Rallya, tokoa ja vähän aksaa

Viime postauksesta on nähtävästi vierähtänyt ihan kiitettävästi aikaa. Koulu tahtoo viedä kaiken ylimääräisen ajan ja tehtävien kirjoittamisen jälkeen ei tahdo löytyä inspiraatiota kirjoittamiseen. Ollaan me kuitenkin jotain treenattu opiskeluiden ohessa.

Rally-tokossa kunnostauduttiin heti alkuvuodesta ja ilmottauduttiin sporttirakin mes- valmennukseen. Kristalta ollaan saatu paljon hyviä vinkkejä ja vähän alkaa näyttää siltä, että mestarissa voidaan startata kunhan sinne asti päästään! Tosin sitä ennen pitää saada vielä pari hyväksyttyä tulos voittajaluokasta. Meidän ikuinen murheenkryyni eli vierellä peruuttaminen lähti sujumaan kuin itsestään, kun sain vinkin lähteä rakentamaan sitä perusasennon kautta. Vielä peruuttaminen vaatii vahvistusta, mutta Tinkan koko ilme ja olemus on muuttunut huomattavasti, mikä on positiivista. Olen myös huomannut, että yhdenaikaisuus on uusi murheenkryyni meille. Aina joko koira tai ohjaaja on liian nopea liikkeissään. Paljon riittää treenattavaa, mutta hyvällä mallilla jo ollaan! Tämän takia innostuin katsomaan kisoja ja ensi kuussa lähdetään kokeilemaan kisaamista pitkästä aikaa.

Tokoa ollaan treenattu myös enemmän ja vähemmän ahkerasti. Ilmottauduttiin sporttirakin alo/avo-valmennukseen ja sieltä ollaan saatu hyviä ideoita, mitkä odottaa toteutusta, kun Tinka on ollut nyt saikulla. Marianne Forselin koulutuksessa käytiin myös ja sieltä saatiin hyviä ideoita Tinkan ääntelyyn eli siihen, kun haukku meinaa tulla todella herkästi kiihdyttävissä liikkeissä. Pitäisi muistaa treeneissä olla selkeämpi ja Tinkalle ei todellakaan sovi ne hetket, jolloin en tiedä mitä tehdään. Ruutua lähdetään myös rakentamaan alusta seisomisen kautta. Merkin kiertoon, missä tahtoo tulla ääntä ja hidastelua menomatkalla saatiin idea laittaa nameja tötsän taakse ja muistuttaa Tinkaa siitä, että siellä on tehtävä, jolloin ei ole aikaa räksytellä turhaan. Tämä tuntui ainakin muutamien toistojen perusteella varsin toimivalta! Paljon siis hyviä vinkkejä, mitkä odottavat toteuttajaa. En malta odottaa, että Tinkan saikku loppuu ja päästään taas treeneihin kiinni.

Agilityssa ollaan myös edistytty, mutta ollaan palattu uuteen/vanhaan ongelmaan eli keppien aloitukseen. Tuntuu, että ensimmäiseen väliin puikahtaminen on todella haastavaa ja siihen täytyy nyt jotain keksiä. Tulevana viikonloppuna ollaan menossa onneksi tutun koutsin valmennukseen, joten ehkä sieltä saadaan ideoita tähän ongelmaan. Helmikuussa käytiin myös opiskelemassa Tiia Vitikaisen silmien alla hyppytekniikkaa ja saatiin hyvät vinkit siihen! Tinkan hyppytekniikassa olisi toivomisen varaa, joten nyt tärkeänä projektina on saada hyppytekniikka kuntoon.

Muuten olemme viettäneet tavallista arkea ulkoillen ja nauttien ihanasta keväästä. Eihän sitä muistanutkaan, kuinka ihania aurinkoiset pakkaspäivät onkaan! Aina elämään mahtuu myös toki pieniä haavereita ja Tinka on tosiaan ollut viikon verran saikulla tai oikeastaan viettänyt rauhallisempaa elämää, koska kävi Jaana-Kaisa Timosen käsittelyssä ja selästä löytyi yllättävän paljon sanomista. Positiivista on se, että kaikki vaivat tuntuivat olevan hoidettavissa.

Mitäs me tehtiin?

Viime vuodelle tuli listattua joitain tavoitteita ja ehkä nyt olisi aika tarkastella, että mitä saatiin aikaiseksi. Paljon saavutettiin ja paljoin jäi saavuttamatta. Tärkeintä on kuitenkin se, että pidettiin yhdessä kivaa ja säilyttiin terveinä, joten tästä on hyvä lähteä kohti vuotta 2018!

Tavoitteet 2017

Toivotaan, että Tinka pysyy terveenä koko vuoden ja vältytään suuremmilta ja myös pienemmiltä vahingoilta.
Tänä vuonna tämä toteutui melko hyvin! Yksi jalan venähdys ja joitain jumeja, mutta ei suurempia vammoja.

Tänä vuonna voisi olla realistista korkata kisaura myös tokon puolella ja yritetään hakea ainakin se yksi ALO1. 

Tokossa päästiin korkkaamaan kisaura huhtikuussa. Käytiin yhteensä viisi kisaa ja marraskuussa tienattiin TK1 eli tavoite saavutettiin helposti. 

Rally-tokossa toivon mukaan korkataan voittajaluokka ja tavoitellaan RTK3. 

Rally-tokossa korkattiin voittajaluokka toukokuussa ja kisattiin neljä kertaa. Saatiin yksi hyväksytty tulos ja kolme hylättyä. Kisoissa näky rutiinien puuttuminen.

Agilityyn en osaa tavoitteta asettaa, mutta toivottavasti opitaan paljon lisää ja saataisiin vihdoin kaikki palaset loksahtamaan kohdalleen, että joskus voidaan haaveilla myös kisaamisesta.
Aksassa kehityttiin huikeasti! Juoksari- A ja loistava keinu sekä paljon varmuutta tekemiseen! Hyvillä mielin uskalletaan alkaa ensi vuonna katsomaan kisoja. 

Säiden salliessa yritetään ajaa sekä tavallista jälkeä, että verijälkeä.
Tätä tavoitetta ei oikein saavutettu. Molempia jälkiä ajettiin muutamia kertoja, mutta selkeästi olisi voinut ajaa useammin. 

Pidetään hauskaa ja nautitaan yhdessä tekemisestä. 

Tämä toteutui! Meillä oli hurjan hauskaa yhdessä ja hiouduttiin entistä paremmaksi tiimiksi vuoden aikana. 

Allekirjoittaneen täytyy jatkaa itsensä kehittämistä ohjaajana
Tässä kehityin myös! Vihdoin Tinkan sielunelämä alkaa valaistua myös minulle. Kehitettävää riittää kuitenkin myös jatkossa. 

Aina jaksaa aksaa

Blogin päivittely on jäänyt, joten ei ole tullut rustailtua meidän aksan tämän hetkisestä tilasta mitään. Kesällä tosiaan otettiin jokuset yksärit keinusta ja tämän jälkeen ollaan itsenäisesti käyty treenaamassa ja edistytty varsin mukavasti. Tämän lisäksi toisena projektina meillä on tällä hetkellä menossa juoksari-A, josta ollaan otettu myös yksäreitä. Juoksaria ollaan lähdetty treenaamaan koiran luonnollisella laukkarytmillä ja naksuttimella poimittu kosketukset ja jo parin kerran jälkeen on huomannut edistystä. Tinka osaa jo hieman korjata omaa rytmiään, jos ei tuumaa osua kontaktille. Mielenkiinnolla odotan, että päästään jatkamaan tätä projektia ja se edistyy!

