tiistai 1. joulukuuta 2015

(C) Ida

Tänään päästiin pitkästä aikaa aksailemaan. Edellisestä kerrasta on kulunut jo tovi, kiitos rikkinäisen auton. Tänään ohjelmassa oli pieni itsenäinen pätkä, mutta myös keppejä, keinua ja sylkkäriä.

Aloiteltiin itsenäisellä pätkällä, mikä oli helppo hyppy-hyppy-hyppy-putki-putki-hyppy- pätkä. Tässä oli kuitenkin tarkoitus testata ohjaamista tavallisesti juosten, mutta myös kävellen, ilman ääntä ja ilman käsiä. Ainoastaan ilman käsiä ohjaaminen tuotti ongelmia, koska onhan niitä kiva heilutella ja ilman käsiä joutui oikeasti miettimään, mihin suuntaan ne jalat osoittavatkaan.  Saatiin kuitenkin hienoja onnistuneita pätkiä ja toisella kierroksella tehtiin esteet toisinpäin, mutta samat ohjaukset olivat edelleen käytössä. Ilman käsiä ohjaamisessa Tinka ei sujahtanutkaan toiseen putkeen vaan liiteli nätisti ohi, mutta kun muisti selkeästi jaloilla ohjata putkeen, niin nätisti sinne sujahti.
Keinu on meille melko tuore tuttavuus, koska aikaisemmin sitä on tehty ehkä kymmenen kertaa? Nyt lähdettiin siis ihan alkeista liikkeelle ja ihan kivasti meni. Toki keinun päällä oleminen ja sen laskeutuminen hidastetusti oli vähän jännää aluksi, mutta toisella kerralla sekin sujui hienosti. Ohjeeksi saatiin kotona opetella ovien paukuttelua, joten eiköhän siitä tule meidän seuraava temppu!
Kepit Tinka on nähnyt viimeksi kolmea viikkoa sitten ja sitä ennen kesällä viimeksi. Nähtävästi jotain on jäänyt muistiin keppikurssilta, koska tänään kepiteltiin kuutta keppiä, niin että kaksi ohjuria olivat toisista päistä kiinni kepeissä ja toiset päät maassa. Hienoja toistoja saatiin! Jännä oli huomata, että minun ollessa oikealla puolella oli kepittely hankalampaa, kuin ollessani vasemmalla puolella? Kesällä näissä ei ollut sen suurempia ongelmia ja tasaisesti olemme yrittäneet tehdä molemmilta puolilta. Syy toki voi löytyä tokoilusta, kun taas perusasentoa ja seuraamista on hinkattu urakalla.
Sylkkäriä ehdimme kokeilla hieman lopuksi ja ihan kivastihan se sujui. Varmaan ensimmäinen ohjauskuvio jonka itse tajusin saman tien.. Toiseen esteeseen yhdistettynä alkoi Tinkasta olla vähän puhti loppu, mutta saatiin pari onnistunutta toistoa myös.


Välillä sitä ihan yllättyy, kuinka hyvin tuo koira osaa siihen nähden kuinka repaleista meidän harrastaminen on ollut. Välillä olen tuumannut jo heittää kirveen kaivoon, kun tuntuu että ei edistytä mihinkään suuntaan, kun aina vaihtuu kaupunki ja ryhmä. Nyt näyttää siltä, että ollaan saatu pysyvä porukka ja tässä voidaan kehittyä eteenpäin.  



lauantai 28. marraskuuta 2015

ei mennyt niinkuin strömsössä


Tänä aamuna startattiin auto kohti Lappeenrantaa ja rally-tokokisoja. Edellisistä kisoista on jo hetki vierähtänyt, joten perhosia löytyi mahanpohjasta! Treenit ovat viime aikoina jääneet vähiin, kiitos rikkinäisen auton, mutta jotain on silti yritetty tehdä. Tiesin kyllä, että Tinka selviää radasta, jos vain tahto ja maltti riittävät.

Paikalla oltiin hyvissä ajoin ja suunnitelmissa oli juoksuttaa Tinkalta ylimääräinen virta pois ja tämän jälkeen pientä treeniä ja totuttelua halliin. Tinka vaikutti olevan kivasti kuulolla ja hienosti teki hommia myös hallin sisällä. Rataan tutustumisessa huomasin, että se on melko simppeli ja aivan suoritettavissa. Radalle päästessä, mikään ei enää ollutkaan simppeliä. Oma jännitykseni tarttui taas kerran Tinkaan ja se alkoi kuumuessaan haukkua. Päästiin kyltille viisi asti ja siinä vaiheessa nostin kädet ilmaan, mutta jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt tehdä se jo heti radan alussa. Periaate kuitenkin on se, että treeneissä ei haukuta, niin ei myöskään kisoissa. Vähän kieltämättä harmitti, kun niin pitkä matka oli kisoihin ajettu, mutta taas toisaalta koiran kanssahan tässä harrastan enkä koneen.




