tiistai 21. helmikuuta 2017

Vain elämää



Taas on vietetty hiljaiseloa enemmän ja vähemmän. Ajattelin, että tämä postaus saa olla pieni katsaus siihen, että missä nyt mennään. Tammikuun lopussa vihdoin lopetettiin kuukauden kestänyt treenitauko ja ehdittiinhän me pari kertaa hallille asti ennen kuin juoksut pääsivät yllättämään. Tinka nähtävästi osaa ajoittaa juoksunsa juuri ennen reissuja, mutta onneksi tällä kertaa ei ollut tärpit käsillä. Ajattelin, että juoksujen aikaan ei päästä treenaamaan, joten samaan aikaan on hyvä käydä poistattamassa tukkeutunut talirauhanen selästä. Edellisestä kerrasta viisastuneena tikit saivat olla kymmenen päivän sijaan pari viikkoa. Tinka on onneksi kiltti potilas ja ei tainnut edes huomata koko tikkejä.  

Aksassa todettiin, että kyllä sitä työtä riittää, mutta toisaalta tauko oli selkeästi tehnyt hyvää! Ennen taukoa jäätiin siihen tilanteeseen, että Tinkan oli vaikeeta koota itseään kepeille, mutta parin toiston jälkeen homma lähti luistamaan. Puomilta saatiin myös kivoja toistoja ja selkeästi varmuutta on tullut ja sitä myöten myös vauhtia! Keinu ja A pitäisi ottaa nyt oikeasti projektiksi, että tässä hommassa voidaan edetä myös eteenpäin. Edelleen treenien jälkeen jaksaa hymyilyttää se, että me ollaan yhdessä tekemässä hommia, eikä matami yksin räiski minne sattuun. 

Olohuone on pyhitetty täysin rally-tokoilulle ja voittajaluokan kylttejä ollaan hinkattu urakalla. Pääpiirteittäin liikkeet alkavat näyttää ihan hyviltä, mutta hinkattavaa löytää sieltä ja täältä. Oikean puolen seuraaminen vaatii paljon vielä vahvistamista. Vierellä peruuttaminen ei edelleenkään tunnu siltä miltä pitäisi. Loppuviikosta päästään toivottavasti tekemään ratatreeniä, kun seuralle on vihdoin hankittu kyltit ja kylttitelineet. Kisakalenteria ollaan katsottu siihen malliin, että toivottavasti maaliskuun lopulla tai huhtikuussa päästäisiin jo korkkaamaan voittajaluokka. 

Tokoa ollaan tehty harmittavan vähän, mutta jotenkin ollaan upottu taas tokomasennuksen syövereihin. Kapulan pito tökkii ja pahasti, seuruussa käännökset tökkii. Treeniseuran ja häiriön puute tökkii, mutta ehkä täältä suosta taas noustaan. Yritetään skarpata myös tokoilun osalta, koska tavoitteena on joskus päästä kisakentille asti. Onneksi vuotta ei ole vielä päätetty. 

Siinäpä sitä oli yleiskatsaus harrastusrintamalle. Muuten ollaan elelty tavallista arkea ja nautittu alkavasta keväästä. Pari kertaa ollaan päästy ihastelemaan pikkusiskolle tullutta leonberginpentua, jolle Tinka on lämmennyt melko hitaasti. Tinka välillä intoutuu jo leikkimään, mutta yleensä tuhahtelee tuolle ärsyttävälle pienelle riiviölle. 





tiistai 7. helmikuuta 2017

4-5.2 Valga






(c) Marianne


Viikonloppuna pyörähdettiin Virossa, Valgan näyttelyssä. Lauantaille oli ilmoitettu 18 shelttiä ja sheltit tuomaroi Joan Walsh, joka kohteli koiria todella kivasti. Tinkan lisäksi avoimessa luokassa oli kolme muuta narttua, joista kaksi sai erin. Kilpailuluokassa tuomari juoksutti pari kertaa ympäri ja osoitti Tinkan ensimmäiseksi. Parasta narttua valitessa tuomari juoksutti useaan kertaan ympäri ja edestakaisin ja lopulta osoitti Tinkan ensimmäiseksi. Rotunsa parasta valittaessa uroksesta tuli rop, joten tinka oli vsp. Loistava päivä, koska tämä oli viimeinen serti ja nyt Tinka valioitui Viroon. Anomus lähti jo eilen postissa kohti viroa :D

"Hyvä pää, hyvinasettuneet korvat ja oikeanlaiset silmät. Hyvin kulmautunut takaa ja liikkuu sulavasti. " ERI AVK1 SA PN 1 SERT ROP -> EE MVA



Sunnuntaina shelttejä oli ilmoitettu 21 June Wallin tuomaroitavaksi. Tällä kertaa kaikki avoimen luokan nartut saivat erinomaisen, joten kaikki pääsivät kilpailuluokkaan. Tinka osoitettiin tällä kertaa neljänneksi. 