Kesällä oltiin myös Kokkolan suunnalla ihan viikkoryhmässä ja sen, mitä päästiin treenaamaan, niin uskoa yhteiseen tekemiseen tuli valtavasti. Tuntuu ihmeelliseltä, että se häsläävä ja kuumuva räkyttäjä on taakse jäännyttä elämää ja nykyään treeneissä voi keskittyä oikeasti treenaamiseen ja yhdessä tekemiseen, kun kaikki aika ei mene villipedon kesyttämiseen ja kalastelemiseen.

Viikonloppuna käytiin hallilla molempina päivinä treenaamassa ja otettiin pariin otteeseen kuutta keppiä, jotta saataisiin vahvistettua kepeille menoa, joka tuntuu olevan Tinkalle todella haastavaa. Etenkin suuremmasta vauhdista itsensä kokoaminen ensimmäiseen väliin tuottaa hankaluuksia. Tänään treeneissä kokeiltiin kaikkia 12 keppiä ja hienosti suoritti ne! Ensimmäisellä kerralla ensimmäisessä välissä oli ohjuri, mutta toisella kerralla tehtiin ilman ohjureita ja selviytyi hienosti. Toki vielä epävarmuus paistaa läpi, koska pujottelee hitaasti, mutta eiköhän vauhti tule varmuuden myötä.

Tänään treeneissä teemana olivat valssit ja erilaiset variaatiot. Päästiin kokeilemaan pakkovalssi-valssia sekä takaakiertovalssia. Molemmat sujuivat yllättävän kivuttomasti, mitä nyt itse olin usein myöhässä valssaamassa, mutta se ei onneksi Tinkaa suuremmin tuntunut haittaavan. Muuten rata oli melko simppeli ja aivan mentävissä. Huomasi kyllä, että Tinkalla on tauko takana, koska malttaminen oli hyvin vaikeaa. 

Tästä kesä voi alkaa

Nähtävästi viime postauksesta on vierähtänyt taas hetki, jos toinenkin ja ollaanhan me jotain sen jälkeen ehditty tehdä. Treenattu ahkerasti ja vähemmän ahkerasti, käyty rally-tokokisoissa, näyttelyissä ja ehdittiinhän me luonnetestissäkin pyörähtää.

Tokoa ollaan treenailtu säännöllisen epäsäännöllisesti, koska uusi koe on katsottuna. Alokasluokan asiat Tinkalla on melko hyvin hallussa, joten ollaan treenailtu ruutua ja merkin kiertoa, jotka molemmat alkaa myös olla hyvällä mallilla. Kokeessa saatiin noottia hitaista istumisista, joten näihin ollaan haettu hieman täpäkkyyttä. Kapulan pitoon saatiin taas uusi vinkki, jota on lähdetty työstämään hyvällä menestyksellä, joten eiköhän siitäkin tule valmis liike ennen koetta. 

Rally-tokoa treenaillaan tällä hetkellä VOI/MES -ryhmässä, josta on ollut todella paljon apua. Viikottain on tietyt kyltit joihin keskitytään ja tästä on selkeästi ollut hyötyä, kun kaikki kyltit tulee käytyä oikeasti läpi. Tinkalla oli pitkään ongelmana eteentulot, koska jätin käsimerkin pois ja halusin siirtyä pelkkään käskyyn, mutta vihdoin alkaa tuntua siltä, että treenaus on tuottanut tulosta ja nämä sujuu taas osana rataa. Peruuttaminen osana rataa hakee vielä varmuutta, mutta eiköhän sekin tule treenaamisella kuntoon. Voittajaluokan kyltit eivät ole enää kauhistus eikä oikealla puolella seuraaminen vaan uskallettiin jo kisaamaankin tosin sen suurempaa menestystä ei tullut, koska ohjaaja ei voi luottaa koiraan ja sen osaamiseen.

Agilityssa käytiin huhtikuussa taas opiskelemassa ohjauskuvioita ja sen jälkeen tulikin pitempi tauko. Toukokuussa aloitettiin ohjatussa ryhmässä treenit, joihin ollaan päästy vasta kerran, mutta yksikin kerta todisti sen, että ollaan paljon paremmalla tolalla, mitä kuvittelin. Ensimmäisellä kerralla katsottiin kontaktit ja kepit läpi ja hyvinhän ne sujui. Tarvitaan vielä varmuutta keppien aloitukseen, mutta itse kepeissä ei ole ongelmaa. Agilityssa olemme ottaneet myös porukalla yksäreitä koskien keinua, koska niin monta erilaista tyyliä opettaa se ja en halua pilata sitä omalla koheltamisella. Tämän lisäksi olemme todella vähän tehneet keinua ja se on jäännyt sellaiseksi, jos joskus esteeksi, joten se on hyvä ottaa nyt työn alle. Yksärit on todella tulleet tarpeeseen, koska on saannut keskittyä vain yhteen esteeseen ja Tinka on selkeästi nauttinut hitaasti etenemisestä ja siitä, että tulee paljon onnistumisia. Pari yksäriä on vielä jäljellä ja toivottavasti syksyllä otetaan vielä pari lisää.

Vain elämää

Taas on vietetty hiljaiseloa enemmän ja vähemmän. Ajattelin, että tämä postaus saa olla pieni katsaus siihen, että missä nyt mennään. Tammikuun lopussa vihdoin lopetettiin kuukauden kestänyt treenitauko ja ehdittiinhän me pari kertaa hallille asti ennen kuin juoksut pääsivät yllättämään. Tinka nähtävästi osaa ajoittaa juoksunsa juuri ennen reissuja, mutta onneksi tällä kertaa ei ollut tärpit käsillä. Ajattelin, että juoksujen aikaan ei päästä treenaamaan, joten samaan aikaan on hyvä käydä poistattamassa tukkeutunut talirauhanen selästä. Edellisestä kerrasta viisastuneena tikit saivat olla kymmenen päivän sijaan pari viikkoa. Tinka on onneksi kiltti potilas ja ei tainnut edes huomata koko tikkejä.  

Aksassa todettiin, että kyllä sitä työtä riittää, mutta toisaalta tauko oli selkeästi tehnyt hyvää! Ennen taukoa jäätiin siihen tilanteeseen, että Tinkan oli vaikeeta koota itseään kepeille, mutta parin toiston jälkeen homma lähti luistamaan. Puomilta saatiin myös kivoja toistoja ja selkeästi varmuutta on tullut ja sitä myöten myös vauhtia! Keinu ja A pitäisi ottaa nyt oikeasti projektiksi, että tässä hommassa voidaan edetä myös eteenpäin. Edelleen treenien jälkeen jaksaa hymyilyttää se, että me ollaan yhdessä tekemässä hommia, eikä matami yksin räiski minne sattuun. 