Harmittaa, että oma jännitys tarttuu myös Tinkaan, koska kyltit kyllä osataan ja treeneissä ne menevät todella kivasti. Onneksi huomenna on treenit, niin päästään vähän palauttelemaan. Jatketaan siis harjoituksia :)

maanantai 16. marraskuuta 2015

Aika tekee tehtävänsä


Kesäkuun rally-tokokisojen jälkeen heitettiin kyltit ja kylttitelineet kaappiin pölyttymään. Kisoissa koira oli ihan kuutamolla ja sitä sai houkutella mukana enemmän kuin laki sallii. Ei vastannut minun mielikuvaani lajista, jonka pitäisi olla hauskaa. Ajattelin että annetaan nyt olla ja katsellaan myöhemmin uudestaan, koska eihän meillä ole kiire. Kesä tehtiin kaikkea muuta kivaa tokoiltiin, hakuiltiin, jäljestettiin ja aksattiin.

Vihdoin viime kuussa uskallettiin hiljalleen kaivaa kyltit ja kylttitelineet pölyttymästä. Kotona toki ollaan välillä harjoiteltu avoimen liikkeitä, mutta ei kovin aktiivisesti.  Aluksi kokeiltiin ihan pientä viiden kyltin rataa ja se tuntui pitkästä aikaa mukavalta! Tinka oli ihan liekeissä. Viime viikolla kävin huvikseen kokeilemassa, että miten avoimenluokan kisarata sujuu näin kylmiltään ja selvittiin hengissä rata läpi. Toki alussa piti hieman kiehua, koska aluksi oli pyörähdys ja sen jälkeen hyppy. Huomasin myös, että istu-seiso vaatii paljon treeniä ja Tinka ei jotenkin osaa hahmottaa, että sivulta voi tulla eteen, joten lisää harjoittelua vain. Seuraavat "treenit" menikin sitten, niin että kaikesta mahdollisesti otettiin häiriötä, mutta semmoista se on.




Rally-tokokärpänen pääsi siis puremaan jälleen! Ei muuta kuin ilmoittautumaan treeneihin ja lauantaina päästiin ensimmäisiin treeneihin mukaan. Ryhmässä on alon ja avon koiria, joten aluksi tehtiin alokkaille rata, jonka mekin teimme tosin ilman hihnaa. Tinkalla oli enemmän vauhtia kuin älyä, jälleen kerran. Ylimääräinen energia purkautuikin haukahteluna radan varrella, mutta muuten uusi halli ja muut koirat lähellä eivät neitiä haitanneet. Hienosti keskittyi tekemään hommia ja hyvin oli kuulolla. Tämän jälkeen osa kylteistä vaihdettiin avon kylteiksi ja pääsimme tekemään uudestaan rataa. Aluksi radalla oli taas ääntä mukana, mutta loppua kohti hienosti tsemppas ja malttoi olla hiljaa. Saksalaisen on jotenkin yhdistänyt nyt merkin kiertoon? Kiersi koko kylttitelineen.. Tätä on nyt siis treenailtu kotona. Toisaalta taas sain kommenttia siitä, että suoritan kaikki tehtävät todella lähellä kylttejä, joten saksalainen voi johtua myös siitä. Täytyy siis muistaa kiinnittää huomiota suorituspaikkaan! Muuten saatiin kehuja hyvästä peräpään käytöstä ja sehän Tinkalla on mielestäni hyvää. Innolla odotetaan keskiviikon treenejä! 

perjantai 13. marraskuuta 2015

Antaa aallon kuljettaa, omalla painollaan, kunhan kellutaan.

