Vain elämää, ei sen enempää

Viimeiset puristukset omien koulutehtävien kanssa vie totaalisesti kaiken ajan ja silti tuntuu, että aika loppuu kesken. Tinka on siis saanut viettää varsin rentoa elämää viimeiset pari viikkoa. Lähinnä treenaaminen on ollut sillä tasolla, että välillä joudun itse tuulettaa aivoja koulutehtävien keskeltä ja silloin on sopiva hetki treenailla. Treenaaminen on siis ollut varsin pirstaleista, mutta joka päivä on tehty jotain pientä. Mainittavaa on se, että seuraaminen on todella kivalla mallilla! Liikkeestä seisomiseen on tullut kivaa napakkuutta. Paikkis nyt on varmaan mainitsemisen arvoinen myös, koska sitä aloitettiin rakentamaan aivan alusta ja kivasti edetty myös siinä.  

Vihdoin myös tiet ovat alkaneet sulamaan sen verran, että ollaan Tinkan kanssa aloitettu uudestaan juoksemaan. Syksyllä hankin hurtan juoksuvyön, joka jäi luvattoman vähälle käytölle, mutta nyt vyö on kaivettu esille kaapista ja varsin kivasti ajaa asiansa. Tinkahan ei missään tapauksessa vedä vaan hölköttelee vierellä ja mukavaa on, että vyö mahdollistaa sen, että itsellä on molemmat kädet vapaana.