Olohuone on pyhitetty täysin rally-tokoilulle ja voittajaluokan kylttejä ollaan hinkattu urakalla. Pääpiirteittäin liikkeet alkavat näyttää ihan hyviltä, mutta hinkattavaa löytää sieltä ja täältä. Oikean puolen seuraaminen vaatii paljon vielä vahvistamista. Vierellä peruuttaminen ei edelleenkään tunnu siltä miltä pitäisi. Loppuviikosta päästään toivottavasti tekemään ratatreeniä, kun seuralle on vihdoin hankittu kyltit ja kylttitelineet. Kisakalenteria ollaan katsottu siihen malliin, että toivottavasti maaliskuun lopulla tai huhtikuussa päästäisiin jo korkkaamaan voittajaluokka. 

Tokoa ollaan tehty harmittavan vähän, mutta jotenkin ollaan upottu taas tokomasennuksen syövereihin. Kapulan pito tökkii ja pahasti, seuruussa käännökset tökkii. Treeniseuran ja häiriön puute tökkii, mutta ehkä täältä suosta taas noustaan. Yritetään skarpata myös tokoilun osalta, koska tavoitteena on joskus päästä kisakentille asti. Onneksi vuotta ei ole vielä päätetty. 

Siinäpä sitä oli yleiskatsaus harrastusrintamalle. Muuten ollaan elelty tavallista arkea ja nautittu alkavasta keväästä. Pari kertaa ollaan päästy ihastelemaan pikkusiskolle tullutta leonberginpentua, jolle Tinka on lämmennyt melko hitaasti. Tinka välillä intoutuu jo leikkimään, mutta yleensä tuhahtelee tuolle ärsyttävälle pienelle riiviölle. 

Mennyttä

Vuosi sitten asetettiin tavoitteita ja nyt on hyvä käydä läpi, että mitä saavutettiin ja mitkä jäivät saavuttamatta.

Toivotaan, että Tinka pysyy terveenä! Tosin tiedän jo nyt, että torstaina käydään taas poistattamassa yksi tukkeutunut talirauhanen, mutta toivotaan sen olevan tämän vuoden ainoa reissu eläinlääkärille.
Eläinlääkärillä kävimme tämän lisäksi hakemassa passin ja tarkeissa, joten periaatteessa tavoite toteutui. Pientä kremppaa siellä ja täällä oli kuluvan vuoden aikana, mutta ei mitään suurempaa. Keväällä Tinka tipahti avantoon, mikä aiheutti selän jumiutumista, joten hierojalla ja jäsenkorjaajalla kävimme ahkerasti. Syksyllä otettiin selästä spondari ja nikamien epämuotoisuus ja nämä molemmat olivat puhtaita. Tämän  lisäksi tarkattiin polvet ja silmät edelleen terveiksi.

Tokossa voisi olla ihan realistista saada TK1, jos treenataan ahkerasti ja uskallan ilmoittaa meidät kisaamaan.
Tokossa kisaaminen jäi. Rally-tokossa esiin tulleet ongelmat kalvoivat ohjaajaa niin, että ei uskallettu lähteä kisaamaan. Ehkä me vielä joskus. 

Rally-tokossa voitaisiin asettaa tavoitteeksi RTK2, koska kyltit ovat jo hallussa. Toivotaan, että kisoissa myös mielentila olisi molemmilla oikea.
Rally-tokossa saavutettiin tavoite! Yksi ohjaajan hylky ja yksi nolla käytiin hakemassa, mutta myös kolme hyväksyttyä tulosta. Suurin onnistuminen oli kuitenkin vuoden viimeiset kisat, missä molemmat oli hyvällä ja rennolla fiiliksellä tekemässä hommia. 

Agilityyn ei edelleenkään laiteta tavoitteita. Toivotaan, että kehitytään jokaisella alueella ja pidetään hauskaa.
Agilityyn ei asetettu tavoitteita, mutta huimasti Tinka on kehittynyt ja ohjaaja siinä sivussa. 

Käydään hakuilemassa ja kelien salliessa jatketaan jäljestämistä.
Hakuileminen jäi, koska jäätiin porukasta pois. Jäljestämässä käytiin kahdestaan ja tutustuttiin myös mejään ja niitä jälkiä tuli tehtyä enemmän.  

Pidetään yhdessä hauskaa ja nautitaan yhdessä tekemisestä. 
Tämä tavoite toteutui. Hirmuisesti itse opin uutta Tinkasta ja harrastamisesta. Päivä päivältä nautin enemmän tuon varjon kanssa elämisestä. Aamulla ensimmäisenä se on kainalossa ja illalla viimeisenä se huokaisten painaa pään jalkoja vasten.

Itselle asetan saman tavoitteen, kun aiemminkin eli kehittyä ohjaajana ja opetella oikeasti säätelemään Tinkan mielentilaa. 

Tämä tavoite toteutui myös. Vihdoin ja viimein opin sen, että jos koira on sellainen kuin Tinka, niin minun täytyy olla rauhallinen ja määrätietoinen. Tinka ei siedä minkäänlaista epävarmuutta tai jännittämistä minulta. Tämä oppi oli ehkä tänä vuonna kultaakin kalliimpi. Tästä on hyvä jatkaa. 

Agilitykärpäsen purema

Agilitykärpänen on purrut ja pahasti! Agilityahan olemme treenanneet säännöllisen epäsäännöllisesti siitä lähtien, kun Tinka täytti vuoden. Täytyy myöntää, että siitä huolimatta en ole koskaan päässyt jyvälle siitä, miksi laji koukuttaa. Tämä tosin voi johtua siitä, että vähintään joka toisien treenien jälkeen olen päättänyt lopettaa koko lajin.  Vihdoin alkaa tuntua siltä, että agility on koukuttanut myös minut.

Marras- ja joulukuu on käyty taas Elinan pätevässä opissa ja tuntuu, että uutta on opittu valtavasti. Vielä keväällä Tinka sinkoili juuri sinne minne tykkäsi ja ei todellakaan lukenut ohjausta tai puhumattakaan siitä, että olisi tullut ohjauksiin. Sitkeästi tolkutettiin pienen raivoapinan päähän ahkeralla palkkaamisella, että ohjauksiin on tultava ja vihdoin työ on tuottanut tulosta. Tinkaan on saatu asennettua jarru ja vähän jopa malttia, mutta vauhti ei ole kärsinyt tippaakaan. Kurssin myötä on huomannut, että Tinka lukee todella taitavasti ohjausta ja voi luottaa siihen, että koira menee sinne minne ohjataan. Toisaalta nyt, kun Tinka lukee ohjausta todella pienestä, niin ei se myös anna yhtään virheitä anteeksi. Mukava huomata, että kun luottaa koiraan, niin ei radalla tarvitse itse kiirehtiä vaan voi ohjata rauhassa. Innolla odotetaan tammikuuta ja, että päästään jatkamaan treenejä! 

Hätähousut opiskelee aksaa 🙈😅

Video, jonka Sofia (@soffke) julkaisi 7. 11ta 2016 klo 12.55 PST

Tänään treenailtiin sylivekkiä, ilman käsiä ja ääntä 🙈 Taskuraketti alkaa tuntua aksassa jo ihan mukavalta 😊 #shetlandsheepdog #sheltielove #shetlanninlammaskoira #agility

Video, jonka Sofia (@soffke) julkaisi 21. 11ta 2016 klo 12.23 PST

Hiljalleen minäkin alan lämmetä aksalle 😁 #shetlanninlammaskoira

Video, jonka Sofia (@soffke) julkaisi 20. 12ta 2016 klo 13.40 PST

Hei hei mitä kuuluu?