Päivitykset laahaavat vaihteeksi jäljessä. Kasan koulutehtäviä olen kuitenkin saanut tehtyä! Tinkan haava käytiin näyttämässä viikko sitten eläinlääkärillä ja uudestaanhan se tikattiin. Vaihtoehtona oli myös se, että haavan annetaan itsestään umpeutua, mutta en lämmennyt ajatukselle. Aukinainen haava tällaisilla kurakeleillä ei houkuttanut. Haavaan leikattiin siis uudet reunat ja tikkaukset tehtiin tuplatikkauksena. Haava on lähtenyt huomattavasti paremmin parantumaan ja näyttää päivä päivältä paremmalta! Tiistaina vasta saan luvan irrottaa tikit, jos haava näyttää hyvältä. Onneksi perhepiiristä löytyy sairaanhoitajia, joille voi lähettää joka toinen päivä kuvia Tinkan haavasta ja kysyä mielipidettä siitä ;)

Tiistaina uskallettiin pitkän tauon jälkeen aksaamaan. Lenkeilläkään en ole enää rajoittanut menoa, joten ajattelin, uskaltaa lähteä kokeilemaan myös aksaamista. Aiheena meillä olikin persjättö, kontaktit ja aloiteltiin myös keppejä.
Persjättöä on tullut joskus kokeiltua, mutta aloiteltiin aluksi harjoittelemalla ihan ilman koiraa. Tämän jälkeen koiran kanssa ihan suoralla ja sen jälkeen liitettiin se vasta esteisiin. Persjättö ajatuksena tuntui todella helpolta ja sitähän se mielestäni olikin.. kunnes koutsi kertoi, että pyörin väärään suuntaan ja teen omia ympyröitäni. Se siitä helposta ohjauksesta, taas pääsin harjoittelemaan ilman koiraa. Treenien lopussa sain persjätön suoritettua, jopa kunnialla läpi.
Kepit oli Tinkalla edelleen yllättäen hyvin muistissa. Vauhtia taas oli enemmän kuin järkeä. Tehtiin aluksi neljällä kepillä ja lopulta kuudella kepillä. Välillä poistettiin ohjureita ja sitten taas lisättiin, mutta nähtävästi sen minkä kerran oppii, niin myös taitaa. Tästä on hyvä lähteä jatkamaan harjoituksia.
Kontakteja naksuteltiin puomin alastulolla ja vaikutti siltä, että Tinka ei olisi koskaan koko kontakteista kuullut. Neiti oli kirjaimellisesti ihan pihalla vaikka kotona vielä nätisti itse tarjosi on-offia. Kotona olemme yrittäneet ahkerasti naksutella kontakteja ja lisäsin myös omaa liikettä. Hienosti pysyy ja ei haittaa vaikka en vieressä seisokkaan. Toivottavasti tämä saataisiin myös hiljalleen liitettyä hallille.




Tässä pätkän tiistain treeneistä ja onhan se oma ”ohjaaminen” hirmuisen tönkköä. Välillä harmittaa, että noin lahjakas koira menee täysin hukkaan, mutta taas toisaalta yhdessähän tässä opetellaan!   

lauantai 31. lokakuuta 2015

Onnistumisia seuraa epäonni

Otsikko viittaa tähän meidän patista syntyneseen episodiin. Tämä arkajalka sai tikit poistettua ja haava näytti omaan silmään hyvältä ja siistiltä. Haava aukesikin hieman yhdestä kulmasta ja, kun odottelin liimaa ja liimaajaa oli haava auennut kokonaan. Haava ei missään vaiheessa ollut mennytkään yhtään kiinni. Kyllä harmitti. Tinka on nyt kuitenkin liimattu kasaan ja toivottavasti liima saa haavan pysymään kiinni ja haava alkaisi parantumaan. 

Pakko oli vielä kaivaa parin viikon takaisia kuvia. Minne ne lämpimät päivät taas hävisivät? 









sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Vanhassa vara parempi!




Ja nyt puhutaan eläinlääkäreistä. Kesän lopulla huomasin, että Tinkan kylkeen on ilmestynyt pieni patti. Soitin tällöin eläinlääkärille, joka epäili kyseessä olevan rasvapatti ja käski soitella uudestaan, jos patti kasvaa. Syyskuun aikana huomasin, että patti oli hieman suurentunut ja, koska eläinlääkäri, jolla tavallisesti käymme oli lomailemassa, niin päätin varata ajan toiselle eläinlääkärille.

Pattia käytiin näyttämässä vastaanotolla, mutta edes hoitohuoneeseen ei päästy, koska oli hieman ruuhkaa. Tinka tutkittiin siis vastaanoton aulassa ja patti todettiin märkäpaiseeksi, ohjeeksi saatiin puhdistaa pattia betadinella ja levittää siihen kortisonirasvaa. Lähdin eläinlääkäristä hieman epäileväisin mielin, koska omaan silmään patti ei millään muotoa näyttänyt märkäpaiseelta.

