16.10 Rally-tokokisat Kannus

Kelvotonta ralleilua. Käytiin hakemassa Kannuksesta yksi AVO0 kisakirjaan. Rata oli lyhyt ja varsin simppeli, mutta nähtävästi se ei takaa mitään. Jännitys otti taas minusta vallan ja se heijastui valitettavasti Tinkaan. Radalle mahtui 2 x -3 uusi, 2 x - 10 tvä ja joitain ykkösiä. Radalta löytyi meille hankala kyltti "koira eteen, yksi askel peruuttaen... " Tiesin, että se todennäköisesti mokataan ja päätin jo, että kyseistä kylttiä en uusi, mutta uusin sen silti. Toinen -10 otettiin viimeiseltä kyltiltä, josta otettiin myös Sievin kisoissa -10 eli "istu, koira eteen, sivulle istu" tässä Tinka ehti taas pyörähtää ylimääräisen ympyrän. 

Täytyy todeta, että ne olivat taas yhdet kisat ja jatketaan harjoittelua. Kaikki ainekset onnistumisiin on, kun minä maltan pitää hermoni kasassa, mikä ei ole aivan helppo juttu ;) Seuraavat kisat on katsottu joulukuulle, mutta katsotaan nyt. Kovasti kutkuttaisi käydä vielä tälle vuodelle kokeilemassa viimeistä avoimen luokan hyväksyttyä ja sitten saataisiin keskittyä voittajaluokkaan. 

Paimentamassa

Viikko sitten lauantaina herättiin ennen seitsemää ja pakattiin kimpsut sekä kampsut autoon ja suunnattiin kohti tuposta. Aamu alkoi teorialla siitä, mitä paimennus käytännössä on sekä mitä erilaisia kilpailuluokkia paimennuksesta löytyy. Tämän jälkeen aluksi me omistajat päästiin kokeilemaan, että kuinka simppeliä se paimennus ja lampaiden liikuttelu on. Täytyy myöntää, että todella hyvä harjoitus ja lampaiden liikuttelu oli todella hankalaa. Yksikin väärä liike ja lampaat lakosivat molempiin suuntiin tai karkailivat sinne ja tänne.

Viimein tuli vuoro ottaa Tinka esille. Etukäteen vähän jännitin, että miten mahtaa reagoida lampaisiin. Nätisti Tinka nosti lampaat liikkeelle ja alkoi paimentaa. Selkeästi aluksi hieman jännitti, mutta hetken aikaa lampaita liikuteltua alkoi rentoutua. Toisella ja kolmannella kierroksella päästiin jo hieman kokeilemaan flänkkäystä, niin että itse olin lampaiden edessä ja kouluttaja oli Tinkan kanssa lampaiden takana. Hienosti lähti hakemaan suuntia käskystä, mutta selkeästi tarvitsee vielä enemmän varmuutta. Paimennus oli siis kaiken kaikkiaan positiivinen yllätys! Tinka käyttäytyi lampailla koko ajan todella nätisti ja selkeästi tiesi, mistä hommassa on kyse. Kiva olisi päästä koittamaan paimennusta myös uudemman kerran. 

Hurtta kävi tänään paimentamassa ja olihan se pätevä 😍 #shetlanninlammaskoira #paimennus #parastajustnyt

Kuva, jonka Sofia (@soffke) julkaisi 15. 10ta 2016 klo 8.10 PDT

Oikomossa

Viime viikon tiistaina Tinka pääsi jäsenkorjaajalle. Olin jo aikaisemmin laittanut merkille lisääntyneen peitsaamisen sekä takapään jäykkyyden. Tutut merkit kertoivat, että taas on aika varata aika jäsenkorjaajalle. Tällä kertaa meillä oli vastassa täysin uusi tuttavuus, joten hieman jännitti, mutta täysin turhaan.

