sunnuntai 13. joulukuuta 2015
lauantai 5. joulukuuta 2015
Tanssin taikaa
ja nyt puhutaan koiratanssista! Pari viikkoa sitten alkoi koiratanssikurssi ja meiltä jäi harmittavasti ensimmäinen kerta välistä, mutta tällä viikolla päästiin vihdoin mukaan. Täytyy sanoa, että hyvin suunnitelluilla kursseilla on kiva käydä! Aluksi hieman kartoitettiin millaisia temppuja Tinka jo osaa ja mitä sille haluaisin vielä opettaa. Tämän jälkeen käytiin erilaisia temppuja läpi, josta jokainen voi poimia itsellensä mieleiset. Lopussa alettiin jo hieman miettiä millaisia temppuja voisi yhdistää ja miten niistä saadaan toimiva kokonaisuus, koska kurssin viimeisellä kerralla olisi tarkoitus esittää pieni pätkä tanssia.
Pitkästä aikaa oltiin suuremmassa porukassa treenaamassa ja hallikaan ei ole mikään kovin suuri, mutta hienosti Tinka työskenteli ja ei ottanut muista häiriötä. Viereen sattui vielä hieman rähjä tapaus, mutta siitäkään Tinka ei perustanut. Tinkan tajutessa, että tänne on tultu temppuilemaan, niin iski into tarjota kaikkia osaamiaan temppuja samaan aikaan, joten alku meni hieman sähläämiseksi, mutta loppua kohti malttoi jo keskittyä tekemään pyydettyjä asioita. Temppujen yhdistäminen sujui myös ihan kivasti ja kovasti yritetään miettiä millainen meidän tanssi voisi olla. Tämä treeni todisti taas sen, että laji kuin laji, niin Tinka on täysillä mukana.
Eilen saavuttiin pohjanmaalle, joten ensimmäiseki piti ottaa kuva joulukortteihin. On se vain hassu ötökkä :)
Pitkästä aikaa oltiin suuremmassa porukassa treenaamassa ja hallikaan ei ole mikään kovin suuri, mutta hienosti Tinka työskenteli ja ei ottanut muista häiriötä. Viereen sattui vielä hieman rähjä tapaus, mutta siitäkään Tinka ei perustanut. Tinkan tajutessa, että tänne on tultu temppuilemaan, niin iski into tarjota kaikkia osaamiaan temppuja samaan aikaan, joten alku meni hieman sähläämiseksi, mutta loppua kohti malttoi jo keskittyä tekemään pyydettyjä asioita. Temppujen yhdistäminen sujui myös ihan kivasti ja kovasti yritetään miettiä millainen meidän tanssi voisi olla. Tämä treeni todisti taas sen, että laji kuin laji, niin Tinka on täysillä mukana.
Eilen saavuttiin pohjanmaalle, joten ensimmäiseki piti ottaa kuva joulukortteihin. On se vain hassu ötökkä :)
tiistai 1. joulukuuta 2015
![]() |
| (C) Ida |
Tänään päästiin pitkästä aikaa aksailemaan. Edellisestä
kerrasta on kulunut jo tovi, kiitos rikkinäisen auton. Tänään ohjelmassa oli
pieni itsenäinen pätkä, mutta myös keppejä, keinua ja sylkkäriä.
Aloiteltiin itsenäisellä pätkällä, mikä oli helppo
hyppy-hyppy-hyppy-putki-putki-hyppy- pätkä. Tässä oli kuitenkin tarkoitus
testata ohjaamista tavallisesti juosten, mutta myös kävellen, ilman ääntä ja
ilman käsiä. Ainoastaan ilman käsiä ohjaaminen tuotti ongelmia, koska onhan
niitä kiva heilutella ja ilman käsiä joutui oikeasti miettimään, mihin suuntaan
ne jalat osoittavatkaan. Saatiin
kuitenkin hienoja onnistuneita pätkiä ja toisella kierroksella tehtiin esteet
toisinpäin, mutta samat ohjaukset olivat edelleen käytössä. Ilman käsiä
ohjaamisessa Tinka ei sujahtanutkaan toiseen putkeen vaan liiteli nätisti ohi,
mutta kun muisti selkeästi jaloilla ohjata putkeen, niin nätisti sinne sujahti.
