välil on tärkee pysähtyy, fiilistellä

Eilen päästiin tokoilemaan pitkästä aikaa! Kouluttaja olikin päättänyt, että ensi viikon möllitokoja varten käydään tällä viikolla läpi alokasluokan liikkeet + kaukot ja nouto.

Aloitettiin siis luoksepäästävyydestä ja vaikka Tinkan selvästi teki mieli tervehtiä kunnolla, malttoi olla aloillaan ja häntä vain vispasi. Ollaan siis tultu harppaus eteenpäin siitä Tinkasta, joka hyppäsi ensimmäisessä luoksepäästävyydessä syliin ;)

Paikkamakuu otettiin avon paikkiksena ja osa meni piiloon. Itse jäin näkösälle ja melko lähelle, koska tärkeintä oli saada onnistunut suoritus. Palkkailin pari kertaa ja Tinka pysyi paikalla vaikka vierestä lähti koira liikkeelle.

Seuraaminen hihnassa sujui loistavasti! Varmaan parasta seuraamista, mitä meillä on ollut ja siitä tuli kouluttajaltakin kehuja. Kontakti pysyi hyvänä ja näytti kuulemma myös hyvältä. Käännökset ja juoksu sujui myös yllättävän hyvin.

Seuraaminen hihnatta ei ollut niin hyvää. Tuli kyllä mukana, mutta kontakti hieman rakoili. Juoksussa myös hieman edisti ja täyskäännöksessä kiersi aikamoisen lenkin.

Liikkeestä maahanmeno tehtiin avon mukaan ja oli todella kiva! Tämä onkin Tinkan vahvin liike. Kouluttajalta tuli kehuja todella ripeästä maahanmenosta ja kesti hyvin sen, että kävin takana kääntymässä.

Luoksetulossa ensimmäisellä kerralla lähti saman tien kun käännyin. Saattaa johtua siitä, että lenkeillä paljon tehty niin, että jätän Tinkan paikalle ja kutsun heti luokse, että saan kuvattua ;) Palautin siis Tinkan takaisin paikoilleen ja otettiin uudestaan jäi hieman taakse perusasentoon, mutta korjasi hyvin itse. Vauhti on kuulemma todella hyvä.

Liikkeestä seisominen tehtiin myös avon mukaan ja oli napakka! Pysähtyi siis heti, mutta ensimmäisellä kerralla kääntyi perään, kun kävin takana kääntymässä -> otettiin uudestaan, jolloin pysyi paikalla nätisti.

Nouto oli todella hyvä! Tosin itse unohdin sen, että liikkurilta tulee käsky, että kapulan saa ottaa pois ja tässä itse ennakoin. Kapula suussa perusasentoon tuleminen ei ole siis enää ihme vaan ihan normaalia!

Kaukot ovat hallilla jotenkin todella tahmeat? En tiedä johtuuko se siitä, että niitä otetaan aina lopuksi ja Tinka alkaa olla väsähtänyt vai, mikä on. Ensimmäisellä istu käskyllä jouduin antamaan kaksi käskyä, muuten meni ihan ok. Kotona vaihdot on huomattavasti paremman näköisiä, mutta onhan meillä niitä aikaa treenata.

Hyppyyn tarvitsi kaksi käskyä, mutta muuten oli oikein hyvä.

Näistä treeneistä jäi kyllä valtavan hyvä mieli! Alkoi itsekin uskoa, että ehkä me vielä päästään oikeisiin kokeisiin asti. Ensi viikon möllit saattavat meiltä jäädä välistä, mutta ne ehkä siirtyy, jos osallistujia ei ole tarpeeksi. Toivotaan, että päästäisiin siis niihin mukaan. Täytyisi löytää myös jotkut muut möllit mihin pääsisi harjoittelemaan ja kokeilemaan tilannetta. Paikkamakuuta lähdetään siis rakentamaan uudella innolla ja olen jo kalastellut sopivia kavereita paikkamakuuseen, niin päästäisiin kiinni ongelmaan oikein kunnolla. Eiköhän tämä tästä vielä lähde edistymään. 

Nättiin auringonpaisteeseen, ei vain voi kyllästyä! Ihanaa, kun koko viikon ehtinyt lenkkeillä niin, että aurinko on vielä näkyvissä. Tinka on kyllä nauttinut, kun ei ole tarvinut hihnassa tarpoa. 

Turun näyttelyn jälkeen Tinkan ruokamäärä joutui pienoiseen tarkkailuun ja nyt vihdoin päästiin käymään puntarilla ja olihan sitä painoa saatu hieman laskemaan. Kylkiäkin ahkerasti ollaan kokeiltu ja nyt vaikuttaisi olevan varsin sopiva paino vaikka ei se ole mielestäni lihava ollutkaan.

Aina kun sen sanoo tai kirjoittaa ääneen, että ei vain huvita treenata, niin pian huomaa taas treenaavansa. Meille kävi taas vaihteeksi näin. Toisaalta Tinka kyllä osaa pitää huolta siitä, että sitä ei unohdeta. Olen yrittänyt keskittyä vähän koulutehtäviin, mutta toinen uskollisesti kiikuttaa kaikki lelunsa jalkojen juureen ja tekee kaikki osaamansa temput niin sitä huomaa taas, että olisi aika tehdä jotain.

Pitäisi vain muistaa se, että ei Tinkalta voi vaatia asioita joita se ei osaa. Sorrun liian usein siihen, että vaadin siltä liikaa ja sitten se epäonnistuu. Kiukkuhan siitä seuraa, että miksi taas sorruin olemaan typerä. Tämän takia meidän treenailut on jääneet vähemmälle, koska viikko sitten hallilla taas sain paikkiksen pilattua sillä, että vaadin ja odotin Tinkalta liikaa ja sitten se taas nousi ylös.  Ensi viikolla me tehdään niin helppo paikkis, että siinä on pakko onnistua. Lyhyt välimatka ja palkkausta välillä, niin se onnistuu kyllä.

Viikko on vierähtänyt kotonakotona, joten on ehditty treenailla pitkin päivää. Nyt onkin sitten väännetty seuraamisen käännöksiä, jotka sujuvat vasemmalle jo todella kivasti. Tinka teki välillä tosi tiukkoja ja hyviä käännöksiä. Huomaa, että on alkanut käyttää peräpäätä ihan uudella tavalla, joten kyllä sen treenaamisesta on ollut hyötyä. Ollaan myös tahkottu rally-tokon avoimen käännöksiä vasemmalle, joista on ollut selvästi hyötyä. Oikealle käännökset eivät ole niin hyviä, mutta kun itse käännyin selvästi, niin sujuivat varsin hyvin. Oikealle käännöksiä pitäisi treenailla enemmän ja tehdä muutenkin oikealle puolelle enemmän treeniä, niin ei pääsisi jumeja syntymään. Ollaan myös otettu seuraamista välillä imuttamalla ja sitten pieniä pätkiä askel kerrallaan. Todella kivalla fiiliksellä ja kontaktilla on tehnyt hommia.  Liikkeestä seisomista on myös otettu pallon kanssa ja kivan näpsäköitä alkavat olla.

Mahduttiin myös mukaan koiratanssikurssille! Kivaa hömpöttelyä on siis tiedossa. Meillä agilityn ja tokon ohjatut treenit loppuvat tämän kuun lopussa. Vieläkin pohdin, että ilmoitanko Tinkan tokoilemaan uuteen ryhmään vai en. Todennäköisesti jatketaan tokoilua ryhmässä, koska on niin paljo mukavampi treenailla kun joku katsoo vierestä ja kommentoi. Saa itse niin paljon enemmän irti treenaamisesta. 

Motivaatiota mä metsästän

Meidän viikko on näyttänyt tältä. Viime tokojen jälkeen itseni valtasi täysi turhautuminen, joten ollaan viikko pidetty täysin taukoa tokoilusta ja keskitytty leikkimiseen ja temppujen tekemiseen. Alkaa nimittäin tuntua siltä, että liike toisensa jälkeen hajoaa atomeiksi ja koira unohtaa täysin, mitä pitäisi tehdä. Onneksi kaksi varmaa liikettä kuitenkin on liikkeestä maahan ja luoksetulo, jotain positiivista kuitenkin. Ajattelin, että odotellaan vielä viikko tai pari, jos se motivaatio taas hiipisi minunkin luokse ja aloitettaisiin treenaaminen kunnolla. Tinkalta sitä intoa ei nimittäin ainakaan puutu.. Neiti joka ei tahtonut vielä kesällä pitää mitään suussa, haki tänään noutokapulan sohvan selkänojalta ja tuli koputtelemaan sillä polvea, että tehtäisiin jotain.