Pitkästä aikaa jotain oikeita kuulumisia, eikä pelkästään nopeita päivityksiä tuloksista. Kesän hiljaiselon jälkeen ollaan hiljalleen aktivoiduttu, kun hallitreenit lähtivät pyörimään.

Agilityssä meillä on ohjatut treenit pari kertaa kuussa ja muuten treenaaminen on aikalailla omalla vastuulla, mikä on vähän harmillista. Toisen silmien alla on paljon helpompi treenata, kun vauhtia ja vaarallisia tilanteita meillä edelleen riittää. Toisaalta, kun ohjattuja treenejä on vähän, niin ollaan kahdestaan käyty treenaamassa yksittäisiä esteitä. Kepit alkavat sujua ilman ohjureita, mutta edelleen haetaan varmuutta niille. Pitkällinen työ kontaktien kanssa alkaa tuottaa myös tulosta, mutta edelleen siihen haetaan myös varmuutta. Keinun työstäminen pitäisi varmaan taas aloittaa alusta, mutta toisaalta onhan meillä aikaa.

Tokossa alkoi myös pyöriä ryhmä ja pari kertaa kuussa on ohjatut treenit. Tokossa tämä toisaalta on hyvä, koska ehtii kunnolla treenailemaan asioita, joita treeneissä käydään läpi. Ensimmäisellä kerralla tehtiin pieni tason tarkistaminen ja viime kerralla treeneissä pureuduttiin jo seuraamiseen sekä jääviin. Seuraaminen Tinkalla on kuulemma varsin kivaa ja hyvin pitää paikkansa, mutta Tinka voisi olla aktiivisempi sekä käännöksiä pitää työstää. Aktiivisuuteen saatiin vinkiksi tehdä hitaampaa seuraamista, jolloin koira joutuu oikeasti keskittyä seuraamiseen.

Rally-tokossa meitä pääsi kesän aikana puremaan pieni kärpänen, joten viime kisojen jälkeen ollaan alettu oikeasti treenaamaan myös voittajan kylttejä. Viikon päästä olisi tarkoitus käydä kokeilemassa, jos viimeinen avoimen luokan hyväksytty tulisi ja sen jälkeen voitaisiin rauhassa jäädä treenaamaan voittajaluokan kylttejä. Oikealla perusasento on hyvällä mallilla ja hiljalleen siihen pystyy alkaa yhdistämään seuraamista. Rally-tokoa saadaan toistaiseksi treenata kahdestaan, mutta toivottavasti ennen joulua päästään edes hetkeksi ryhmään.

Mejäilemässä ollaan käyty säännöllisen epäsäännöllisesti ja siitä innostuttu kunnolla! Tinka ajaa jäljet varsin tarkasti ja selkeästi nauttii jäljestämisestä. Innolla odotetaan ensi kevättä, että päästään tekemään pidempiä jälkiä.

Ollaanko tämä kesä näin?

(C) Ida

Ei mitään uutta auringon alla edelleenkään. Alkaneet kesätyöt ja muu toiminta on saanut blogin hiljaiseksi. Välillä ollaan kuitenkin eksytty treeneihin ja treenattu itsenäisesti myös.


Tokoilemassa ollaan käyty vaan kahdestaan ja selkeästi kaivattaisiin myös seuraa. Paljon on hyödynnetty erilaisia paikkoja, jotta saataisiin maisemiin vaihtelua. Seuraaminen on parantunut huimasti ja kapulan pidossa ollaan otettu paljon takapakkia, koska sitä kapulaa olisi A. ihana mälvätä tai B. luovutuksessa sylkästä pois suusta. Ruutua ja merkin kiertoa on lähdetty rakentamaan oikeastaan alusta asti uudelleen, koska selkeästi Tinkalle on ollut epävarmaa, että mitä ollaan tekemässä. Hiljalleen, hiljalleen. Tokokokeita yritin katsella elokuulle, mutta ainakaan vielä ei näyttänyt lähellä olevan oikein mitään sopivia.


Agilityn ohjauskuviokurssilla ollaan koettu aikamoisia ahaa -elämyksiä. Suurimpana ehkä on tullut luotto koiraan ja siihen, että kyllä se tulee ja tekee, kun itse muistan luottaa. Ei tarvitse enää olla joka välissä varmistelemassa ja huutamassa kilpaa, että minne ollaan seuraavaksi menossa, vaan vihdoin meillä välillä luetaan jopa ohjausta! Usein ohjaus on vielä parempaa, kun muistan laittaa kädet taskuun piiloon. Edelleen Tinka kuumuu helposti ja ei kestä paljon hinkkausta, mutta tärkeintä on se, että se malttaa kuunnella eikä roiski joka suuntaan! Parin viikon päästä päästään pitkästä aikaa kokeilemaan ratatreenejä ja hauska nähdä, miten siellä maltetaan toimia.

Opiskelemassa agilityn saloja 😌 #shetlanninlammaskoira #agility #vähännauttii

Video, jonka Sofia (@soffke) julkaisi 6. 06ta 2016 klo 12.01 PDT

Rally-tokossa ollaan saatu myös pieniä oivalluksia. Itse olen maailman järkyttävin stressaaja ja vihaan Tinkan haukkumista eli olen mennyt radalla lukkoon, kun Tinka on aloittanut haukun. Tinkahan on oppinut, että tämä on ihan jees tapa saada omistaja hermoromahdusen partaalle ja hyödyntänyt sitä. Säännöllisten treenien myötä se on joutunut huomaamaan, että haukkumisella ei ole vaiktuksia ja viimeksi sunnuntaina alun haukkumisen jälkeen teki oikein hienosti hommia! Säännölliset treenit on kyllä tuonnut rutiinia meidän hommiin. Toivottavasti päästään elokuussa kisaamaan!

Neiti rally-tokoilija 😊 #lisäämalttiakiitos

Video, jonka Sofia (@soffke) julkaisi 12. 06ta 2016 klo 8.56 PDT

Ohjauskuvioita kerrakseen

Kesälle ei saatu agilitysta ryhmäpaikkaa, mikä hieman harmitti. Ahkera treenaus talven aikana alkoi tuottaa tulosta ja välillä meidän meno muistutti ihan agilityä, joten tauko tähän kohtaan ei kuullostanut hyvältä. Sattumalta saatiin kuitenkin paikka kurssille, jossa opetellaan ohjauskuvioita. Tämä taitaa olla meille enemmän kuin tarpeeseen, koska harjoitellaan aina parilla esteellä erilaisia ohjauskuvioita. Parilla esteellä vauhti ei ehdi kasvaa kovaksi, joten ohjaajan töpeksinnät ei jää huomaamatta. Useaan otteeseen olen kuullut heiluvista käsistä, koiran linjalle menemisestä ja siitä, että pitää mennä eteenpäin eikä peruuttaa. Kyllä minä vielä opin! Ohjauskuvioita treenataan aina kesäkuun loppuun ja toivottavasti sen jälkeen päästään tekemään jotain muuta agilityyn liittyvää.

