Taas pujotellaan

Tänään meillä oli pujottelukurssin toinen kerta. Tinka muisti heti, mistä tässä hommassa olikaan kyse! Edelleen tehtiin neljällä kepillä ja niissä olivat ohjurit kiinni. Ensimmäisellä setillä otettiin avokulmasta lähestymistä, niin että itse juoksen välillä rinnalla ja välillä Tinkan ohi, kun se pujottelee. Tarkoituksena totuttaa Tinka siihen, että itse voin olla missä vain ja kepit pujotellaan silti normaalisti. Tällä oli tarkoituksena myös ehkäistä sitä, että aina ei keppejä tehtäisi samassa rytmissä. Aluksi Tinka oli hieman ihmeissään, mutta pian ei jaksanut välittää siitä, että säntäilin minne sattuun.

Toisella setillä otettiin suoraa lähestymistä kepeille, sekä hiljalleen enemmän ja enemmän vasemmalta lähetystä. Otimme mukaan myös oikealta puolelta lähettämisen, joka tahtoo olla Tinkalle hankalaa, koska vasemmalle puolelle on niin mukava hakeutua. Aluksi jarruttaminen kepeille tullessa oli hankalaa, mutta parin kerran jälkeen alkoi tämä sujua. Kivasti Tinka hakeutuu kepeille ja mukavaa kun edistytään! :)

Torstaina oli vuorossa ohjatut rally-tokot. Meille oli valmiiksi rakennettu Tiia Hämäläisen tekemä kisarata, joka oli melko pienellä alueella  ja aikamoista pyöritystä, mutta silti ihan kiva ja simppeli. Erityisesti painotettiin sitä, että missä vauhdin muutokset tulee suorittaa ja ihan hyvä välillä kerrata näitäkin! Rata meni muuten ihan kivasti, mitä nyt eteentuleminen oli taas vaihteeksi unohtunut täysin. Eteentulemisen treenaamista jatketaan siis ahkerasti, että kisoissa ei tule vähennyksiä sen takia. Tinka kyllä tulee eteen, mutta usein kiepsahtaa ringin ja istuu perusasentoon. Lopuksi katsottiin millä mallilla peruuttaminen ja merkille meneminen ovat. Peruuttaminen sujuu kerta kerralta paremmin ja nyt täytyy lisätä vain matkan pituutta ja sitä, että itse seison, kun Tinka pakittelee. Merkille Tinka lähti myös hyvin, mutta liikkui merkillä, joten merkillä pysymistä täytyy myös vahvistaa. Kotitehtäväksi saimme harjoitella sosiaalista palkkausta ja sitä on vähän ehditty jo treenailla, mutta harjoitukset jatkuvat edelleen.

Perjantaina meillä alkoi agility, jota olin ehtinyt jännittää koko viikon. Paniikki iski, kun pääsimme halliin sisälle ja näin 31 esteen radan, jolla näytti olevan vaikka minkälaista pyöritystä. Onneksi meille tavoitteena oli vain 14 ensimmäistä estettä ja pilkoimme nekin vielä pienempiin osiin. Itselleni agilityn termit ja ohjauskuviot on vielä aika hämärän peitossa, joten koutsin kertoessa, miten radalla kannattaisi edetä, olin _hieman_ pihalla. Radalle päästessämme Tinka oli melko kierroksilla ja suurin osa ajastamme kului siihen, että itse rauhoitin Tinkaa ja yritin saada siihen jotain tolkkua. Osa pätkistä sujui kivasti ja toiset olivat hyvin tahmeita ja eivät tuumanneet millään onnistua. Treeneistä lähtiessämme mieleni valtasi lähinnä epätoivo, jos koko kausi on yhtäläistä vääntämistä ja näin vaikeita treenejä!?

Pitää nyt katsoa, mitä tehdään näiden treenien kanssa. Toiveissa kuitenkin olisi, että oppisin ohjaamaan Tinkaa ja myös, niin että se irtoaa ja hakee itse esteitä. Tinka on kuitenkin nopea koira, joten kilpajuoksuun sen kanssa ei kannata ryhtyä. Eilen laitoin ilmottautumista samalle koutsille, joka pitää meille pujottelukurssia. Hänellä on kesäkuun alussa alkamassa alkeiskurssi, jossa on tarkoitus juuri panostaa irtoamiseen ja estehakuisuteen, mutta myös ohjauskuviohin.