Vihdoin maanantaina tuttu eläinlääkärimme palasi lomailemasta ja soitin heti maanantaina ja saimme ajan torstaiksi. Patin nähtyään eläinlääkäri totesi sen samantien tukkeutuneeksi talirauhaseksi (Tunsin itseni typeräksi, koska omissa mielikuvissa se oli ollut vaikka ja mitä! ;) ). Patti päätettiin poistaa samantien, koska se vain jatkaisi kasvamistaan. Tinka laitetttiin unille ja patti leikattiin pois, kylkeen kolme tikkiä ja herätyspiikki kankkuun. Homma oli ohi 20 minuutissa ja huoli katosi samantien. Eläinläääkärin olemus jo rauhoitti mielen, koska tiesin että hyvissä käsissä ollaan. Hinnoittelu myös puhuu tutun eläinlääkärin puolesta, koska patin poisto oli 30 euroa kalliimpi kuin märkäpaise diagnoosin tekeminen. Täytyy siis sanoa, että vanhassa vara parempi!

Tinka on ollut varsin reipas potilas, eikä ole tainnut edes huomata, että mitään toimenpidettä on tehty. Herääminen hieman kesti herätyspiikistä huolimatta, mutta muuten oli jo heti illasta pirteä. Haava ei ole kiinnostunut ollenkaan, joten vain ensimmäisenä yönä joutui pitämään tötteröä päässään, mutta muuten ei sitä kauheaa kapistusta ole tarvinnut pitää. Totesin, että siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä se mm. jäi rappusissa joka askelmaan kiinni, sänkyyn tai sohvalle ei päässyt hyppäämään kun tötterö osui reunaan. Pieni vekki jäi turkkiin, mutta eiköhän se pian kasva piiloon :)



torstai 15. lokakuuta 2015

Radalla taas




Meidän agilityn harrastaminen on kyllä ollut yhtä taukoilua. Viime viikolla taas päästiin tauon jälkeen treenailemaan, ja tämä tauko oli ainakin tullut tarpeeseen! Alkaa tuntua siltä, että Tinka on vihdoin oppinut oppimaan tai sitten aivot on koodaantunut oikealle alueelle ;) Joka tapauksessa selvästi tauon aikana oli taas asiat hautunu hurjasti mielessä.

Viime viikolla siis kateltiin vähän millä mallilla irtoaminen, muuri ja kontaktit ovat. Muurilla ei ollut mitään ongelmaa, mitä nyt vähän piti kiehua, koska pitkästä aikaa aksaamassa. Kontakteilla naksuteltiin oikeesta asennosta ja yllättävän hyvin oli muistissa, mikä homman nimi oli! Pitää muistaa myös olla Tinkan oikeella puolella, koska se oli selvästi hankala. Irtoamista ketjutettiin takaperin useammalla esteellä ja eihän siinä ollut mitään ongelmaa. Hienosti kuulemma hakee esteitä ja irtoaa hyvin. Positiivista, että pakka pysy niin hyvin kasassa vaikka pitkästä aikaa oltiin aksaamassa. Kesällähän ei tehty oikeastaan kuin yksittäisiä esteitä, joten tällä minimoitiin se, että pakka ei hajoaisi. Toki esteiden välillä piti vähän meuhkata, mutta malttoi keskittyä ja rauhoittumalla pääsi suorittamaan.

Tällä viikolla vuorossa oli takaakierto, rengasta ja vähän lisää irtoamista. Rengasta ollaan tehty hävettävän vähän, mutta sieltähän se hienosti sujahti. Takaakiertokaan ei tuottanut mitään suurempia ongelmia. Ohjaajan liikkumisessa olisi kyllä huomattavasti parannettavaa ;) Ei Tinkan kanssa kannata alkaa juosta kilpaa, koska häviän kumminki. Luottoa siihen, että se koira kyllä hakee ja suorittaa esteet vaikka en sen kanssa, joka esteelle juokse. Irtoamista otettiin hyppy-hyppy-pussi-hyppy ja Tinkahan on ehkä kolmesti aikaisemmin kokeillu pussia ja ei ole oikein hoksannu koko esteen ideaa. Kerran jätin pussin toiseen päähän ja menin itse nostamaan kangasta ja sieltä se sinkos läpi, sen jälkeen ei ollut mitään ongelmia. Pussi yhdistettynä muihin esteihin suju myös varsin hyvin!

Pitkästä aikaa aksa tuntuu mukavalta! Onhan se sitä aina ollut, mutta kyllä kieltämättä alkukesästä teki mieli heittää hanskat tiskiin. Mahtava huomata, että treeni sekä tauko on tuottanut tulosta.