Tinkan elämää

(C) Ida

Tänään päästiin pitkästä aikaa aksailemaan. Edellisestä kerrasta on kulunut jo tovi, kiitos rikkinäisen auton. Tänään ohjelmassa oli pieni itsenäinen pätkä, mutta myös keppejä, keinua ja sylkkäriä.

Aloiteltiin itsenäisellä pätkällä, mikä oli helppo hyppy-hyppy-hyppy-putki-putki-hyppy- pätkä. Tässä oli kuitenkin tarkoitus testata ohjaamista tavallisesti juosten, mutta myös kävellen, ilman ääntä ja ilman käsiä. Ainoastaan ilman käsiä ohjaaminen tuotti ongelmia, koska onhan niitä kiva heilutella ja ilman käsiä joutui oikeasti miettimään, mihin suuntaan ne jalat osoittavatkaan.  Saatiin kuitenkin hienoja onnistuneita pätkiä ja toisella kierroksella tehtiin esteet toisinpäin, mutta samat ohjaukset olivat edelleen käytössä. Ilman käsiä ohjaamisessa Tinka ei sujahtanutkaan toiseen putkeen vaan liiteli nätisti ohi, mutta kun muisti selkeästi jaloilla ohjata putkeen, niin nätisti sinne sujahti.

Keinu on meille melko tuore tuttavuus, koska aikaisemmin sitä on tehty ehkä kymmenen kertaa? Nyt lähdettiin siis ihan alkeista liikkeelle ja ihan kivasti meni. Toki keinun päällä oleminen ja sen laskeutuminen hidastetusti oli vähän jännää aluksi, mutta toisella kerralla sekin sujui hienosti. Ohjeeksi saatiin kotona opetella ovien paukuttelua, joten eiköhän siitä tule meidän seuraava temppu!

Kepit Tinka on nähnyt viimeksi kolmea viikkoa sitten ja sitä ennen kesällä viimeksi. Nähtävästi jotain on jäänyt muistiin keppikurssilta, koska tänään kepiteltiin kuutta keppiä, niin että kaksi ohjuria olivat toisista päistä kiinni kepeissä ja toiset päät maassa. Hienoja toistoja saatiin! Jännä oli huomata, että minun ollessa oikealla puolella oli kepittely hankalampaa, kuin ollessani vasemmalla puolella? Kesällä näissä ei ollut sen suurempia ongelmia ja tasaisesti olemme yrittäneet tehdä molemmilta puolilta. Syy toki voi löytyä tokoilusta, kun taas perusasentoa ja seuraamista on hinkattu urakalla.

Sylkkäriä ehdimme kokeilla hieman lopuksi ja ihan kivastihan se sujui. Varmaan ensimmäinen ohjauskuvio jonka itse tajusin saman tien.. Toiseen esteeseen yhdistettynä alkoi Tinkasta olla vähän puhti loppu, mutta saatiin pari onnistunutta toistoa myös.

Välillä sitä ihan yllättyy, kuinka hyvin tuo koira osaa siihen nähden kuinka repaleista meidän harrastaminen on ollut. Välillä olen tuumannut jo heittää kirveen kaivoon, kun tuntuu että ei edistytä mihinkään suuntaan, kun aina vaihtuu kaupunki ja ryhmä. Nyt näyttää siltä, että ollaan saatu pysyvä porukka ja tässä voidaan kehittyä eteenpäin.