Pujotellen

(c) Ida

Pujottelu tuo meidän ongelma. Vaikka ihme se olisi, jos tässä vaiheessa täydellisesti pujoteltaisiin. Alkeiskurssilla Tinkan kanssa pujottelu oli meille hankalaa, vaikka ohjurit olivat apuna, mutta silti pujottelu oli todella tahmeaa. Alkeiskurssin loppua kohti alkoi pientä kehitystä näkyä ja siihen alkeiskurssi jo päättyikin meidän osalta. Maanantaina meillä alkoi pujottelukurssi ja hieman pelokkaasti ilmoitin meidät sinne. Toisaalta ajattelin, että kurssista on varmasti meille hyötyä, mutta sitten mietitytti se, että muistaako Tinka koko keppejä ja joudutaanko aloittaa täysin alusta.

Maanantaina siis suunnattiin koirakoulu vireen pujottelukurssille, joka kestää neljä kertaa. Kouluttaja vaikutti todella mukavalta ja asiantuntevalta, koska heti alussa selitettiin pitkät pätkät kepeistä ja siitä, miksi hän haluaa kurssilla kouluttaa niin kuin kouluttaa ja mitä hän toivoo, että osataan kun kurssi saa päätöksensä. Ryhmä sisälsi tasoltaan hyvin samanlaisia koiria, joten aloitettiin ihan neljällä kepillä, joissa molemmissa oli kaksi ohjuria.

(c) Ida

Meidän vuoron tultaessa oli pieni pakokauhu siitä, että mitä tuleman pitää. Muistaako Tinka mitään pujottelusta tai kepeistä ylensäkään? Pian huomasin pelkoni aiheettomiksi, koska ensimmäiset pari kertaa muistuteltiin, miten niitä keppejä pujoteltiin ja sen jälkeen saatiin hiljalleen ottaa etäisyyttä ja lähetin Tinkaa eri kulmista kepeille. Koutsi kiinnitti paljon huomiota siihen, mihin suuntaan kädet ja jalat osoittaa ja usein ne osoittivatkin mihin sattuun.. Kyllä meillä välillä oli sama suunta ja pätevästi se Tinka pujotteli, vaikka aina ei linjat kohdannut täysin ;) Omiin varpaisiin ja käsiin täytyy ehdottomasti kiinnittää huomiota, koska kyllähän sillä oli vaikutusta, kun ne oli lähelläkään oikeata suuntaa!

(c) Ida

Selvästi Tinkalla on aksa muistissa, joten eiköhän me uskalleta perjantaina myös treeneihin asti, kun pääsimme kesäksi kiltalle treenaamaan. Toivotaan, että se ei ihan mahdottomaksi kaahamiseksi mene ;) Naksuteltiin hieman laatikolla 2on2off ja ihan kivasti muistu mieleen! 

Tokoa ja rally-tokoa, niistä on tehty meidän viikko! Treenikärpänen on päässyt puremaan meitä kunnolla. Tokossa ollaan lähinnä treenailtu ruudun alkeita ja seuraamista. Alkaakin näyttää siltä, että treenaaminen tuottaa tulosta, koska edistystä tapahtuu. Ruudussa ollaan edistytty joka saralla eli lähettäminen kaukaakin onnistuu, mutta myös maahanmeno kauempaa sujuu hyvin. Seuraaminen alkaa myös näyttää kivalta ja hiljalleen siihen alkaa tulla myös kestoa. Tuntuu jälleen kerran, että jotain on muuttunut treenaamisessa. Tinka on aina nauttinut treenaamisessa, mutta taas ollaan päästy uudelle ”tasolle”. Ei sitä oikein osaa edes kuvailla, mutta jokin on muuttunut ja toivotaan tästä pysyvää muutosta!

Rally-tokossa ollaan kotona treenailtu ahkerasti merkille lähettämistä, mutta myös avoluokan kylttejä. Avoluokan kyltit tuntuvat kuitenkin suhteellisen simppeleiltä ja tuntuu, että niissä keskitytään perusasennon pyörittelyyn. Itselle iski paniikki, koska ollaan avo-voi ryhmässä, mutta me ei olla paljon vielä avoluokan kyltteihin perehdytty, ehkä me vielä ehditään kesän aikana. Avoluokan kyltit pääsivät tulostukseen, joten pian niitä saadaan treenailla myös osana rataa.

