Meillä uusi vuosi vaihtui varsin rauhallisesti kotona nukkuen. Pommituksia kuului jonkun verran, mutta Tinka ei välittänyt niistä kuten ei aiemminkaan. Ihanan helppoa. Varmuuden vuoksi kuitenkin ulkoiltiin illalla vielä hihnassa, koska turha kokeilla säikähtääkö se vai ei.
Landella lomaillessa on kyllä nautittu vapaana lenkkeilystä
oikein urakalla! Pitkiä lenkkejä metsässä ei voita mikään. Pakkaset ovat hieman nyt hidastaneet
lenkkeilyä, koska Tinkaa on selvästi palellut tassuista. Kovimmilla pakkasilla
on vaan käyty pieniä lenkkejä, mutta useammin. Pakkasen laskettua alle
kahteenkymmeneen on Tinkakin taas liikkunut reippaasti, joten on päästy taas
lenkkeilemään kunnolla. Pakkasten ajaksi täytyi keksiä tekemistä sisälle, joten
on innostuttu kunnolla tokoilemaan olkkarissa. Opiskelun alla on olleet ohjatun
suunnat ja tuntuu, että pieni tauko on tehnyt hyvää, koska tuntui hoksaavan ne
nopeasti. Hiljalleen saadaan varmaan alkaa kasvattamaan etäisyyttä. Treenin
alla on myös ollut kapulan pito tai oikeastaan sen suuhun ottaminen sekä
luovutus, koska vaikka kapulaan haetaan mielellään, sen suuhun ottaminen on
ollut välillä todella ällöttävää. Kapulaa otetaan jo ihan mielellään suuhun ja
luovutus alkaa myös olla ihan siisti eikä kapulaa enää syljeskellä pois.
Kaukoja on myös jumpattu, mutta tuntuu että ne vaan junnaa paikoillaan.
Viime viikolla ehdittiin myös pyörähtää taas vaihteeksi
eläinlääkärissä poistattamassa tukkeutunut talirauhanen, jonka huomasin jo
joulukuun alussa, mutta ajattelin seurata lähteekö kasvamaan ja kyllähän se
lähti. Tinkan kylkeä koristaa taas pari tikkiä ja toivotaan, että tällä kertaa
ei tarvita uusia tikkauksia. Toivotaan, että pärjättäisiin edes hetki ilman
niitä. Selkeää syytä niiden ilmestymiseen ei tunnu löytyvän, mutta näin
alustavasti vaihdettiin ruoka vähärasvaisempaan. Tympeä vaiva, mutta minkäs
teet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti