sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Vanhassa vara parempi!




Ja nyt puhutaan eläinlääkäreistä. Kesän lopulla huomasin, että Tinkan kylkeen on ilmestynyt pieni patti. Soitin tällöin eläinlääkärille, joka epäili kyseessä olevan rasvapatti ja käski soitella uudestaan, jos patti kasvaa. Syyskuun aikana huomasin, että patti oli hieman suurentunut ja, koska eläinlääkäri, jolla tavallisesti käymme oli lomailemassa, niin päätin varata ajan toiselle eläinlääkärille.

Pattia käytiin näyttämässä vastaanotolla, mutta edes hoitohuoneeseen ei päästy, koska oli hieman ruuhkaa. Tinka tutkittiin siis vastaanoton aulassa ja patti todettiin märkäpaiseeksi, ohjeeksi saatiin puhdistaa pattia betadinella ja levittää siihen kortisonirasvaa. Lähdin eläinlääkäristä hieman epäileväisin mielin, koska omaan silmään patti ei millään muotoa näyttänyt märkäpaiseelta.

Vihdoin maanantaina tuttu eläinlääkärimme palasi lomailemasta ja soitin heti maanantaina ja saimme ajan torstaiksi. Patin nähtyään eläinlääkäri totesi sen samantien tukkeutuneeksi talirauhaseksi (Tunsin itseni typeräksi, koska omissa mielikuvissa se oli ollut vaikka ja mitä! ;) ). Patti päätettiin poistaa samantien, koska se vain jatkaisi kasvamistaan. Tinka laitetttiin unille ja patti leikattiin pois, kylkeen kolme tikkiä ja herätyspiikki kankkuun. Homma oli ohi 20 minuutissa ja huoli katosi samantien. Eläinläääkärin olemus jo rauhoitti mielen, koska tiesin että hyvissä käsissä ollaan. Hinnoittelu myös puhuu tutun eläinlääkärin puolesta, koska patin poisto oli 30 euroa kalliimpi kuin märkäpaise diagnoosin tekeminen. Täytyy siis sanoa, että vanhassa vara parempi!

Tinka on ollut varsin reipas potilas, eikä ole tainnut edes huomata, että mitään toimenpidettä on tehty. Herääminen hieman kesti herätyspiikistä huolimatta, mutta muuten oli jo heti illasta pirteä. Haava ei ole kiinnostunut ollenkaan, joten vain ensimmäisenä yönä joutui pitämään tötteröä päässään, mutta muuten ei sitä kauheaa kapistusta ole tarvinnut pitää. Totesin, että siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä se mm. jäi rappusissa joka askelmaan kiinni, sänkyyn tai sohvalle ei päässyt hyppäämään kun tötterö osui reunaan. Pieni vekki jäi turkkiin, mutta eiköhän se pian kasva piiloon :)



torstai 15. lokakuuta 2015

Radalla taas




Meidän agilityn harrastaminen on kyllä ollut yhtä taukoilua. Viime viikolla taas päästiin tauon jälkeen treenailemaan, ja tämä tauko oli ainakin tullut tarpeeseen! Alkaa tuntua siltä, että Tinka on vihdoin oppinut oppimaan tai sitten aivot on koodaantunut oikealle alueelle ;) Joka tapauksessa selvästi tauon aikana oli taas asiat hautunu hurjasti mielessä.

Viime viikolla siis kateltiin vähän millä mallilla irtoaminen, muuri ja kontaktit ovat. Muurilla ei ollut mitään ongelmaa, mitä nyt vähän piti kiehua, koska pitkästä aikaa aksaamassa. Kontakteilla naksuteltiin oikeesta asennosta ja yllättävän hyvin oli muistissa, mikä homman nimi oli! Pitää muistaa myös olla Tinkan oikeella puolella, koska se oli selvästi hankala. Irtoamista ketjutettiin takaperin useammalla esteellä ja eihän siinä ollut mitään ongelmaa. Hienosti kuulemma hakee esteitä ja irtoaa hyvin. Positiivista, että pakka pysy niin hyvin kasassa vaikka pitkästä aikaa oltiin aksaamassa. Kesällähän ei tehty oikeastaan kuin yksittäisiä esteitä, joten tällä minimoitiin se, että pakka ei hajoaisi. Toki esteiden välillä piti vähän meuhkata, mutta malttoi keskittyä ja rauhoittumalla pääsi suorittamaan.