Ehkä me vielä opitaan 😅 #agility #shetlanninlammaskoira

Video, jonka Sofia (@soffke) julkaisi 23. 05ta 2016 klo 23.13 PDT

Pudotus maan pinnalle

Treenipäivitykset vaihteeksi laahaavat perässä. Viikko sitten maanantaina mentiin kuokkimaan muiden treeneihin ja päästiin tekemään oheista radan pätkää. Rata oli todella simppeli ja sujui kivasti, mutta nelosen putkeen meneminen oli todella hankalaa. Aina sujahti putkeen väärästä päästä vaikka, kuinka itse tukin putken suun ja ohjasin toiseen päähän. Tätä saatiin hinkata pieni tovi ennen kuin lähti sujumaan, mutta muita ongelmia pätkässä ei sitten tullutkaan.

Loppuun otettiin vielä keppejä sekä puomin alastuloa. Kepeillä todettiin, että tarvitsee vielä aluksi alkuun ja loppuun ohjurit, mutta ne voi parin onnistuneen toiston myötä ottaa pois. Selkeästi pujotteluun on tullut varmuutta lisää. Puomin alastulolla kiinnitettiin palkkaukseen huomiota, koska selkeästi tarjoaa on-offia minulle eikä mene suoraan eteenpäin, joten palkka suoraan ja siitä vapautus palkalle. Tämä selkeästi alkoi toimia, joten jatketaan tällä tyylillä.

Tiistaina harjoiteltiin niistoa. Aluksi käyttämällä pituuden merkkejä hyödyksi, jotta opittaisiin oikea liikerata. Täytyy myöntää, että oli hieman jalat solmussa. Tämän jälkeen kokeiltiin pientä hyppy-putki-hyppy pätkää missä harjoiteltiin lisää niistoa. Niistoihin Tinka tuli kyllä hyvin, mutta kääntyminen hypyn jälkeen takaisin putkeen tuotti ongelmia, koska käännös levisi. Harjoiteltiin siis pelkkää kääntymistä ja sillä selkeästi parani, mutta saadaan jatkaa kääntymisen harjoittelua. Oikealle kääntyminen oli kuitenkin selkeästi parempaa kuin vasemmalle.

Loppuun otettiin taas keppejä ja puomin alastuloa. Kepit menivät aluksi täysin häsäämiseksi, mutta parin onnistuneen toiston jälkeen sujui kivasti. Puomin alastuloa treenattiin hieman korkeammalta ja oikealla palkan suunnalla tuntuu selkeästi paranevan. Alastulo vaatii kyllä vielä paljon vahvistamista.

Eiliset treenit kyllä tipauttivat taas maan pinnalle ja huolella. Viime viikolla puhuin jo siitä, kuinka nykyään treeneistä voi nauttia, kun kaikki aika ei mene Tinkan rauhoitteluun ja siihen, että se kuumuu. Olisi ehkä kannattanut koputtaa puuta. Eilen oltiin taas täysin kuutamolla ja ei kuunneltu yhtään mitään. Kävimme läpi takaaleikkauksia, joita päästiin heti harjoittelemaan radalle. Ongelmia tuli nelosen putkella, kun oma liike stoppasi ja eihän Tinka uponnut putkeen. Hetken hiomisen jälkeen saatiin Tinka uppoamaan putkeen. Seuraavat ongelmat tuli kasi putkella, koska ysille vienti oli järkyttävän hankalaa. Tinka ei ollut yhtään kuulolla ja joko sinkosi kasilta suoraan eteenpäin tai seiska hypylle. Saatiin lopuksi vielä onnistunut suoritus, mutta kyllä se tuskien takana oli. Tämä ohjaus on todella mielenkiintoista, koska välillä lukee sitä todella hyvin ja hakee esteitä ja toisinaan taas se on todella hankalaa. Vinkiksi saatiin palata alkuun ja muistella sitä, että tulee vuorotellen kumpaankin käteen.

Loppuun otettiin puomin alastuloa sekä keppejä, koska ei tahdottu enää hinkata rataa. Kepit meni aluksi säheltämiseksi ja lopetettiin pariin onnistuneeseen toistoon. Varmuutta on selkeästi tullut lisää, joten kohta voidaan miettiä keppien lisäämistä. Puomin alastulo oli ihan kohtalainen, mutta edelleen tarjoaa paljon minulle. Hiljalleen. 

Ei tääl oo samanlaista komboo, ei oo samanlaista juttuu niinku meil

Viime viikolla agilitytreeneissä tehtiin pientä rataa ja sen lisäksi keppejä. Keppejä ja puomin alastuloa käytiin tekemässä myös itsenäisesti pari kertaa. Täytyy myöntää, että agilitysta on tullut kivaa! Tai siis ainahan se on ollut kivaa, mutta nyt välillä pystyy treeneistä nauttia, kun kaikki aika ei mene siihen, että yritän rauhoitella kuumuvaa koiraa. 

Treeneissä oli siis kuvassa oleva pätkä rataa. Hallilla olevat tolpat tuottivat hieman hankaluuksi, koska kolmonen meni juuri tolppien väliin, joten nelosen putkeen taituroiminen vasemmalta puolelta tuotti aluksi hankaluuksi, mutta kyllä se sinne upposi. Seuraava ongelma oli rengas, johon ei tuumannut sujahtaa millään osana rataa vaikka yksin meni sen hienosti, joten tätä päästiin myös hinkkaamaan, mutta lopulta meni hyvin osana rataa, joten epäselväksi jäi että mikä ongelma siinä taas oli. Kympiltä kääntö yhdelletoista oli aluksi vähän hankala, mutta kyllä se lopulta sinne kääntyi.

Kepeille saatiin viime viikolla todella paljon varmuutta! Aloiteltiin ihan kaikilla ohjureilla ja siitä hiljalleen vähennettiin. Lopuksi meni kuutta keppiä ilman ohjureita, mutta selkeästi alussa vaatii ensimmäiseen väliin yhden ohjurin. Täytyy myöntää, että Tinka kyllä osaa kun vain malttaa keskittyä eikä ala hösäämään omiaan.

Puomin alastulolle tehtiin kontakteja, koska ei selkeästi osaa yhdistää kotona laatikon päällä tehtyjä harjoituksia hallille. Hiljalleen alkoi hoksata homman idean, mutta tarjoaa hirveästi kontaktia minulle eikä eteenpäin, joten täytyy varmaan palkan suunnalla yrittää saada menosuuntaa eteenpäin. 

Viikonloppuna käytiin vähän lomailemassa

Onnea seuraa onni!

Pari viikkoa sitten uskallettiin ensimmäistä kertaa vierailemaan toisessa ryhmässä, jotka ovat aloittelemassa kisaamista. Hirvitti, että pärjätäänköhän me siellä ollenkaan, mutta ihan hyvin sujui! Rakennettiin kakkosten rata ja sovittiin kouluttajan kanssa, että tehdään ensimmäiset kahdeksan estettä, koska keppejä ei vielä handlata. Tinka meni kivasti aina seiskalle asti, mutta kiersi putken takaa kasin. Todettiin, että rima hirvittää ja itse olen koiran linjalla, joten otettiin uusi yritys ilman rimaa ja parin kokeilun jälkeen saatiin onnistumaan. Päästiin lopuksi vielä koko pätkä ilman ongelmia läpi. Lopuksi otettiin meille keppejä ja päästiin siihen tilanteeseen, että kaksi ohjuria oli paikalla. Kivat treenit ja itselle tuli paljon varmuutta siitä, että pärjätään ihan hyvin muiden treeneissä myös!