Keinu on meille melko tuore tuttavuus, koska aikaisemmin
sitä on tehty ehkä kymmenen kertaa? Nyt lähdettiin siis ihan alkeista liikkeelle
ja ihan kivasti meni. Toki keinun päällä oleminen ja sen laskeutuminen
hidastetusti oli vähän jännää aluksi, mutta toisella kerralla sekin sujui
hienosti. Ohjeeksi saatiin kotona opetella ovien paukuttelua, joten eiköhän
siitä tule meidän seuraava temppu!
Kepit Tinka on nähnyt viimeksi kolmea viikkoa sitten ja sitä
ennen kesällä viimeksi. Nähtävästi jotain on jäänyt muistiin keppikurssilta,
koska tänään kepiteltiin kuutta keppiä, niin että kaksi ohjuria olivat toisista
päistä kiinni kepeissä ja toiset päät maassa. Hienoja toistoja saatiin! Jännä
oli huomata, että minun ollessa oikealla puolella oli kepittely hankalampaa,
kuin ollessani vasemmalla puolella? Kesällä näissä ei ollut sen suurempia
ongelmia ja tasaisesti olemme yrittäneet tehdä molemmilta puolilta. Syy toki
voi löytyä tokoilusta, kun taas perusasentoa ja seuraamista on hinkattu
urakalla.
Sylkkäriä ehdimme kokeilla hieman lopuksi ja ihan kivastihan
se sujui. Varmaan ensimmäinen ohjauskuvio jonka itse tajusin saman tien..
Toiseen esteeseen yhdistettynä alkoi Tinkasta olla vähän puhti loppu, mutta
saatiin pari onnistunutta toistoa myös.
Välillä sitä ihan yllättyy, kuinka hyvin tuo koira osaa
siihen nähden kuinka repaleista meidän harrastaminen on ollut. Välillä olen
tuumannut jo heittää kirveen kaivoon, kun tuntuu että ei edistytä mihinkään
suuntaan, kun aina vaihtuu kaupunki ja ryhmä. Nyt näyttää siltä, että ollaan
saatu pysyvä porukka ja tässä voidaan kehittyä eteenpäin.
lauantai 28. marraskuuta 2015
ei mennyt niinkuin strömsössä
Tänä aamuna startattiin auto kohti Lappeenrantaa ja
rally-tokokisoja. Edellisistä kisoista on jo hetki vierähtänyt, joten perhosia löytyi
mahanpohjasta! Treenit ovat viime aikoina jääneet vähiin, kiitos rikkinäisen
auton, mutta jotain on silti yritetty tehdä. Tiesin kyllä, että Tinka selviää
radasta, jos vain tahto ja maltti riittävät.
Paikalla oltiin hyvissä ajoin ja suunnitelmissa oli
juoksuttaa Tinkalta ylimääräinen virta pois ja tämän jälkeen pientä treeniä ja
totuttelua halliin. Tinka vaikutti olevan kivasti kuulolla ja hienosti teki
hommia myös hallin sisällä. Rataan tutustumisessa huomasin, että se on melko
simppeli ja aivan suoritettavissa. Radalle päästessä, mikään ei enää ollutkaan
simppeliä. Oma jännitykseni tarttui taas kerran Tinkaan ja se alkoi kuumuessaan
haukkua. Päästiin kyltille viisi asti ja siinä vaiheessa nostin kädet ilmaan,
mutta jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt tehdä se jo heti radan alussa.