Torstaina päästiin Tytin oppiin ja voi hitsi, miten kivaa on käydä ohjatuissa treeneissä! Tytillä oli kouluun liittyen joku videointi, joten saatiin tehdä alokasluokan rata, jonka Tytti kuvasi. Rata paljastuikin yhdeksi kisaradaksi ja kun sitä teki treeneissä, tuntui se melko simppeliltä. Tinka oli hyvin kuulolla ja teki kivasti hommia. Nykyään, kun juokseminen sujuu helposti, niin en itse stressaa juoksemista vaan voi ottaa ihan rennosti. Noottia saimme radalta siitä, että Tinka ei käytä kunnolla peräpäätä. Asiaan pureuduttiin erillisillä harjoituksilla ja tällöin todettiin Tytin kanssa, että jälleen kerran hihnan toisesta päästä löytyi vika ;) Itse kun tein tiukempia käännöksiä, niin hyvinhän se Tinkakin käytti peräpäätä. Kotitehtäväksi saatiin alkaa harjoittelemaan, sekä peräpään käyttämistä, mutta myös peruuttamista kahden kohteen väliin, joten kotona ollaan käytetty tuoleja. Aluksi muistuteltiin hieman peruuttamista ja tämän jälkeen alettiin peruuttelemaan tuolien väliin. Peruuttaminen on vielä melko hidasta ja tökkivää, mutta saatiin vinkiksi takapalkka jota täytyy ehdottomasti kokeilla! Videossa on kolmas treenikerta :)

  

katse eteen ja suupielet ylöspäin

Eilen meillä alkoi taas ohjatut treenit rally-tokon osalta. Päästiin treenailemaan merkille lähettämistä. Merkille lähettäminen olikin pilkottu pieniin osiin, ensin muistuteltiin hieman kosketusalustaa ja tämän jälkeen alusta vietiin tötsän lähettyville, sitten vahvisteltiin seisomista ja lopuksi sitä, että liikun ja Tinka pysyy paikoillaan. Nyt kun merkin opettaminen oli pilkottu näin pieniin palasiin, niin huomasin kuinka hyvällä mallilla jo olemme, koska kosketusalusta on vahva, sekä seis käsky on tokosta todella vahva, mutta myös se että itse liikun ja Tinka pysyy paikoillaan. Vielä ei ehditty kokonaista liikettä tehdä, mutta eiköhän se siitä.  Lopuksi vielä naksuteltiin kyljelleen menemistä ja siinäkin jonkin verran edettiin. Sain myös iloisesti yllättyä siitä, kuinka hyvin Tinka teki hommia ja oli kuulolla vaikka treenattiin pitkästä aikaa vieraiden koirien kanssa. Ilo suorastaan paisto silmistä, kun hän pääsi tekemään hommia! Ensi viikon treenejä odotellessa :)

Tänään käytiin vähän hömpöttelemässä ja aluksi otettiin pari pätkää seuraamista ja se tuntuu parantuvan kerta kerralta! Ei leviämistä, eikä laamailua vaan tänään oli hyviä pätkiä. Jatkettiin myös eilistä merkille lähettämistä kosketusalustan kanssa, ja hyvin toimi edelleen. Tänään pystyi lähettää jo hieman kauempaa ja eri suunnista. Lopuksi otettiin vielä pieni pätkä rally-tokoa ja eteentuloa täytyy ehdottomasti treenata! Tinka tarvii joko todella paljon käsiapuja tai sitten käy vain kiertämässä edessä kiepin ja menee sivulle. Ei meiltä ainakaan treenattavat asiat kesken lopu ;)

Voihan rally-toko!

Ihanaa, kun pystyy treenaamaan ulkona! Ollaan nyt oikein aktivoiduttu ja käyty useampana iltana pyörittelemässä  tokoa, sekä rally-tokoa.  En muistanutkaan kuin kivaa rallyily on! Siitä on taukoiltu oikeastaan koko talvi, koska laiska omistaja ei ole jaksanut pystyttää kylttejä pakkasessa ;) Pari kertaa muistuteltiin, mitä se rallyily on ja hirvittävän pätevähän Tinka on.