Eilen vuorossa oli omatoimitreenit ja oltiin toisen koirakon kanssa kahdestaan hallilla. Päätettiin tehdä pientä rataa ja lopuksi ottaa keppejä. Radalta löytyi persjättö sekä sylkkäri, jonka tahdoin mukaan koska viimeksi sylkkäreistä ei tullut yhtään mitään. Tinka oli varsin kivasti kuulolla ja ei langennut kuin yhden kerran ansahyppyyn. Lopuksi otettiin kuutta keppiä ja lopulta päästiin siihen, että meni täysin ilman ohjureita useamman kerran. Loistava fiilis! Täytyy myöntää, että oli mukavat ja opettavaiset treenit. Jouduttiin yhdessä pohdiskelemaan, mikä mättää kun koira ei kulje haluttuun suuntaan.

 Simppeleitä meidän pätkät vielä on, mutta tässähän vasta opetellaan! Kahdet oikeasti onnistuneet treenit takana antaa kyllä uskoa siihen, että tuo sinkoileva ja kuumuva shelttineiti on vielä kesytettävissä. 

Tiistaina päästiin pitkästä aikaa agilityn pariin. Tinkasta kyllä huomasi, että taukoa on ollut, koska turkissa pysyminen aiheutti pieniä ongelmia. Tällä kertaa meillä oli käsittelyssä sylkkäri, pieni pätkä rataa sekä loppuun keppejä ja puomia.

Aloitettiin sylkkäreiden treenaaminen aluksi ilman esteitä pelkän koiran kanssa ja tämän jälkeen siihen liitettiin yksittäinen hyppy. Tinka hoksasi nopeasti idean ja yksittäisellä hypyllä saatiin kivasti tehtyä sylkkäreitä. Tämän jälkeen päästiin tutustumaan kasaamaamme rataan ja saimme miettiä siihen sopivia ohjauskuvioita. Mielessäni suunnittelin tekeväni valsseja ja sylkkärin yms. Tinkan kanssa päästessämme radalle huomasin taas, että ideat olivat hyviä, mutta toteutus huono. Tinkassa riitti taas vauhtia ja virtaa, että ensimmäisenä tökkäsimme esteelle 3-4, koska en todellakaan ehtinyt valssata. Tinka onneksi irtoaa putkeen kivasti, joten ohjasin samalta puolelta suoraan putkeen. Tämän jälkeen harmaita hiuksia aiheutti esteet 5-6, joissa oli tarkoitus tehdä sylkkäri. Putkesta sinkoavan koiran kalastelu oli melko hankalaa ja, joka kerta Tinka ehti ottaa hypyn 6 takaakiertona. Lopulta seisoin esteiden 5-6 välissä ja näin sain koiran hyppysiin ja tehtyä sylkkärin, mutta putkeen irtoaminen ei enää ollutkaan helppoa. Lopun radasta saimme jotenkuten suoritettua kunnialla läpi vaikka eipä siinäkään hirveästi kehumista ollut. Tinkalla oli hurjan hauskaa, mutta ohjaajalle tuli hiki ja turhautuminen. Keppejä tehdessä sentään onnistuttiin! Aloitettiin kuudella kepillä, jossa kaikissa oli ohjurit, mutta lopulta päästiin tilanteeseen, että kahdesta ensimmäisestä välistä poistettiin ohjurit. Minun ollessa oikealla puolella oli taas hankalaa, mutta sujui sekin pienen mietinnän jälkeen. Puomia tehtiin kaksi toistoa ja ongelmitta sujui.

Ja lopuksi vielä avautuminen siitä, kuinka agility on mukavaa, mutta toisaalta taas niin turhauttavaa. Tinkan kanssa on ilo harrastaa, koska siitä selkeästi paistaa riemu kun ollaan yhdessä tekemässä, mutta korvat jää yleensä aksassa kotiin. Se tunne kun seitsemännen kerran huudat, että olen täällä tule tänne seuraavaksi ja koira painattaa jo väärän hypyn jälkeen putkeen.. Turhauttavaa. Välillä on käynyt mielessä lopettaa koko harrastus, koska tuntuu että meidän edistyminen tyssää siihen, kun mukaan otetaan jotain vauhdikkaampaa. Toisaalta taas Tinka nauttii ja on todella nopea, sama kuunteleeko vai ei. Ehkä me aletaan vain ahkerasti treenaamaan sitä, että agilityssa täytyy myös kuunnella. Hyviä vinkkejä otetaan mielellään vastaan! 

Jos kuu ja tähdet ovat oikeassa asennossa

Listataan taas tavoitteita tälle vuodelle, niin saa vuoden päästä taas katsella, mitä on saatu aikaseksi.

Toivotaan, että Tinka pysyy terveenä! Tosin tiedän jo nyt, että torstaina käydään taas poistattamassa yksi tukkeutunut talirauhanen, mutta toivotaan sen olevan tämän vuoden ainoa reissu eläinlääkärille.

Tokossa voisi olla ihan realistista saada TK1, jos treenataan ahkerasti ja uskallan ilmoittaa meidät kisaamaan.

Rally-tokossa voitaisiin asettaa tavoitteeksi RTK2, koska kyltit ovat jo hallussa. Toivotaan, että kisoissa myös mielentila olisi molemmilla oikea.

Agilityyn ei edelleenkään laiteta tavoitteita. Toivotaan, että kehitytään jokaisella alueella ja pidetään hauskaa.

Käydään hakuilemassa ja kelien salliessa jatketaan jäljestämistä. 

Pidetään yhdessä hauskaa ja nautitaan yhdessä tekemisestä. 

Itselle asetan saman tavoitteen, kun aiemminkin eli kehittyä ohjaajana ja opetella oikeasti säätelemään Tinkan mielentilaa. 

(C) Ida

Tänään päästiin pitkästä aikaa aksailemaan. Edellisestä kerrasta on kulunut jo tovi, kiitos rikkinäisen auton. Tänään ohjelmassa oli pieni itsenäinen pätkä, mutta myös keppejä, keinua ja sylkkäriä.

Aloiteltiin itsenäisellä pätkällä, mikä oli helppo hyppy-hyppy-hyppy-putki-putki-hyppy- pätkä. Tässä oli kuitenkin tarkoitus testata ohjaamista tavallisesti juosten, mutta myös kävellen, ilman ääntä ja ilman käsiä. Ainoastaan ilman käsiä ohjaaminen tuotti ongelmia, koska onhan niitä kiva heilutella ja ilman käsiä joutui oikeasti miettimään, mihin suuntaan ne jalat osoittavatkaan.  Saatiin kuitenkin hienoja onnistuneita pätkiä ja toisella kierroksella tehtiin esteet toisinpäin, mutta samat ohjaukset olivat edelleen käytössä. Ilman käsiä ohjaamisessa Tinka ei sujahtanutkaan toiseen putkeen vaan liiteli nätisti ohi, mutta kun muisti selkeästi jaloilla ohjata putkeen, niin nätisti sinne sujahti.

Keinu on meille melko tuore tuttavuus, koska aikaisemmin sitä on tehty ehkä kymmenen kertaa? Nyt lähdettiin siis ihan alkeista liikkeelle ja ihan kivasti meni. Toki keinun päällä oleminen ja sen laskeutuminen hidastetusti oli vähän jännää aluksi, mutta toisella kerralla sekin sujui hienosti. Ohjeeksi saatiin kotona opetella ovien paukuttelua, joten eiköhän siitä tule meidän seuraava temppu!

