Taas on vietetty hiljaiseloa enemmän ja vähemmän. Ajattelin, että tämä postaus saa olla pieni katsaus siihen, että missä nyt mennään. Tammikuun lopussa vihdoin lopetettiin kuukauden kestänyt treenitauko ja ehdittiinhän me pari kertaa hallille asti ennen kuin juoksut pääsivät yllättämään. Tinka nähtävästi osaa ajoittaa juoksunsa juuri ennen reissuja, mutta onneksi tällä kertaa ei ollut tärpit käsillä. Ajattelin, että juoksujen aikaan ei päästä treenaamaan, joten samaan aikaan on hyvä käydä poistattamassa tukkeutunut talirauhanen selästä. Edellisestä kerrasta viisastuneena tikit saivat olla kymmenen päivän sijaan pari viikkoa. Tinka on onneksi kiltti potilas ja ei tainnut edes huomata koko tikkejä.
Aksassa todettiin, että kyllä sitä työtä riittää, mutta toisaalta tauko oli selkeästi tehnyt hyvää! Ennen taukoa jäätiin siihen tilanteeseen, että Tinkan oli vaikeeta koota itseään kepeille, mutta parin toiston jälkeen homma lähti luistamaan. Puomilta saatiin myös kivoja toistoja ja selkeästi varmuutta on tullut ja sitä myöten myös vauhtia! Keinu ja A pitäisi ottaa nyt oikeasti projektiksi, että tässä hommassa voidaan edetä myös eteenpäin. Edelleen treenien jälkeen jaksaa hymyilyttää se, että me ollaan yhdessä tekemässä hommia, eikä matami yksin räiski minne sattuun.
Olohuone on pyhitetty täysin rally-tokoilulle ja voittajaluokan kylttejä ollaan hinkattu urakalla. Pääpiirteittäin liikkeet alkavat näyttää ihan hyviltä, mutta hinkattavaa löytää sieltä ja täältä. Oikean puolen seuraaminen vaatii paljon vielä vahvistamista. Vierellä peruuttaminen ei edelleenkään tunnu siltä miltä pitäisi. Loppuviikosta päästään toivottavasti tekemään ratatreeniä, kun seuralle on vihdoin hankittu kyltit ja kylttitelineet. Kisakalenteria ollaan katsottu siihen malliin, että toivottavasti maaliskuun lopulla tai huhtikuussa päästäisiin jo korkkaamaan voittajaluokka.
Tokoa ollaan tehty harmittavan vähän, mutta jotenkin ollaan upottu taas tokomasennuksen syövereihin. Kapulan pito tökkii ja pahasti, seuruussa käännökset tökkii. Treeniseuran ja häiriön puute tökkii, mutta ehkä täältä suosta taas noustaan. Yritetään skarpata myös tokoilun osalta, koska tavoitteena on joskus päästä kisakentille asti. Onneksi vuotta ei ole vielä päätetty.
Siinäpä sitä oli yleiskatsaus harrastusrintamalle. Muuten ollaan elelty tavallista arkea ja nautittu alkavasta keväästä. Pari kertaa ollaan päästy ihastelemaan pikkusiskolle tullutta leonberginpentua, jolle Tinka on lämmennyt melko hitaasti. Tinka välillä intoutuu jo leikkimään, mutta yleensä tuhahtelee tuolle ärsyttävälle pienelle riiviölle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti