maanantai 11. tammikuuta 2016

Arki on vaikein extreme-laji


Meillä uusi vuosi vaihtui varsin rauhallisesti kotona nukkuen. Pommituksia kuului jonkun verran, mutta Tinka ei välittänyt niistä kuten ei aiemminkaan. Ihanan helppoa. Varmuuden vuoksi kuitenkin ulkoiltiin illalla vielä hihnassa, koska turha kokeilla säikähtääkö se vai ei.



Landella lomaillessa on kyllä nautittu vapaana lenkkeilystä oikein urakalla! Pitkiä lenkkejä metsässä ei voita mikään.  Pakkaset ovat hieman nyt hidastaneet lenkkeilyä, koska Tinkaa on selvästi palellut tassuista. Kovimmilla pakkasilla on vaan käyty pieniä lenkkejä, mutta useammin. Pakkasen laskettua alle kahteenkymmeneen on Tinkakin taas liikkunut reippaasti, joten on päästy taas lenkkeilemään kunnolla. Pakkasten ajaksi täytyi keksiä tekemistä sisälle, joten on innostuttu kunnolla tokoilemaan olkkarissa. Opiskelun alla on olleet ohjatun suunnat ja tuntuu, että pieni tauko on tehnyt hyvää, koska tuntui hoksaavan ne nopeasti. Hiljalleen saadaan varmaan alkaa kasvattamaan etäisyyttä. Treenin alla on myös ollut kapulan pito tai oikeastaan sen suuhun ottaminen sekä luovutus, koska vaikka kapulaan haetaan mielellään, sen suuhun ottaminen on ollut välillä todella ällöttävää. Kapulaa otetaan jo ihan mielellään suuhun ja luovutus alkaa myös olla ihan siisti eikä kapulaa enää syljeskellä pois. Kaukoja on myös jumpattu, mutta tuntuu että ne vaan junnaa paikoillaan.


Viime viikolla ehdittiin myös pyörähtää taas vaihteeksi eläinlääkärissä poistattamassa tukkeutunut talirauhanen, jonka huomasin jo joulukuun alussa, mutta ajattelin seurata lähteekö kasvamaan ja kyllähän se lähti. Tinkan kylkeä koristaa taas pari tikkiä ja toivotaan, että tällä kertaa ei tarvita uusia tikkauksia. Toivotaan, että pärjättäisiin edes hetki ilman niitä. Selkeää syytä niiden ilmestymiseen ei tunnu löytyvän, mutta näin alustavasti vaihdettiin ruoka vähärasvaisempaan. Tympeä vaiva, mutta minkäs teet. 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti