Tinkan elämää

Tiistaina pääsimme jälleen tokoilemaan. Tähän aikaan vuodesta ei ole kovinkaan mukava treenailla ulkona, kun taivaalta tihuttaa vettä ja lukema on lähellä nollaa.  Onneksi kuitenkin lähdimme, koska aina oppii jotain uutta! Kävimme läpi seisomista, hyppyä, täyskäännöstä vasemmalle ja paikkista.

Seisominen sujui ihan kivasti jo, koska tätä on treenailtu jo aikaisemmin. Avuja saa alkaa vähentämään mahdollisimman pian, että ei jäädä avuihin kiinni. 

Hyppyä otimme namialustan avulla ja sinne palkkausta. Tinka selvästi muisti, että tätä on tehty ennenkin ja kivasti hakeutui alustalle ja jäi sinne seisoskelemaan. Tämä tarvitsee kyllä treeniä, joten taitaa Ville päästä nikkaroimaan meille oman esteen.

Täyskäännös vasemmalle oli ihan kiva, mutta takapään käyttöä pitää ehdottomasti treenata lisää. Sain kivoja vinkkejä siihen, miten siitä saa oikeasti nopean ja myös hyvännäköisen.

Paikkis sujui ilman suurempia ongelmia. Märkä asvaltti oli toki inhotus Tinkalle ja pari kertaa sai käskeä maahan, mutta pysyi nätisti maassa eikä ottanut muista sen suurempaa häiriötä.

Huono sää ei siis kauheasti kuitenkaan treenaamista haitannut. Tinkan ilme kyllä välillä kertoi, kuinka neiti arvosti treenaamista tuollaisessa säässä. Kotiläksynä saimme treenata etenkin paikkista usein ja mahdollisimman erilaisissa paikoissa ja häiriöissä. Kotonahan tuota tulee treenailtua jo aina ruokaa odottaessa, mutta pitää muistaa käydä treenailemassa myös muissa paikoissa.

Loppu viikko kuluukin Keski-suomessa ja tarkoituksena olisi käydä pitkillä metsälenkeillä ja treenata sopivasti! Lauantaina ajattelin käydä vilkuilemassa tokokoetta, jos se oma kynnys kisailemaan madaltuisi edes hiukan. Sunnuntaina olisikin mätsäri, jossa oli tarkoitus myös käydä pyörähtämässä.