Fifi treenaa

Tänä kesänä ollaan Tinkan kanssa päästy kokeilemaan täysin uusia lajeja meille. Onni onkin ihmiset, jotka eivät katso rotua. Tutuksi ovat tulleet jälki, haku sekä esineruutu ja voi, että meillä on ollut mukavaa näiden lajien parissa! Innostavalla kouluttajalla on ollut myös osansa meidän innostukseen. 

Ensimmäistä kertaa jäljelle lähtiessä itseäni hieman hirvitti, että eihän tuo raukka osaa edes jäljestää. Ensimmäinen opetus olikin, että aina vieraan talloma. Ensimmäisellä kerralla Tinkalle tallottiin jälki ja hieman nakkia joukkoon ja mitä vielä siellähän se jäljesti kuin vanha tekijä. Apuja hieman piti antaa, mutta hienosti kuulemma sujui ensimmäiseksi kerraksi. Tämän jälkeen ollaan tehty säännöllisen epäsäännöllisesti jälkiä, joissa välillä enemmän nakkia, välillä vähemmän ja osassa pelkästään loppupalkka. Hienosti kulkee nenä maassa ja hyvin myös tuntuu korjaavan, jos jälki jostain syystä eksyy, toki edelleen apuja täytyy välillä antaa, mutta pyritään pitämään ne mahdollisimman pieninä eli yleensä vain uusi käsky ja näytetään, että mistä jälki menee. Viime kerralla otettiin ensimmäistä kertaa pientä kulmaa ja aluksi meni kulmasta ohi, mutta itse palasi takaisin jäljelle teki käännöksen ja jatkoi. Toissa kerralla alettiin hieman myös katsomaan keppejä sekä niiden ilmaisua ja hienosti reagoi keppeihin, joten hiljalleen aletaan treenaamaan myös niihin ilmaisua. Jäljestäminen on ollut todella mukavaa puuhaa, koska sitä tehdään vain omaksi iloksi ja Tinka tuntuu kyllä nauttivan suunnattomasti. 

Haussa ollaan tehty pieniä helppoja pistoja aina treenien lomassa. Ollaan oikeastaan vasta tehty todella helpoilla piiloilla, että tulisi niitä kokemuksia siitä, että hei mä osaan. Tarkoitus olisi myös kerätä varmuutta siitä, että mitä nyt ollaan tekemässä. Liian kaukana olevat ukot saa Tinkan edelleen palaamaan mun luokse ja vähän kysymään apuja. 

Esineruutua ollaan oikeastaan otettu vasta parina kertana. Ensimmäisellä kerralla Tinka oli aivan pihalla, että mikä juttu tämä nyt sitten on. Vietiin yhtä esinettä kerrallaan ja lähelle jätetyt esineet löytyivät helposti ja ne palautti hienosti leikittäväksi. Kauempana olevat esineet eivät vielä palautuneet minulle asti vaan tuli kyselemään, että mitä tässä nyt pitäis tehdä. Pari päivää asiat saivat hautua päässä ja tiistaina päästiin kokeilemaan, että onko mitään jäänyt päähän. Aluksi esineitä lyhyen matkan päähän ja lähetys, hienosti haki ja toi leikittäväksi. Hiljalleen vietiin kauemmaksi ja appari jäi seisomaan vähän matkan päähän, jotta irtoaisi ja esineet tulivat takaisin. Viimeisellä kerralla appari vei lelun ja tuli itse pois. Lähetin Tinkan ja aluksi lähti hienosti, mutta sitten iski epävarmuus ja jäi seilamaan vähän matkan päähän, kunnes alkoi käyttää nenäänsä ja löytyihän se esine sieltä.

Näissäkin lajeissa tyylejä treenata on varmasti useita ja me ollaan näillä opeilla lähdetty liikkeelle. Oikeuksia kisaamiseen meillä ei kuitenkaan ole, joten lähinnä hauskaa aktivointia tämä meille on. Mahtava huomata, että kuinka nopeasti tuo koira oppii asioita ja kuin se nauttii tekemisestä. Kentällä tokoillessa, kun pääsee tekemään pari pistoa tai vähän jäljestämään tokoilun lomassa, niin kyllä tulee täysin uutta intoa myös tokoiluun.