Pihalle päästyämme ja Tinkan pompattua autosta, oli tuomio jo selvä, takapää on täysin jumissa. Hoito aloitettiin siis takapäästä ja oli hauska huomata, kuinka Tinka itse yritti tarjota erilaisia asentoja, jotta hoito olisi helpompaa. Tunnin veivaamisen jälkeen Tinka alkoi muistuttaa enemmän koiraa, kuin puupökkelöä ja takapää saatiin hienosti auki. Liikkeelle lähdettiin varovasti, mutta niin vain vetristynyt takapää otettiin käyttöön.

Pari päivän rauhaiselon jälkeen päästiin takaisin normaaliin elämään ja kyllä taas huomasi, että hoito tuli selvästi tarpeeseen. Lenkillä oli mukana kuin eri koira, joka spurttaili ja pomppi entiseen tapaansa. Oikomoon päästään uudestaan kuukauden päästä.

Hei hei mitä kuuluu?

Pitkästä aikaa jotain oikeita kuulumisia, eikä pelkästään nopeita päivityksiä tuloksista. Kesän hiljaiselon jälkeen ollaan hiljalleen aktivoiduttu, kun hallitreenit lähtivät pyörimään.

Agilityssä meillä on ohjatut treenit pari kertaa kuussa ja muuten treenaaminen on aikalailla omalla vastuulla, mikä on vähän harmillista. Toisen silmien alla on paljon helpompi treenata, kun vauhtia ja vaarallisia tilanteita meillä edelleen riittää. Toisaalta, kun ohjattuja treenejä on vähän, niin ollaan kahdestaan käyty treenaamassa yksittäisiä esteitä. Kepit alkavat sujua ilman ohjureita, mutta edelleen haetaan varmuutta niille. Pitkällinen työ kontaktien kanssa alkaa tuottaa myös tulosta, mutta edelleen siihen haetaan myös varmuutta. Keinun työstäminen pitäisi varmaan taas aloittaa alusta, mutta toisaalta onhan meillä aikaa.

Tokossa alkoi myös pyöriä ryhmä ja pari kertaa kuussa on ohjatut treenit. Tokossa tämä toisaalta on hyvä, koska ehtii kunnolla treenailemaan asioita, joita treeneissä käydään läpi. Ensimmäisellä kerralla tehtiin pieni tason tarkistaminen ja viime kerralla treeneissä pureuduttiin jo seuraamiseen sekä jääviin. Seuraaminen Tinkalla on kuulemma varsin kivaa ja hyvin pitää paikkansa, mutta Tinka voisi olla aktiivisempi sekä käännöksiä pitää työstää. Aktiivisuuteen saatiin vinkiksi tehdä hitaampaa seuraamista, jolloin koira joutuu oikeasti keskittyä seuraamiseen.

Rally-tokossa meitä pääsi kesän aikana puremaan pieni kärpänen, joten viime kisojen jälkeen ollaan alettu oikeasti treenaamaan myös voittajan kylttejä. Viikon päästä olisi tarkoitus käydä kokeilemassa, jos viimeinen avoimen luokan hyväksytty tulisi ja sen jälkeen voitaisiin rauhassa jäädä treenaamaan voittajaluokan kylttejä. Oikealla perusasento on hyvällä mallilla ja hiljalleen siihen pystyy alkaa yhdistämään seuraamista. Rally-tokoa saadaan toistaiseksi treenata kahdestaan, mutta toivottavasti ennen joulua päästään edes hetkeksi ryhmään.

Mejäilemässä ollaan käyty säännöllisen epäsäännöllisesti ja siitä innostuttu kunnolla! Tinka ajaa jäljet varsin tarkasti ja selkeästi nauttii jäljestämisestä. Innolla odotetaan ensi kevättä, että päästään tekemään pidempiä jälkiä.

Vuodet vierivät

Tämä ihana tänään 3v <3

Minä rakastan tätä koiraa.

Silkkikorvat, mantelisilmät

ja leuanalus samettia.

Kun ei mitään jaksaisi

se tulee, huokaa,

laittaa korvat linttaan.

"Ei oltaisi surullisia."

Olen onnekas:

kaikista maailman ihmisistä

juuri minä sain tämän koiran.

~ Minna Lumirae