Kierretään kehää

Kuukausi ilman kunnon treenejä, ei sovi meille. Viikko sitten perjantaina oli pakko päästä pitkästä aikaa kunnolla tokoilemaan ja huomasi kyllä, että taukoa on ollut. Treenikassiin oli pakattu kurittomuutta, paljon iloa ja turhautumista. Näiden treenien jälkeen tuli selväksi, että tulevat rally-tokokisat saa suosiolla perua. Täytyy myöntää, että lauantain treenit eivät menneet sen kummemmin. Noutokapulakin unohtui puun oksaan ja se haettiin sunnuntaina kotiin.

Tinka nauttii suunnattomasti treenaamisesta ja siitä, että pääsee treenaamaan. Ilo suorastaan paistaa sen naamalta, kun tajuaa pääsevänsä hommiin. Perjantaina ja lauantaina nautti kyllä, mutta kaikki tehtiin puolivillaisesti. Perusasennot menivät selän taakse, noutokapulan kanssa tehtiin täysin omia rallitteluita ja eteen lähetyksissä puolivälissä tuli hepuli. Tauot juostiin omia ja räkytettiin minkä ehdittiin. Ei siis mennyt niin kuin strömsössä.

Maanantaina lähdettiin uudella sisulla treeneihin ja nähtävästi jotain oli jäänyt myös Tinkan päähän. Treeneissä oli kuin eri koira. Aloitettiin paikkiksella, mikä onnistui kivasti. Noutoa tehtiin hieman ja totesin, että ehkä Tinka luovuttaa kapulan edessä, koska sivulla se on jotenkin hankala. Tätä on nyt kotona treenattu vähän ja selkeästi tuntuu paremmalta, kun luovuttaa edessä. Pari pätkää seuraamista patukan kanssa ja pitkästä aikaa tuntui ja näytti kivalta. Eteen lähetyksiä pari ja ensimmäisellä kerralla oli appari apuna ja lähti hienosti! Tunnarin kanssa ollaan kohdattu uusi ongelma, koska menee kapuloille selvästi liian korkeassa vireessä ja ei haistele. Tiistaina kokeiltiin tehdä todella lyhyellä matkalla ja haisteli kaikki läpi ja nosti oman. Tähän täytyy keksiä jotain, että mielentilan saisi oikeaksi. Lopuksi tehtiin pari pistoa hakua ja hetken miettimisen jälkeen hienosti löytyi ukko.

Onnistuneet treenit saivat taas uutta puhtia touhuun. Innolla odotellaan lauantaita, kun päästään halliin treenaamaan! Kyllä vähän kysyi sisua lähteä treenaamaan vaakatasossa tulevaan lumisateeseen puhumattakaan siitä, että pääsi liukastelemaan tihkusateeseen. Toivottavasti säännöllinen treeni joululomalla tuottaa tulosta ja  päästään toivottavasti Savonlinnassakin oikeasti treenaamaan, joten ei tarvitse kärvistellä pitkiä taukoja.

Et oo mun tyttö suotta, oot ykkösluokkaa

Tanssin taikaa

ja nyt puhutaan koiratanssista! Pari viikkoa sitten alkoi koiratanssikurssi ja meiltä jäi harmittavasti ensimmäinen kerta välistä, mutta tällä viikolla päästiin vihdoin mukaan. Täytyy sanoa, että hyvin suunnitelluilla kursseilla on kiva käydä! Aluksi hieman kartoitettiin millaisia temppuja Tinka jo osaa ja mitä sille haluaisin vielä opettaa. Tämän jälkeen käytiin erilaisia temppuja läpi, josta jokainen voi poimia itsellensä mieleiset. Lopussa alettiin jo hieman miettiä millaisia temppuja voisi yhdistää ja miten niistä saadaan toimiva kokonaisuus, koska kurssin viimeisellä kerralla olisi tarkoitus esittää pieni pätkä tanssia.