Tällä viikolla vuorossa oli takaakierto, rengasta ja vähän lisää irtoamista. Rengasta ollaan tehty hävettävän vähän, mutta sieltähän se hienosti sujahti. Takaakiertokaan ei tuottanut mitään suurempia ongelmia. Ohjaajan liikkumisessa olisi kyllä huomattavasti parannettavaa ;) Ei Tinkan kanssa kannata alkaa juosta kilpaa, koska häviän kumminki. Luottoa siihen, että se koira kyllä hakee ja suorittaa esteet vaikka en sen kanssa, joka esteelle juokse. Irtoamista otettiin hyppy-hyppy-pussi-hyppy ja Tinkahan on ehkä kolmesti aikaisemmin kokeillu pussia ja ei ole oikein hoksannu koko esteen ideaa. Kerran jätin pussin toiseen päähän ja menin itse nostamaan kangasta ja sieltä se sinkos läpi, sen jälkeen ei ollut mitään ongelmia. Pussi yhdistettynä muihin esteihin suju myös varsin hyvin!

Pitkästä aikaa aksa tuntuu mukavalta! Onhan se sitä aina ollut, mutta kyllä kieltämättä alkukesästä teki mieli heittää hanskat tiskiin. Mahtava huomata, että treeni sekä tauko on tuottanut tulosta.











torstai 1. lokakuuta 2015

Kirppu vanhenee!

Niin ne kirputkin kasvaa aikuisiksi tai ainakin yrittää ;) Hullua ajatella, että siitä on kohta jo pari vuotta, kun pieni nyytti haettiin kotiin. Päivä päivältä kyllä tykästyn tuohon neitiin enemmän ja enemmän. Tämän neidin kanssa siis OnnenHetkiä tänäänkin <3








keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Eckerö KV

Torstaina suunnattiin kohti Turkua ja perjantaina laiva lähti kohti Ahvenanmaata. Meille oli varattu mökki pienestä mökkikylästä puolen tunnin matkan päästä Maarianhaminasta. Maisemat Ahvenanmaalla oli kyllä todella mahtavat! Taisi kyllä olla silti meidän viimeinen reissu, koska punkit. Tinkasta taisin nyppiä 50 juoksevaa punkkia viikonlopun aikana ja nyt kotona on löytynyt kolme kiinnittyny, joten ei kiitos.

Matka oli tosiaan varattu jo tammikuussa, ennen kuin tuomarista oli tietoakaan, joten vähän jännityksellä odotin, millainen tuomari siellä onkaan. Tuomariksi oli valittu Eva Eriksson Ruotsista ja tässä vaiheessa aloin miettiä ilmoitanko Tinkaa ollenkaan tai vaikka ilmoitan vienkö kehään. Onneksi kuitenkin vein! Tuomari oli aivan ihana ja jutusteli koirille todella paljon. Arvostelun jälkeen selitti, että ei tänään SA:ta, koska hänen makuunsa liian vahva vaikka onkin todella kiva kokonaisuus ja liikkuu hienosti. Todella tyytyväisenä lähdin kehästä kuitenkin :)

"Nuori narttu suurimmassa muodossa. Voisi olla feminiinimpi. Voimakas sekä hieman pitkä pää. Riittävästi stoppia. Erinomaiset korvat. Hyvä kaula. Hyvin kehittynyt kroppa ja luusto. Kaunis ja hyvin laitettu turkki. Liikkuu hyvällä askeleella ja esiintyy edukseen. Suosisin numeroa pienempää ja söpömpää kokonaisuutta." - ERI Nuk1


(c) Ida Jokela

(c) Ida Jokela




keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Pieniä palasia treeneistä


Muuton myötä Tinka aloitti juoksun tottakai, joten treeneihin on tullu automaattisesti se kolmen viikon tauko, mikä taisi tosin olla ihan paikallaan. Perjantaina ajeltiin Kokkolaan lomailemaan ja lauantaina täytyi heti päästä treenaamaan.

Lauantaina lähdettiin siis vaihteeksi metsään. Tinkalle poljettiin jälki n. 250 metriä ja jätettiin kuusi keppiä. Jäljen vanhentuessa otettiin hieman esineiden hakua. Muistuteltiin aluksi hieman, joten jätettiin lähelle ja hiljalleen vaikeutettiin. Viimeinen oli, niin että en itsekkään tiennyt, minne esine oli jäännyt ja pistottamalla laitettiin Tinka hakemaan se, mutta hienosti löyty! Mukava huomata, että jaksaa työskennellä vaikka esine ei heti löytyisikään vaan etsitään, niin kauan että löytyy. Jäljellä huomasi, että tauko on tehnyt hyvää, koska suorastaan syöksyi jäjelle. Kaikki kuus keppiä löytyi nätisti vaikka ohjaaja oli aivan varma, että jälki ei mene sinne suuntaan, mutta tällä kertaa Tinkan nenä oli tarkempi ;) 

Maanantaina käytiin kentällä tokoilemassa. Otettiin hieman paikkista, seuraamista, ruutua, katsottiin miten hyppy sujuu, sekä tehtiin pieni jälki nurmikolle. 
Paikkis: Tinka sai makoilla paikkiksessa, kun rakentelin siinä ruutua ja juteltiin, mitä tänään treenataan. Vihdoin alkaa tuntua siltä, että se on hoksannu, että sieltä ei nousta kesken pois ja makoilee ihan rauhallisen oloisena. 
Ruutu: Ruutua on aikaisemmin pari kertaa tehty niin, että appari on ruudussa, mutta itse käsken maahan ja käyn palkkaamassa. Tällä kertaa kokeiltiin, että miten onnistuu pelkällä kosketusalustalla ja hienosti hakeutui ruutuun. Välillä jopa turhan tehokkaasti, joten ruutu piti kasata pois. Edelleen tarvitaan paljon treeniä eri suunnista ja pidetään kosketusalusta mukana, jotta oppisi hakeutumaan keskelle ruutua. 
Seuraamista otettiin lelulla ja vähän tuumas jo keulia, mutta hienoa ja innokasta tekemistä! Otettiin myös lopuksi vähän käännöksiä ja ohjaaja sai noottia siitä, että hidastelee hirmuisesti käännöksiin. 
Alokasluokan hypyssä nyt ei ollut mitään ongelmia. 
Lopuksi tosiaan tehtiin pari jälkeä nurmikolle, jotka olivat melko lyhyitä ja näille laitettiin vähän nakkia, jotta tulisi sitä tarkkuutta työskentelyyn. Hienosti selvitti molemmat jäljet ilman sen kummempia ongelmia. 


Tiistaina lähdettiin vaihteeks kentälle tokoilemaan. Tehtiin ruutua, tunnaria sekä pari hakupistoa ja jälki. 
Ruutu: Aluksi Tinkan oli tosi vaikea hahmottaa, missä ruutu onkaan, mutta pari toistoa melko läheltä ja sen jälkeen siirryttiin kauemmas. Tehtiin lähetys jokaisesta suunnasta ja hienosti kosketusalustan kanssa meni. Otettiin pari toistoa myös ilman kosketusalustaa ja eipä tuo tuntunut haittaavan. 
Tunnari: Meidän piti harjoitella, kun vietettiin pari viikkoa Savonlinnassa, mutta eipä siitä oikein tahtonut mitään tulla. Tinkalle olen aikaisemmin jo piilotellut tunnaria kotona ja lenkillä käpyjä, joten idea siitä omasta kapulasta oli selvillä, mutta jotenki en saanut sitä yhdistettyä toisiin kapuloihin. Lauantaina testattiin ensimmäisen kerran, niin että muut oli "liikkurin" hajustamia ja yksi oma ja hienosti sieltä nousi se oma. Kokeiltiin, että oliko tämä vahinko vai onko tosiaan hoksannut homman idean ja hienosti se oma sieltä nousi. Toki piti vielä huudella, että muistaa palauttaa oman ja eihän se käteen asti palautunut, mutta mitäpä tuosta! Jatketaan harjoituksia :) 
Hakupistoja tehtiin pari ja hienosti ukot löytyi. Jäljellä tehtiin taas tarkkuutta ja jätettiin sinne vähän nakkia ja hienosti pysyi nenä maassa, kunhan tämä muistaisi luottaa siihen, että kyllä se koira osaa. 


Paljon on opeteltu uutta tänä kesänä, mutta yritetty pitää vaihtelevuutta treeneissä ja ainakin omasta mielestä erilaiset treenit ovat hirmuisesti tukeneet toisiaan! Huomenna suunnataan matka kohti Turkua ja perjantaina olisi tarkoitus lähteä kohti Ahvenanmaata ja Eckerön koiranäyttelyä. Toivotaan, että ensi viikolla päästään jo Savonlinnassakin aksaamaan ja tokoilemaan. 








sunnuntai 13. syyskuuta 2015

13.9 Muurame

Eilen jo lähdettiin ajelemaan kohti Kuhmoista ja mökkiä. Tinka raasu ei ole kauheasti päässyt vapaana juoksemaan, joten ajattelin, että Tinka varmasti nauttisi mökkeilystä ja vapaana kirmaamisesta. Oikeassa olin, koska neiti nötterö juoksenteli tuulispään lailla ja illalla vasta nukkumaan mennessä malttoi rauhoittua. Tinka ehti käydä puolukassa, jahdata oravia sekä tietenki kastella tassuja järvessä. Inhottava emäntä komensi Tinkan laiturin nokkaan makoilemaan, kun pulahdettiin saunasta uimaan, koska neitihän olisi välittömästi tulossa pelastamaan minua ;)