" Kiva pää, tummat silmät, oikea purenta, toivoisin parempaa korvien asentoa. Hyvä niska, hyvä ylälinja, hyvä lantio, hyvät takakulmaukset, hyvät jalat, etenevä liike, ahdas takaa."  ERI AVK4

maanantai 16. tammikuuta 2017

15.1 Kajaani kv

Näyttelyvuosi aloitettiin tällä kertaa Kajaanista. Viiden jälkeen aamulla startattiin matkaan ja neljän aikaan oltiin iltapäivällä kotona, joten voisi melkein sanoa, että hulluilla on huvinsa. Shelteillä tuomarina toimi Saija Juutilainen. Tinka laitettiin ensimmäisenä mittakepin alle ja tuomari kysyi, että mitä aiemmin on saatu mitattua ja ilmoitti tismalleen saman 37,5 cm. Tämä jälkeen tuli kysymys, että harrastammeko agilitya, joten tuomari todennäköisesti oletti että harrastus hoota ollaan hakemassa. Tästä voi päätellä, että Tinka ei tuomaria sen suuremmin sytyttänyt. 

" 3-vuotias kookkaampi narttu, voimakas runko. Sopusuhtainen raajaluusto. Varsin hyvä etuosan rakenne. Pitkä, mutta vahva lanne. Pitkälinjainen, hyvä ilmeinen pää. Hyvä purenta ja korvien taitos. Toivoisin päähän enemmän rodunomaista tyyliä ja ilmettä. Liikkuu jäykästi takaa ja löysästi edestä. Tekee sivukuvassa kovin pitkän vaikutelman. Hyvä luonne. Kaunis väri. Saisi olla narttumaisempi. " - Hyvä





keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Oiottuna

Viikko sitten Tinka pääsi taas Lauran käsittelyyn oikomoon. Edellisestä kerrasta oli kulunut jo pari kuukautta, joten hieman jännittyneenä asteltiin sisään, että millaisia kremppoja liukkaat olivat saaneet aikaan. Ahkerasti on käyty myös aksaamassa ja rallateltu. Positiivinen yllätys oli se, että viime keväästä jatkuneet selkäongelmat on nähtävästi selätetty vain parilla hoitokerralla. Tällä kertaa selästä ei löytynyt sen mitään moittimista, mutta liukkaat olivat tehneet etupäälle hallaa ja lavoissa ja lapojen välissä tuntui olevan kaikki ihan vinksinvonkin, mutta hyvin Laura sai paikat auki. Nähtävästi ahkera kehonhuolto ja back on track ovat auttaneet. 

Jäsenkorjausta Tinkalla on takana nyt kolme kertaa, mutta mukava on huomata, että Tinka jo ensimmäisellä kerralla lähti todella nopeasti myös itse auttamaan jänteiden ym. paikoilleen laittamisessa. Kireän tai vinksahtaneen paikan löytyessä Tinka monesti omalla pienellä liikkeellä auttoi kohdan kuntoon saamisessa, joten välillä Tinka istui Lauran sylissä asti. Tinka myös selkeästi näyttää, että vinksahtaneet kohdat oikenevat. Selkeästi kipeitä kohtia Tinka yrittää ns. "piilottaa" vaihtamalla asentoa, mutta tällöin vaihdetaan käsiteltävää kohtaa ja palataan kipeään kohtaan myöhemmin. Jäsenkorjaus tuntuu olevan selkeästi tiimityötä korjaajan ja koiran välillä. Seuraavaa huoltokertaa odotellessa.





torstai 5. tammikuuta 2017

Tulevaa

Viime vuosi käytiin läpi täällä, joten on aika listata myös tämän vuoden tavoitteita. 


Toivotaan, että Tinka pysyy terveenä koko vuoden ja vältytään suuremmilta ja myös pienemmiltä vahingoilta. 

Tänä vuonna voisi olla realistista korkata kisaura myös tokon puolella ja yritetään hakea ainakin se yksi ALO1. 

Rally-tokossa toivon mukaan korkataan voittajaluokka ja tavoitellaan RTK3. 

Agilityyn en osaa tavoitteta asettaa, mutta toivottavasti opitaan paljon lisää ja saataisiin vihdoin kaikki palaset loksahtamaan kohdalleen, että joskus voidaan haaveilla myös kisaamisesta. 

Säiden salliessa yritetään ajaa sekä tavallista jälkeä, että verijälkeä.

Pidetään hauskaa ja nautitaan yhdessä tekemisestä. 

Allekirjoittaneen täytyy jatkaa itsensä kehittämistä ohjaajana. 

maanantai 2. tammikuuta 2017

Mennyttä

Vuosi sitten asetettiin tavoitteita ja nyt on hyvä käydä läpi, että mitä saavutettiin ja mitkä jäivät saavuttamatta.