Kepit Tinka on nähnyt viimeksi kolmea viikkoa sitten ja sitä ennen kesällä viimeksi. Nähtävästi jotain on jäänyt muistiin keppikurssilta, koska tänään kepiteltiin kuutta keppiä, niin että kaksi ohjuria olivat toisista päistä kiinni kepeissä ja toiset päät maassa. Hienoja toistoja saatiin! Jännä oli huomata, että minun ollessa oikealla puolella oli kepittely hankalampaa, kuin ollessani vasemmalla puolella? Kesällä näissä ei ollut sen suurempia ongelmia ja tasaisesti olemme yrittäneet tehdä molemmilta puolilta. Syy toki voi löytyä tokoilusta, kun taas perusasentoa ja seuraamista on hinkattu urakalla.

Sylkkäriä ehdimme kokeilla hieman lopuksi ja ihan kivastihan se sujui. Varmaan ensimmäinen ohjauskuvio jonka itse tajusin saman tien.. Toiseen esteeseen yhdistettynä alkoi Tinkasta olla vähän puhti loppu, mutta saatiin pari onnistunutta toistoa myös.

Välillä sitä ihan yllättyy, kuinka hyvin tuo koira osaa siihen nähden kuinka repaleista meidän harrastaminen on ollut. Välillä olen tuumannut jo heittää kirveen kaivoon, kun tuntuu että ei edistytä mihinkään suuntaan, kun aina vaihtuu kaupunki ja ryhmä. Nyt näyttää siltä, että ollaan saatu pysyvä porukka ja tässä voidaan kehittyä eteenpäin.  

Antaa aallon kuljettaa, omalla painollaan, kunhan kellutaan.

Päivitykset laahaavat vaihteeksi jäljessä. Kasan koulutehtäviä olen kuitenkin saanut tehtyä! Tinkan haava käytiin näyttämässä viikko sitten eläinlääkärillä ja uudestaanhan se tikattiin. Vaihtoehtona oli myös se, että haavan annetaan itsestään umpeutua, mutta en lämmennyt ajatukselle. Aukinainen haava tällaisilla kurakeleillä ei houkuttanut. Haavaan leikattiin siis uudet reunat ja tikkaukset tehtiin tuplatikkauksena. Haava on lähtenyt huomattavasti paremmin parantumaan ja näyttää päivä päivältä paremmalta! Tiistaina vasta saan luvan irrottaa tikit, jos haava näyttää hyvältä. Onneksi perhepiiristä löytyy sairaanhoitajia, joille voi lähettää joka toinen päivä kuvia Tinkan haavasta ja kysyä mielipidettä siitä ;)

Tiistaina uskallettiin pitkän tauon jälkeen aksaamaan. Lenkeilläkään en ole enää rajoittanut menoa, joten ajattelin, uskaltaa lähteä kokeilemaan myös aksaamista. Aiheena meillä olikin persjättö, kontaktit ja aloiteltiin myös keppejä.

Persjättöä on tullut joskus kokeiltua, mutta aloiteltiin aluksi harjoittelemalla ihan ilman koiraa. Tämän jälkeen koiran kanssa ihan suoralla ja sen jälkeen liitettiin se vasta esteisiin. Persjättö ajatuksena tuntui todella helpolta ja sitähän se mielestäni olikin.. kunnes koutsi kertoi, että pyörin väärään suuntaan ja teen omia ympyröitäni. Se siitä helposta ohjauksesta, taas pääsin harjoittelemaan ilman koiraa. Treenien lopussa sain persjätön suoritettua, jopa kunnialla läpi.

Kepit oli Tinkalla edelleen yllättäen hyvin muistissa. Vauhtia taas oli enemmän kuin järkeä. Tehtiin aluksi neljällä kepillä ja lopulta kuudella kepillä. Välillä poistettiin ohjureita ja sitten taas lisättiin, mutta nähtävästi sen minkä kerran oppii, niin myös taitaa. Tästä on hyvä lähteä jatkamaan harjoituksia.

Kontakteja naksuteltiin puomin alastulolla ja vaikutti siltä, että Tinka ei olisi koskaan koko kontakteista kuullut. Neiti oli kirjaimellisesti ihan pihalla vaikka kotona vielä nätisti itse tarjosi on-offia. Kotona olemme yrittäneet ahkerasti naksutella kontakteja ja lisäsin myös omaa liikettä. Hienosti pysyy ja ei haittaa vaikka en vieressä seisokkaan. Toivottavasti tämä saataisiin myös hiljalleen liitettyä hallille.

Tässä pätkän tiistain treeneistä ja onhan se oma ”ohjaaminen” hirmuisen tönkköä. Välillä harmittaa, että noin lahjakas koira menee täysin hukkaan, mutta taas toisaalta yhdessähän tässä opetellaan!   

Radalla taas

Meidän agilityn harrastaminen on kyllä ollut yhtä taukoilua. Viime viikolla taas päästiin tauon jälkeen treenailemaan, ja tämä tauko oli ainakin tullut tarpeeseen! Alkaa tuntua siltä, että Tinka on vihdoin oppinut oppimaan tai sitten aivot on koodaantunut oikealle alueelle ;) Joka tapauksessa selvästi tauon aikana oli taas asiat hautunu hurjasti mielessä.

Viime viikolla siis kateltiin vähän millä mallilla irtoaminen, muuri ja kontaktit ovat. Muurilla ei ollut mitään ongelmaa, mitä nyt vähän piti kiehua, koska pitkästä aikaa aksaamassa. Kontakteilla naksuteltiin oikeesta asennosta ja yllättävän hyvin oli muistissa, mikä homman nimi oli! Pitää muistaa myös olla Tinkan oikeella puolella, koska se oli selvästi hankala. Irtoamista ketjutettiin takaperin useammalla esteellä ja eihän siinä ollut mitään ongelmaa. Hienosti kuulemma hakee esteitä ja irtoaa hyvin. Positiivista, että pakka pysy niin hyvin kasassa vaikka pitkästä aikaa oltiin aksaamassa. Kesällähän ei tehty oikeastaan kuin yksittäisiä esteitä, joten tällä minimoitiin se, että pakka ei hajoaisi. Toki esteiden välillä piti vähän meuhkata, mutta malttoi keskittyä ja rauhoittumalla pääsi suorittamaan.

Tällä viikolla vuorossa oli takaakierto, rengasta ja vähän lisää irtoamista. Rengasta ollaan tehty hävettävän vähän, mutta sieltähän se hienosti sujahti. Takaakiertokaan ei tuottanut mitään suurempia ongelmia. Ohjaajan liikkumisessa olisi kyllä huomattavasti parannettavaa ;) Ei Tinkan kanssa kannata alkaa juosta kilpaa, koska häviän kumminki. Luottoa siihen, että se koira kyllä hakee ja suorittaa esteet vaikka en sen kanssa, joka esteelle juokse. Irtoamista otettiin hyppy-hyppy-pussi-hyppy ja Tinkahan on ehkä kolmesti aikaisemmin kokeillu pussia ja ei ole oikein hoksannu koko esteen ideaa. Kerran jätin pussin toiseen päähän ja menin itse nostamaan kangasta ja sieltä se sinkos läpi, sen jälkeen ei ollut mitään ongelmia. Pussi yhdistettynä muihin esteihin suju myös varsin hyvin!