Aamulla suunnattiin kohti Muuramea ja riihivuorta, missä näyttely järjestettiin. Ehdittiin jopa hyvissä ajoin paikalle, joten Tinkan laittamiseenkin jäi ruhtinaallisesti aikaa. Hieman myös ehdittiin tokoilla sivummalla ja ihan näppärästihän se teki. Kehään mentäessä itseäni hieman jännitti, koska viime kertainen kehäkäyttätyminen ei ollut aivan priimaa, mutta Tinka yllätti ja käyttäytyi kehässä todella hienosti! Kaikki tassut muisti pysyä maassa, kun juoksutin Tinkaa ja ääntäkään ei nötteröstä lähtenyt ollenkaan. Pöydällä tuomari kaipaili jo mittatikkua, mutta sitä ei lähettyviltä löytynyt, niin totesi Tinkan olevan kookas, mutta silti menevän vielä määritelmään. 

"Maskuliinisen näköinen. Iso kokoinen. Hyvät pään muoto. Erinomaiset mittasuhteet. Oikea purenta. Erinomaisesti kehittynyt rinta ja riittävästi kaulaa. Erinomaiset takakulmaukset. Erinomainen turkki." ERI - Matejcic Jasna  






sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Uusia tuulia

Päivitykset vaihteeksi laahavat hieman jäljessä. Muutto uudelle paikkakunnalle on viennyt tehokkasti aikaa ja näin ollen päivittelykin on jäänyt. Tästä päivityksestä tuleekin oikea sillisalaatti, mutta väliäkös tuolla.



Viikko sitte lauantaina käytiin tekemässä viimeiset jälkitreenit hetkeen. Samalla otettiin myös hieman esineruutua ja ruutuun lähettämistä. Aloitettiin esineruudulla sillä aikaa, kun jälki vanheni ja aluksi pari helppoa aika eteen ja hiljalleen vaikeuttaen, niin että Tinka ei nähnyt kun esineitä vietiin. Kuusi kertaa vietiin esine ja viimeisellä kerralla alkoi selvästi asenne olemaan se, että hae ite esinees. Viimeinen esine kuitenkin löytyi, joten oli hyvä lopettaa kuitenkin onnistumiseen.

Jälki tehtiin taas erilaiseen paikkaan kuin aikaisemmin ja jälki oli melko helpossa maastossa. Jäljellä pituutta taisi olla n. 200 metriä ja kaikki kuusi keppiä löytyi ja kepiltä palkka. Jäljellä ei näkynyt merkkiäkään aikasemmasta "ei vois vähempää kiinnostaa" asenteesta, vaan lähti innolla jäljelle ja jäljesti varsin hyvin! Yksi polun ylitys tuli ja siinä piti hieman näyttää jälkeä uudestaan, mutta muuten päästiin varsin pienillä kehoituksilla läpi. Pitäisi vain muistaa luottaa siihen koiran nenään, koska se on vain tarkka. Toisella kepillä nimittäin en uskonut kepin sijaitsevan siinä ja, kun keppiä ei heti löytynyt yritin komentaa Tinkan etsimään uudelleen, kunnes keppi löytyi juuri siitä, mihin Tinka sen ilmaisi..


Lopuksi otettiin hieman apparin avustuksella ruutuun lähettämistä, jotta alkaisi pikku hiljaa tulla sitä irtoamista minusta. Lopuksi otettiin myös yksi helppo hakupisto ja hienostihan se ukko sieltä löyty.


Viikko sitten sunnuntaina kävin myös vilkuilemassa tokokokeita uusilla säännöillä ja eihän ne vaikuttaneet ollenkaan mahdottomilta. Treenattavaa riittää, etenkin häiriöissä, mutta pieni tavoite asetettiin, että ehkä mekin kisataan ennen vuoden vaihdetta. Lupauksia en tehnyt, mutta tavoitteeksi asetetaan tämä. Tokosta innostuneena mukaan tarttui myös ruutukartiot sekä nauha, mutta myös metallinen noutokapula ja saatiin kassillinen tunnareita lainaan, joten ei meiltä treenattava lopu kesken! 

Maanantaina tosiaan pakkasimme tavaramme ja vaihdoimme paikkakuntaa Savonlinnaan, koska kotitalousopettajan opintoni alkoivat täällä. Positiivista on se, että kuinka hienosti Tinka on sopeutunut kerrostaloon ja muutenkin kaupungissa elämiseen. Toki neiti aloitti tähän samaan syssyyn juoksut, jotta vielä ei päästä harrastusten pariin, mutta kunhan juoksut ovat juostuna, olisi meidän tarkoitus jatkaa sekä agilitya että tokoa ryhmissä.