Tässä viikon aikana ollaan kuitenkin ehditty treenailemaan vähän kurrea, mutta myös jalkojen välistä pujottelua ja jälkimmäinen sujuu tällä hetkellä paremmin. Kurressa on vielä vähän ongelmia hakea tasapainoa, mutta eiköhän se sieltä löydy kun treenaillaan. Jalkojen välistä pujottelua ollaan treenailtu aikaisemminkin, mutta otin sen uudestaan listalle nyt. Laitoin nimittäin kyselyä, jos mahduttaisiin koiratanssikurssille, kun sellaisen onnistuin bongaamaan. Tokon treenitkin loppuu kohta ja nyt olen yrittänyt miettiä, että mitä sen kanssa tehdään. Toisaalta olisi kiva, jos päästäisiin vielä ryhmään treenailemaan ennen muuttoa, mutta täytyy miettiä. Juoksuja kuitenkin saadaan varmaan odotella toukokuulle, joten sitten tauko on ainakin paikallaan.

Aurinko on kauniimpi, kuin on ollut aiemmin

Kevät alkaa lähestyä, koska aurinko oli vihdoin täällä! Tinka ja makkarat autoon ja suunnaksi jää. Eilen meitä kyllä kovasti varoiteltiin, että sulia kohtia löytyy, mutta onneksi ei onnistuttu törmäämään niihin kohtiin. 

Agilityn hurmaa

Tinka saikin viime viikolla keskiviikosta lähtien hölläillä ja ei edes suurempia treenailtu. Välillä tekee ihan hyvää lomailla treenailusta, niin voi taas aloittaa uudella innolla. Lauantaina oli koulun lähipäivä Turussa, joten veljeni pääsi seurustelemaan Tinkan kanssa ja illalla ensimmäinen kysymys oli, kun tulin kotiin ”eikö tuo koira väsy koskaan?” No ei.. Tinkaahan ei millään liikunnalla saa väsytettyä, mutta aksan ja tokon treenit ovat melko tehokkaita. Sunnuntaina kokeiltiin vähän jo treenailla perusasentoa ja neiti oli niin onnessaan, että lopulta se löytyi sohvalta oikealta puolelta perusasennosta..

Eilen onneksi päästiin taas aksan pariin. Laura oli taas meille rakentanut kaikenlaista kivaa radalle, joten päästiin heti treenailemaan. Eilen oli vuorossa pientä rataa, hyppytekniikkaa, A:ta ja keppejä.

Radalla meillä oli yhdeksän estettä ja tarkoitus oli harjoitella valssaamista. Ensimmäisellä kerralla en oikein edes ehtinyt mukaan, mutta toisella kerralla ehdin jo välillä mukaan. Otettiin vielä treenien lopuksi yksi pätkä, mikä meni todella kivasti ja ehdin pyörähdellä mukana. Tällöin tosin Tinkan suurimmat energiat oli purettu ja itse maltoin olla rauhallinen ja keskittyä ohjaamiseen. Meillä molemmilla ensimmäiset kerrat menee yleensä siinä, että kohellamme radalla kilpaa.

Hyppytekniikkaa katsottiin myös Lauran kanssa ja todettiin, että treeneissä 30 cm rimat on ihan hyvät. Tinka kyllä ylitti korkeammat esteet myös, mutta selvästi joutui tekemään enemmän töitä. Sinänsä 30 cm rimat on meille vielä ihan hyviä ja en ole ajatellutkaan, että tarvitsisi vielä pitkään aikaan korkeampia hypätä. Tinka kuitenkin on vielä nuori, joten en tahdo kovin korkeita edes hyppyyttää.

A:ta otettiin pari kertaa ja todella rohkeasti ja reippaasti kiipeää ja välillä yrittää kiivetä vaikka ei tarvitsisi. Hienosti pysähtyy kontakteille käskystä ja siinä palkkausta ja vapautus.

Keppejä meillä oli kahdeksan kappaletta ohjureilla. Aluksi otettiin pari toistoa ihan vain pelkillä kepeillä ja hienosti haki jo ensimmäisellä kerralla oikein kepit. Tämä on suuri edistys meille, koska yleensä ensimmäiset kerrat menevät päättömään hösäämiseen. Otettiin myös putki -> kepit haki hienosti, kun muistin kertoa ja ohjata selvästi. Otettiin vielä hyppy -> kepit ja hienosti haki oikeaan väliin myös näin. Alkaa tuntua siltä, että Tinka on vihdoin tajunnut keppien idean!

Treeneistä olisi kerrankin videota, mutta puhelin ei tietenkään suostu yhteistyöhön, joten ei mitään videota tälläkään kertaa treeneistä. 

(c) Laura