Pitkästä aikaa aksa tuntuu mukavalta! Onhan se sitä aina ollut, mutta kyllä kieltämättä alkukesästä teki mieli heittää hanskat tiskiin. Mahtava huomata, että treeni sekä tauko on tuottanut tulosta.

katse eteen ja suupielet ylöspäin

Keväällä päätin, että vaihdan meidän ryhmää agilityssa, koska koin että treenit eivät aivan vastanneet meidän tarpeita. Tänään täytyy sanoa, että joskus vaihtaminen kannattaa! Koko kesä ollaan maanantaisin käyty alkeiskurssia ja nyt viime viikolla aloitettiin jatkokurssi. Kesän alussa avauduin meidän ongelmasta eli siitä, että Tinka kuumui todella helposti ja siinä vaiheessa kuppi meni täysin nurin ja usein treeneistä lähti villi koira ja epätoivoinen omistaja. Kesä ollaan panostettu siihen, että esteille ei pääse kaahottamalla vaan rauhoitutaan aina ennen kuin aloitetaan tekemään mitään ja kontaktilla lupa aloittaa. Tänään täytyy myöntää, että työ on todellakin tuottanut tulosta, koska viimeiset kaksi kertaa Tinkan mielentila on ollut täysin erilainen. Edelleen kaikki mitä tehdään, niin tehdään täysiä, mutta esteille ei enää kaahoteta vaan maltetaan rauhoittua ja odottaa lupaa. Tietysti putki edelleen kiihdyttää, mutta malttaa rauhoittua käskystä ja ei tehdä montaa toistoa, että kierrokset eivät nouse liikaa.

Tällä viikolla otettiin siis hypyn tarjoamista, putkea pimeistä kulmista sekä puomia. 
Hypyn tarjoamisesta aluksi hieman muistuteltiin, niin että seisoin siivekkeen takana ja palkka lensi, kun rima ylittyi. Tinkalla oli hyvin muistissa homma ja hienosti tarjoaa itse. Hommaa vaikeutettiin ja itse kiersin hyppyä ympäri normaaliin tahtiin ja aluksi Tinka oli aivan hämillään, mutta pian alkoi tarjoamaan taas riman ylitystä.
Putki pimeistä kulmista ei tuottanut vaikeuksia vaikka vähän nostattikin kierroksia, mutta malttoi rauhoittua ja aina rauhoituttua pääsi jatkamaan. Omatkin kädet ja jalat taisivat suurinpiirtein osoittaa oikeaan suuntaan.
Puomia tehtiin kokonaisena, mutta välille jätettiin herkkuja hieman hidastamaan vauhtia ja myös siksi, että Tinka on vähän jännittänyt puomia. Nyt puomi sujui oikein mallikkaasti ja kontakteille muistettiin pysähtyä. Toistoja ja lisää toistoja tarvitsee ehdottomasti.

Treenit meni niin sanotusti putkeen ja eniten mieltä lämmitti koutsin kommentti siitä, että koira on ihan super! Hommat tehdään täysillä, mutta nykyään silti maltetaan keskittyä. Tämä alkaa pahasti näyttää siltä, että vihdoin pelataan samaa peliä :)

Tyttö sä oot timanttii

Treenien päivittely on jäänyt täysin, koska kesä ja kiire tai siis mikä kiire?

Aksassa aloitettiin tosiaan alkeiskurssi uudestaan, koska aksaa tahdotaan harrastaa ja seuran treenit ei tarjonnut ihan sitä, mitä oletin. Alkeissa ollaan keskitytty, niin esteiden opetteluun kuin oikeaan mielentilaankin eli esteille ei pääse kaahottamalla vaan täytyy olla rauhoittua ja keskittyä. Intoa Tinkalla edelleen riittää, mutta malttia on tullut myös! Omaa vuoroa odotellessa voi rauhoittua makoilemaan ja Tinka on hoksannut, että esteille ei kaahoteta vaan suurimmaksi osaksi maltetaan jo odotella rauhassa lupaa.

A:ta on tehty vasta loivana ja lähinnä tutustuen esteeseen ja sen pintaan. Reippaasti Tinka tassutteli a:n läpi ilman ongelmia, koska onhan este jo aiemmin tuttu. Jokainen sai myös tehtäväkseen miettiä minkälaiset kontaktit haluaa ja totesin, että meille ehdottomasti 2on2off.
Keppejä saimme tehdä ohjureilla kuutta kappaletta ja selvästi keppikurssilta on jotain jäänyt päähän! Niin nättiä kepittelyä eri kulmista ja hyvää jarruttelua, että sai olla ylpeä. Malttia tarvitaan edelleen kepeille ja ettei kepeille karata vaan kuunnella myös käskyjä.
Hypyn tarjoamista ollaan tehty myös ja Tinka hoksasikin idean todella nopeasti, joten välimatkaa esteeseen pystyttiin kasvattamaan melko pian.
Puomia tehtiin viime kerralla ja aluksi pelkkää alasmenoa matalammalta tasolta. Tähän meille laitettiin avuksi nameja, jotta Tinka ei kaahottaisi menemään vaan ihan oikeasti keskittyisi siihen, mitä onkaan tekemässä. Tämän jälkeen otettiin myös suora pätkä yhdistettynä alasmenoon ja maahan oli ehkä väliä puoli metriä? Mielenkiintoista oli huomata se, että parilla ensimmäisellä toistolla Tinka oli hieman epävarma ja jännitti, mutta parin toiston jälkeen fiilis muuttui täysin ja reippaasti kulki eteenpäin.

Mielenkiinnolla ja innolla jatketaan aksaamista! :)

Tokoa ollaan myös treenattu ryhmässä ja pari kertaa on jo takana. Meidän kanssa samassa ryhmässä on pari Tinkan koirakaveria ja aluksi hieman jännitti, miten treenit sujuu, mutta turhaan olin huolissani!
Paikkista ollaan treenattu sekä häiriöllä, että ilman. Etäisyyttä ei vielä hirmuisesti ole ollut, mutta hienosti neiti on pysynyt paikallaan! Häiriönä ollaan heitelty leluja ja välillä on kutsuttu koiria ja nätisti Tinka on pysynyt paikallaan. Taitaa paikkiksen ongelmat olla vain omistajan päässä.
Kapulan pitäminen onnistuu kyllä, mutta tahdon ehdottomasti tiiviimmän otteen kapulasta eikä, niin että kapula roikkuu hassusti suusta. Aletaan siis treenailla tiukkuutta pitoon.
Seuraamista ollaan otettu jonkin verran ja vaikka on häiriötä, niin ihan kivasti seuraa. Ainahan parannettavaa on ja niin tässäkin. Tinkan asenne on selvästi muuttunut ja seuraamisesta on hiljalleen tullut kivaa.
Merkin kiertämistä on treenailtu myös hieman ja edelleen käytetään apuna kosketusalustaa. Etäisyyttä on alettu hiljalleen kasvattaa.
Hyppyä uusillä säännöillä on tehty pari kertaa ja varmaan ensimmäinen liike, mikä sujuu ;)