Toivotaan, että Tinka pysyy terveenä! Tosin tiedän jo nyt, että torstaina käydään taas poistattamassa yksi tukkeutunut talirauhanen, mutta toivotaan sen olevan tämän vuoden ainoa reissu eläinlääkärille.
Eläinlääkärillä kävimme tämän lisäksi hakemassa passin ja tarkeissa, joten periaatteessa tavoite toteutui. Pientä kremppaa siellä ja täällä oli kuluvan vuoden aikana, mutta ei mitään suurempaa. Keväällä Tinka tipahti avantoon, mikä aiheutti selän jumiutumista, joten hierojalla ja jäsenkorjaajalla kävimme ahkerasti. Syksyllä otettiin selästä spondari ja nikamien epämuotoisuus ja nämä molemmat olivat puhtaita. Tämän  lisäksi tarkattiin polvet ja silmät edelleen terveiksi.

Tokossa voisi olla ihan realistista saada TK1, jos treenataan ahkerasti ja uskallan ilmoittaa meidät kisaamaan.
Tokossa kisaaminen jäi. Rally-tokossa esiin tulleet ongelmat kalvoivat ohjaajaa niin, että ei uskallettu lähteä kisaamaan. Ehkä me vielä joskus. 

Rally-tokossa voitaisiin asettaa tavoitteeksi RTK2, koska kyltit ovat jo hallussa. Toivotaan, että kisoissa myös mielentila olisi molemmilla oikea.
Rally-tokossa saavutettiin tavoite! Yksi ohjaajan hylky ja yksi nolla käytiin hakemassa, mutta myös kolme hyväksyttyä tulosta. Suurin onnistuminen oli kuitenkin vuoden viimeiset kisat, missä molemmat oli hyvällä ja rennolla fiiliksellä tekemässä hommia. 

Agilityyn ei edelleenkään laiteta tavoitteita. Toivotaan, että kehitytään jokaisella alueella ja pidetään hauskaa.
Agilityyn ei asetettu tavoitteita, mutta huimasti Tinka on kehittynyt ja ohjaaja siinä sivussa. 

Käydään hakuilemassa ja kelien salliessa jatketaan jäljestämistä.
Hakuileminen jäi, koska jäätiin porukasta pois. Jäljestämässä käytiin kahdestaan ja tutustuttiin myös mejään ja niitä jälkiä tuli tehtyä enemmän.  

Pidetään yhdessä hauskaa ja nautitaan yhdessä tekemisestä. 
Tämä tavoite toteutui. Hirmuisesti itse opin uutta Tinkasta ja harrastamisesta. Päivä päivältä nautin enemmän tuon varjon kanssa elämisestä. Aamulla ensimmäisenä se on kainalossa ja illalla viimeisenä se huokaisten painaa pään jalkoja vasten.

Itselle asetan saman tavoitteen, kun aiemminkin eli kehittyä ohjaajana ja opetella oikeasti säätelemään Tinkan mielentilaa. 
Tämä tavoite toteutui myös. Vihdoin ja viimein opin sen, että jos koira on sellainen kuin Tinka, niin minun täytyy olla rauhallinen ja määrätietoinen. Tinka ei siedä minkäänlaista epävarmuutta tai jännittämistä minulta. Tämä oppi oli ehkä tänä vuonna kultaakin kalliimpi. Tästä on hyvä jatkaa. 

torstai 29. joulukuuta 2016

Agilitykärpäsen purema



Agilitykärpänen on purrut ja pahasti! Agilityahan olemme treenanneet säännöllisen epäsäännöllisesti siitä lähtien, kun Tinka täytti vuoden. Täytyy myöntää, että siitä huolimatta en ole koskaan päässyt jyvälle siitä, miksi laji koukuttaa. Tämä tosin voi johtua siitä, että vähintään joka toisien treenien jälkeen olen päättänyt lopettaa koko lajin.  Vihdoin alkaa tuntua siltä, että agility on koukuttanut myös minut.


Marras- ja joulukuu on käyty taas Elinan pätevässä opissa ja tuntuu, että uutta on opittu valtavasti. Vielä keväällä Tinka sinkoili juuri sinne minne tykkäsi ja ei todellakaan lukenut ohjausta tai puhumattakaan siitä, että olisi tullut ohjauksiin. Sitkeästi tolkutettiin pienen raivoapinan päähän ahkeralla palkkaamisella, että ohjauksiin on tultava ja vihdoin työ on tuottanut tulosta. Tinkaan on saatu asennettua jarru ja vähän jopa malttia, mutta vauhti ei ole kärsinyt tippaakaan. Kurssin myötä on huomannut, että Tinka lukee todella taitavasti ohjausta ja voi luottaa siihen, että koira menee sinne minne ohjataan. Toisaalta nyt, kun Tinka lukee ohjausta todella pienestä, niin ei se myös anna yhtään virheitä anteeksi. Mukava huomata, että kun luottaa koiraan, niin ei radalla tarvitse itse kiirehtiä vaan voi ohjata rauhassa. Innolla odotetaan tammikuuta ja, että päästään jatkamaan treenejä! 


Video, jonka Sofia (@soffke) julkaisi


Video, jonka Sofia (@soffke) julkaisi