiat oli ehditty purkaa, joten malttiakin löytyi hieman.  Liikkeistä otettiin luoksepäästävyys, paikkis, seuraamista, jäävät, kaukoja ja luoksari.

Luoksepäästävyydessä ensimmäisellä kerralla Tinka nousi tervehtimään, mutta otettiin uusiksi ja toisella kerralla pysyi hienosti paikallaan. Tinkalle on alkanut vähän kehittyä malttia, koska tämä on ehdottomasti ollut meille liike, joka on vaatinut treenaamista. Ihmiset ovat vain niin ihania..  

Paikkiksessa maltoin jättää Tinkan riviin makaamaan, koska viimeksi sujui niin hienosti. Makoili ensimmäiset 1.5 minuuttia kivasti, mutta sitten lähellä oleva koira nousi, joka välissä ylös ja palautettiin paikoille. Tinka otti tästä häiriötä ja sain sen kerran käydä palauttamassa paikoilleen. Alun makoili todella kivasti ja ei merkkiäkään siitä, että olisi lähdössä. Treenaillaan tätä nyt ahkerasti ja toivotaan, että ensi kerralla ei ole aivan noin suuresti häiriötä, koska liike ei selvästi vielä noin paljon häiriötä kestä.

Seuraamista otettiin kunnon häiriöllä eli tehtiin tiivis rivi ja siitä lähdettiin seuraamaan. Tinka oli todella kivalla vireellä mukana ja kulki hyvin. Itseni pitäisi opetella erottamaan oikea ja vasen niin käännökset sujuisivat, eikä tarvitsisi arpoa, että kumpi suunta on oikea.. Seuraamisen lopuksi otettiin myös askeleen siirtymiä perusasennossa ja ne sujuivat todella kivasti!

Jäävistä otettiin aluksi maahan ja sen jälkeen pari kertaa seisomiset. Ensimmäisellä kerralla maahanmeno oli todella kiva ja rivakka, mutta toisella kerralla käskyn kohdalla tuli rähinä ja näin ollen epävarmasti laskeutui ja toisella käskyllä maahan. Liikkeestä seisomiset olivat kivoja, mutta takaisin palatessa hieman liikkui, joten paikalla pysymistä täytyy vahvistaa.

Kaukoja hieman kokeiltiin ja puhuttiin siitä, että miten niitä lähtisi opettamaan. Tinkan kanssa on jonkin verran tehty avon kaukoja, mutta nyt hallilla esiintyi ihmeellistä liikkumista, kun piti nousta ylös? Hinautui siis minua kohti, kun käskin istumaan. Lyhyempi välimatka onneksi korjasi tätä ongelmaa, mutta nämä kaipaavat vahvistamista.

Lopuksi otettiin vielä luoksari, jossa ensimmäisellä kerralla ennakoi ja juoksi luokse heti, kun käännyin. Toisella kerralla malttoi kuitenkin odottaa käskyä, mutta vauhtia oli sen verran paljon, että joutui käymään melko takana, että pääsi kiepsahtamaan perusasentoon. Kehuja saatiinkin rivakasta vauhdista, mutta noottia siitä, että käy niin takana. Tähän ehkä auttaisi lyhyemmällä matkalla treenailu?

Tänään käytiin jattilassa hieman treenailemassa. Aluksi pari tosi kivaa pätkää seuruuta ja sen jälkeen pari liikkestä seisomista. Liikkeestä seisomisetkin onnistuivat tänään hyvin, eikä merkkiäkään siitä, että olisi liikkunut. Otettiin myös pari luoksaria, joista ensimmäisellä juoksi kunnolla taakseni ja kävi siellä pyörähtämässä, mutta toisella lyhyemmällä välimatkalla tuli todella kivasti ja napakasti ja sivulle.

Tämän jälkeen pari kertaa tehtiin kepit ohjureilla ja tällä kertaa haki tosi hyvin keppejä. Sai lähettää kauempaakin ja molemmilta puolin. Otettiin vielä niin, että hypyltä kepeille ja hienosti onnistu. Nähtävästi se osaa olla pätevä, kun vain tahtoa ja malttia riittää. Ajatuksissa oli käynyt myös pussin treenaaminen, mutta sieltä tulikin päästäinen, kun nostin pussin suuta niin jäi treenailut vähille...