Ollaan tehty vähän rataa ja etenkin keskitytty juoksemiseen. Viime syksynä juokseminen oli meille ongelma ja se tahtoi nostattaa Tinkan kierroksia turhan paljon. Juokseminen oli ongelma etenkin, jos rata jatkui vielä juoksemisen jälkeen. Tähän meillä kaatui myös osaltaan Seinäjoen kisat. Ajattelin, että nyt juoksemista täytyy alkaa harjoitella kunnolla, mutta eilisellä radalla huomasin, että juokseminen ei nostata enää Tinkan kierroksia vaan se on ihan ok? Ajattelin sitä tilapäiseksi mielenhäiriöksi, mutta tänään jouduin todeta saman, että kierrokset eivät enää nouse. Ehkäpä yhteisillä juoksulenkeillä on ollut vaikutusta tähän? Yhdessä ja erikseen juoksemisesta on tullut Tinkalle normaalia ja siitä ei kannata enää vetää kierroksia? Mene ja tiedä.

Toki videoilta ja muutenkin treeneissä on huomannut, että treenata täytyy, mutta ihan kivalla mallilla ollaan silti. Taidan uskaltaa ilmoittaa meidät Kalajoen kisoihin, jotka on kuukauden päästä. Eteentuloihin täytyy kiinnittää huomiota, koska Tinka tarvitsee niihin vielä todella paljon käsiapua. Myös askel peruuttaen tehtävässä huomaa, että Tinka tahtoo jäädä vinoon ja hakeutua sivulle, mikä sillä on todella vahvana. Positiivista on se, että Tinka tekee töitä ja ei haahuile sen suurempia. Ensimmäisillä kerroilla nenä tahtoi hakeutua maahan, mutta nyt siitä ei oikeastaan enää ole tietoakaan!

Innolla siis odotan ensi viikolla alkavia ohjattuja rally-tokoja, niin päästään opettelemaan jo ylemmän luokankin kylttejä! Sain myös tiedon, että pääsemme aksaamaan ryhmään, joten parin viikon päästä alkaa taas vihdoin ohjatut agilitytkin J

Viikko sitten sunnuntaina teimme aikamoisen extempore matkan Tornioon Teresan luokse. Kävimme purkamassa suurimmat virrat koirista jäällä ja sen jälkeen treenailimme hieman läheisellä kentällä. Katsottiin hieman miten kannattaisi lähteä opettamaan ruutua, merkkiä sekä meidän seuraamista, joka mielestäni takkuilee, mutta ei se taida kuitenkaan kovin pahasti takkuilla. Sain paljon hyviä uusia vinkkejä, joita täytyy alkaa testailla. Motivaatio treenailla kohosi taas kummasti ;) Hauska oli huomata, kuinka siskokset alkavat koko ajan enemmän näyttää toisiltaan. Toivottavasti pian päästään uudestaan käymään  kylässä.

Kaikki kuvat (c) Teresa

Maanantaiksi sain Tinkalle ajan hierontaan. Epäilin, että koko kevään liukastelun jälkeen voi joitain jumeja löytyä, ja en ollut väärässä. Toisesta reidestä löytyi jumi ja varmaan siitä johtuen myös lavoista löytyi pientä jumia. Hyvin Tinka kuitenkin antoi hieroa auki ja reiteen annettiin myös laseria. Mukaan saatiin magnesiumia ja kehoitus hankkia sitä myös kotiin, jotta voi jatkaa sen antamista. Hieronnan jälkeen tulee aina itselle surkea mieli, kun koirasta löytyykin jumeja, joita ei ole itse edes tajunnut.

Keskiviikkona käytiin vähän rally-tokoilemassa, mutta eihän siitä mitään tullut, joten vaihdettiin tokoiluksi. Tinka teki tosi kivasti hommia ja oli hyvin kuulolla. Otettiin vähän seuraamista, niin että palkka tipahti kainalosta. Vähän myös kokeiltiin jääviä ja, miten Tinka erottaa käskyt ja melko hyvin se sujuu. Otettiin myös yksi paikkis, kun Ahti ja Ida tekivät hommia ja Tinka pysyi maassa! Kerran kävin välillä palkkaamassa, mutta makoili rauhallisesti ja ei ollut merkkiäkään, että sinkoaisi mihinkään. Tästä jäi todella hyvä mieli J