Pitkästä aikaa oltiin suuremmassa porukassa treenaamassa ja hallikaan ei ole mikään kovin suuri, mutta hienosti Tinka työskenteli ja ei ottanut muista häiriötä. Viereen sattui vielä hieman rähjä tapaus, mutta siitäkään Tinka ei perustanut. Tinkan tajutessa, että tänne on tultu temppuilemaan, niin iski into tarjota kaikkia osaamiaan temppuja samaan aikaan, joten alku meni hieman sähläämiseksi, mutta loppua kohti malttoi jo keskittyä tekemään pyydettyjä asioita. Temppujen yhdistäminen sujui myös ihan kivasti ja kovasti yritetään miettiä millainen meidän tanssi voisi olla. Tämä treeni todisti taas sen, että laji kuin laji, niin Tinka on täysillä mukana.


Eilen saavuttiin pohjanmaalle, joten ensimmäiseki piti ottaa kuva joulukortteihin. On se vain hassu ötökkä :)

(C) Ida

Tänään päästiin pitkästä aikaa aksailemaan. Edellisestä kerrasta on kulunut jo tovi, kiitos rikkinäisen auton. Tänään ohjelmassa oli pieni itsenäinen pätkä, mutta myös keppejä, keinua ja sylkkäriä.

Aloiteltiin itsenäisellä pätkällä, mikä oli helppo hyppy-hyppy-hyppy-putki-putki-hyppy- pätkä. Tässä oli kuitenkin tarkoitus testata ohjaamista tavallisesti juosten, mutta myös kävellen, ilman ääntä ja ilman käsiä. Ainoastaan ilman käsiä ohjaaminen tuotti ongelmia, koska onhan niitä kiva heilutella ja ilman käsiä joutui oikeasti miettimään, mihin suuntaan ne jalat osoittavatkaan.  Saatiin kuitenkin hienoja onnistuneita pätkiä ja toisella kierroksella tehtiin esteet toisinpäin, mutta samat ohjaukset olivat edelleen käytössä. Ilman käsiä ohjaamisessa Tinka ei sujahtanutkaan toiseen putkeen vaan liiteli nätisti ohi, mutta kun muisti selkeästi jaloilla ohjata putkeen, niin nätisti sinne sujahti.

Keinu on meille melko tuore tuttavuus, koska aikaisemmin sitä on tehty ehkä kymmenen kertaa? Nyt lähdettiin siis ihan alkeista liikkeelle ja ihan kivasti meni. Toki keinun päällä oleminen ja sen laskeutuminen hidastetusti oli vähän jännää aluksi, mutta toisella kerralla sekin sujui hienosti. Ohjeeksi saatiin kotona opetella ovien paukuttelua, joten eiköhän siitä tule meidän seuraava temppu!

Kepit Tinka on nähnyt viimeksi kolmea viikkoa sitten ja sitä ennen kesällä viimeksi. Nähtävästi jotain on jäänyt muistiin keppikurssilta, koska tänään kepiteltiin kuutta keppiä, niin että kaksi ohjuria olivat toisista päistä kiinni kepeissä ja toiset päät maassa. Hienoja toistoja saatiin! Jännä oli huomata, että minun ollessa oikealla puolella oli kepittely hankalampaa, kuin ollessani vasemmalla puolella? Kesällä näissä ei ollut sen suurempia ongelmia ja tasaisesti olemme yrittäneet tehdä molemmilta puolilta. Syy toki voi löytyä tokoilusta, kun taas perusasentoa ja seuraamista on hinkattu urakalla.

Sylkkäriä ehdimme kokeilla hieman lopuksi ja ihan kivastihan se sujui. Varmaan ensimmäinen ohjauskuvio jonka itse tajusin saman tien.. Toiseen esteeseen yhdistettynä alkoi Tinkasta olla vähän puhti loppu, mutta saatiin pari onnistunutta toistoa myös.