Periaate kuitenkin on se, että treeneissä ei haukuta, niin ei myöskään
kisoissa. Vähän kieltämättä harmitti, kun niin pitkä matka oli kisoihin ajettu,
mutta taas toisaalta koiran kanssahan tässä harrastan enkä koneen.
Harmittaa, että oma jännitys tarttuu myös Tinkaan, koska
kyltit kyllä osataan ja treeneissä ne menevät todella kivasti. Onneksi huomenna
on treenit, niin päästään vähän palauttelemaan. Jatketaan siis harjoituksia :)
maanantai 16. marraskuuta 2015
Aika tekee tehtävänsä
Kesäkuun rally-tokokisojen jälkeen heitettiin kyltit ja
kylttitelineet kaappiin pölyttymään. Kisoissa koira oli ihan kuutamolla ja sitä
sai houkutella mukana enemmän kuin laki sallii. Ei vastannut minun mielikuvaani
lajista, jonka pitäisi olla hauskaa. Ajattelin että annetaan nyt olla ja
katsellaan myöhemmin uudestaan, koska eihän meillä ole kiire. Kesä tehtiin
kaikkea muuta kivaa tokoiltiin, hakuiltiin, jäljestettiin ja aksattiin.
Vihdoin viime kuussa uskallettiin hiljalleen kaivaa kyltit
ja kylttitelineet pölyttymästä. Kotona toki ollaan välillä harjoiteltu avoimen
liikkeitä, mutta ei kovin aktiivisesti. Aluksi kokeiltiin ihan pientä viiden kyltin
rataa ja se tuntui pitkästä aikaa mukavalta! Tinka oli ihan liekeissä. Viime viikolla kävin huvikseen kokeilemassa, että miten avoimenluokan kisarata sujuu
näin kylmiltään ja selvittiin hengissä rata läpi. Toki alussa piti hieman kiehua,
koska aluksi oli pyörähdys ja sen jälkeen hyppy. Huomasin myös, että istu-seiso vaatii paljon treeniä ja Tinka ei jotenkin osaa hahmottaa, että sivulta voi tulla eteen, joten lisää harjoittelua vain. Seuraavat "treenit" menikin sitten, niin että kaikesta mahdollisesti otettiin häiriötä, mutta semmoista se on.
Rally-tokokärpänen pääsi siis puremaan jälleen! Ei muuta
kuin ilmoittautumaan treeneihin ja lauantaina päästiin ensimmäisiin treeneihin
mukaan. Ryhmässä on alon ja avon koiria, joten aluksi tehtiin alokkaille rata,
jonka mekin teimme tosin ilman hihnaa. Tinkalla oli enemmän vauhtia kuin älyä,
jälleen kerran. Ylimääräinen energia purkautuikin haukahteluna radan varrella,
mutta muuten uusi halli ja muut koirat lähellä eivät neitiä haitanneet.
Hienosti keskittyi tekemään hommia ja hyvin oli kuulolla. Tämän jälkeen osa
kylteistä vaihdettiin avon kylteiksi ja pääsimme tekemään uudestaan rataa.
Aluksi radalla oli taas ääntä mukana, mutta loppua kohti hienosti tsemppas ja
malttoi olla hiljaa. Saksalaisen on jotenkin yhdistänyt nyt merkin kiertoon?
Kiersi koko kylttitelineen.. Tätä on nyt siis treenailtu kotona. Toisaalta taas
sain kommenttia siitä, että suoritan kaikki tehtävät todella lähellä kylttejä,
joten saksalainen voi johtua myös siitä. Täytyy siis muistaa kiinnittää
huomiota suorituspaikkaan! Muuten saatiin kehuja hyvästä peräpään käytöstä ja
sehän Tinkalla on mielestäni hyvää. Innolla odotetaan keskiviikon treenejä!
perjantai 13. marraskuuta 2015
Antaa aallon kuljettaa, omalla painollaan, kunhan kellutaan.
Päivitykset laahaavat vaihteeksi jäljessä. Kasan
koulutehtäviä olen kuitenkin saanut tehtyä! Tinkan haava käytiin näyttämässä
viikko sitten eläinlääkärillä ja uudestaanhan se tikattiin. Vaihtoehtona oli
myös se, että haavan annetaan itsestään umpeutua, mutta en lämmennyt
ajatukselle. Aukinainen haava tällaisilla kurakeleillä ei houkuttanut. Haavaan
leikattiin siis uudet reunat ja tikkaukset tehtiin tuplatikkauksena. Haava on
lähtenyt huomattavasti paremmin parantumaan ja näyttää päivä päivältä
paremmalta! Tiistaina vasta saan luvan irrottaa tikit, jos haava näyttää
hyvältä. Onneksi perhepiiristä löytyy sairaanhoitajia, joille voi lähettää joka
toinen päivä kuvia Tinkan haavasta ja kysyä mielipidettä siitä ;)
Tiistaina uskallettiin pitkän tauon jälkeen aksaamaan.
Lenkeilläkään en ole enää rajoittanut menoa, joten ajattelin, uskaltaa lähteä kokeilemaan myös aksaamista. Aiheena meillä olikin persjättö, kontaktit ja
aloiteltiin myös keppejä.
Persjättöä on tullut joskus kokeiltua, mutta aloiteltiin
aluksi harjoittelemalla ihan ilman koiraa. Tämän jälkeen koiran kanssa ihan
suoralla ja sen jälkeen liitettiin se vasta esteisiin. Persjättö ajatuksena
tuntui todella helpolta ja sitähän se mielestäni olikin.. kunnes koutsi kertoi,
että pyörin väärään suuntaan ja teen omia ympyröitäni. Se siitä helposta
ohjauksesta, taas pääsin harjoittelemaan ilman koiraa. Treenien lopussa sain
persjätön suoritettua, jopa kunnialla läpi.
Kepit oli Tinkalla edelleen yllättäen hyvin muistissa.
Vauhtia taas oli enemmän kuin järkeä. Tehtiin aluksi neljällä kepillä ja
lopulta kuudella kepillä. Välillä poistettiin ohjureita ja sitten taas
lisättiin, mutta nähtävästi sen minkä kerran oppii, niin myös taitaa. Tästä on
hyvä lähteä jatkamaan harjoituksia.
Kontakteja naksuteltiin puomin alastulolla ja vaikutti
siltä, että Tinka ei olisi koskaan koko kontakteista kuullut. Neiti oli
kirjaimellisesti ihan pihalla vaikka kotona vielä nätisti itse tarjosi
on-offia. Kotona olemme yrittäneet ahkerasti naksutella kontakteja ja lisäsin
myös omaa liikettä. Hienosti pysyy ja ei haittaa vaikka en vieressä seisokkaan.
Toivottavasti tämä saataisiin myös hiljalleen liitettyä hallille.
Tässä pätkän tiistain treeneistä ja onhan se oma ”ohjaaminen”
hirmuisen tönkköä. Välillä harmittaa, että noin lahjakas koira menee täysin
hukkaan, mutta taas toisaalta yhdessähän tässä opetellaan!
lauantai 31. lokakuuta 2015
Onnistumisia seuraa epäonni
Otsikko viittaa tähän meidän patista syntyneseen episodiin. Tämä arkajalka sai tikit poistettua ja haava näytti omaan silmään hyvältä ja siistiltä. Haava aukesikin hieman yhdestä kulmasta ja, kun odottelin liimaa ja liimaajaa oli haava auennut kokonaan. Haava ei missään vaiheessa ollut mennytkään yhtään kiinni. Kyllä harmitti. Tinka on nyt kuitenkin liimattu kasaan ja toivottavasti liima saa haavan pysymään kiinni ja haava alkaisi parantumaan.
Pakko oli vielä kaivaa parin viikon takaisia kuvia. Minne ne lämpimät päivät taas hävisivät?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)