Välillä sitä ihan yllättyy, kuinka hyvin tuo koira osaa siihen nähden kuinka repaleista meidän harrastaminen on ollut. Välillä olen tuumannut jo heittää kirveen kaivoon, kun tuntuu että ei edistytä mihinkään suuntaan, kun aina vaihtuu kaupunki ja ryhmä. Nyt näyttää siltä, että ollaan saatu pysyvä porukka ja tässä voidaan kehittyä eteenpäin.  

ei mennyt niinkuin strömsössä

Tänä aamuna startattiin auto kohti Lappeenrantaa ja rally-tokokisoja. Edellisistä kisoista on jo hetki vierähtänyt, joten perhosia löytyi mahanpohjasta! Treenit ovat viime aikoina jääneet vähiin, kiitos rikkinäisen auton, mutta jotain on silti yritetty tehdä. Tiesin kyllä, että Tinka selviää radasta, jos vain tahto ja maltti riittävät.

Paikalla oltiin hyvissä ajoin ja suunnitelmissa oli juoksuttaa Tinkalta ylimääräinen virta pois ja tämän jälkeen pientä treeniä ja totuttelua halliin. Tinka vaikutti olevan kivasti kuulolla ja hienosti teki hommia myös hallin sisällä. Rataan tutustumisessa huomasin, että se on melko simppeli ja aivan suoritettavissa. Radalle päästessä, mikään ei enää ollutkaan simppeliä. Oma jännitykseni tarttui taas kerran Tinkaan ja se alkoi kuumuessaan haukkua. Päästiin kyltille viisi asti ja siinä vaiheessa nostin kädet ilmaan, mutta jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt tehdä se jo heti radan alussa. Periaate kuitenkin on se, että treeneissä ei haukuta, niin ei myöskään kisoissa. Vähän kieltämättä harmitti, kun niin pitkä matka oli kisoihin ajettu, mutta taas toisaalta koiran kanssahan tässä harrastan enkä koneen.

Harmittaa, että oma jännitys tarttuu myös Tinkaan, koska kyltit kyllä osataan ja treeneissä ne menevät todella kivasti. Onneksi huomenna on treenit, niin päästään vähän palauttelemaan. Jatketaan siis harjoituksia :)

Aika tekee tehtävänsä

Kesäkuun rally-tokokisojen jälkeen heitettiin kyltit ja kylttitelineet kaappiin pölyttymään. Kisoissa koira oli ihan kuutamolla ja sitä sai houkutella mukana enemmän kuin laki sallii. Ei vastannut minun mielikuvaani lajista, jonka pitäisi olla hauskaa. Ajattelin että annetaan nyt olla ja katsellaan myöhemmin uudestaan, koska eihän meillä ole kiire. Kesä tehtiin kaikkea muuta kivaa tokoiltiin, hakuiltiin, jäljestettiin ja aksattiin.

Vihdoin viime kuussa uskallettiin hiljalleen kaivaa kyltit ja kylttitelineet pölyttymästä. Kotona toki ollaan välillä harjoiteltu avoimen liikkeitä, mutta ei kovin aktiivisesti.  Aluksi kokeiltiin ihan pientä viiden kyltin rataa ja se tuntui pitkästä aikaa mukavalta! Tinka oli ihan liekeissä. Viime viikolla kävin huvikseen kokeilemassa, että miten avoimenluokan kisarata sujuu näin kylmiltään ja selvittiin hengissä rata läpi. Toki alussa piti hieman kiehua, koska aluksi oli pyörähdys ja sen jälkeen hyppy. Huomasin myös, että istu-seiso vaatii paljon treeniä ja Tinka ei jotenkin osaa hahmottaa, että sivulta voi tulla eteen, joten lisää harjoittelua vain. Seuraavat "treenit" menikin sitten, niin että kaikesta mahdollisesti otettiin häiriötä, mutta semmoista se on.

Rally-tokokärpänen pääsi siis puremaan jälleen! Ei muuta kuin ilmoittautumaan treeneihin ja lauantaina päästiin ensimmäisiin treeneihin mukaan. Ryhmässä on alon ja avon koiria, joten aluksi tehtiin alokkaille rata, jonka mekin teimme tosin ilman hihnaa. Tinkalla oli enemmän vauhtia kuin älyä, jälleen kerran. Ylimääräinen energia purkautuikin haukahteluna radan varrella, mutta muuten uusi halli ja muut koirat lähellä eivät neitiä haitanneet. Hienosti keskittyi tekemään hommia ja hyvin oli kuulolla. Tämän jälkeen osa kylteistä vaihdettiin avon kylteiksi ja pääsimme tekemään uudestaan rataa. Aluksi radalla oli taas ääntä mukana, mutta loppua kohti hienosti tsemppas ja malttoi olla hiljaa. Saksalaisen on jotenkin yhdistänyt nyt merkin kiertoon? Kiersi koko kylttitelineen.. Tätä on nyt siis treenailtu kotona. Toisaalta taas sain kommenttia siitä, että suoritan kaikki tehtävät todella lähellä kylttejä, joten saksalainen voi johtua myös siitä. Täytyy siis muistaa kiinnittää huomiota suorituspaikkaan! Muuten saatiin kehuja hyvästä peräpään käytöstä ja sehän Tinkalla on mielestäni hyvää. Innolla odotetaan keskiviikon treenejä! 

Antaa aallon kuljettaa, omalla painollaan, kunhan kellutaan.

Päivitykset laahaavat vaihteeksi jäljessä. Kasan koulutehtäviä olen kuitenkin saanut tehtyä! Tinkan haava käytiin näyttämässä viikko sitten eläinlääkärillä ja uudestaanhan se tikattiin. Vaihtoehtona oli myös se, että haavan annetaan itsestään umpeutua, mutta en lämmennyt ajatukselle. Aukinainen haava tällaisilla kurakeleillä ei houkuttanut. Haavaan leikattiin siis uudet reunat ja tikkaukset tehtiin tuplatikkauksena. Haava on lähtenyt huomattavasti paremmin parantumaan ja näyttää päivä päivältä paremmalta! Tiistaina vasta saan luvan irrottaa tikit, jos haava näyttää hyvältä. Onneksi perhepiiristä löytyy sairaanhoitajia, joille voi lähettää joka toinen päivä kuvia Tinkan haavasta ja kysyä mielipidettä siitä ;)

Tiistaina uskallettiin pitkän tauon jälkeen aksaamaan. Lenkeilläkään en ole enää rajoittanut menoa, joten ajattelin, uskaltaa lähteä kokeilemaan myös aksaamista. Aiheena meillä olikin persjättö, kontaktit ja aloiteltiin myös keppejä.

Persjättöä on tullut joskus kokeiltua, mutta aloiteltiin aluksi harjoittelemalla ihan ilman koiraa. Tämän jälkeen koiran kanssa ihan suoralla ja sen jälkeen liitettiin se vasta esteisiin. Persjättö ajatuksena tuntui todella helpolta ja sitähän se mielestäni olikin.. kunnes koutsi kertoi, että pyörin väärään suuntaan ja teen omia ympyröitäni. Se siitä helposta ohjauksesta, taas pääsin harjoittelemaan ilman koiraa. Treenien lopussa sain persjätön suoritettua, jopa kunnialla läpi.

Kepit oli Tinkalla edelleen yllättäen hyvin muistissa. Vauhtia taas oli enemmän kuin järkeä. Tehtiin aluksi neljällä kepillä ja lopulta kuudella kepillä. Välillä poistettiin ohjureita ja sitten taas lisättiin, mutta nähtävästi sen minkä kerran oppii, niin myös taitaa. Tästä on hyvä lähteä jatkamaan harjoituksia.

Kontakteja naksuteltiin puomin alastulolla ja vaikutti siltä, että Tinka ei olisi koskaan koko kontakteista kuullut. Neiti oli kirjaimellisesti ihan pihalla vaikka kotona vielä nätisti itse tarjosi on-offia. Kotona olemme yrittäneet ahkerasti naksutella kontakteja ja lisäsin myös omaa liikettä. Hienosti pysyy ja ei haittaa vaikka en vieressä seisokkaan. Toivottavasti tämä saataisiin myös hiljalleen liitettyä hallille.

Tässä pätkän tiistain treeneistä ja onhan se oma ”ohjaaminen” hirmuisen tönkköä. Välillä harmittaa, että noin lahjakas koira menee täysin hukkaan, mutta taas toisaalta yhdessähän tässä opetellaan!