keskiviikko 26. elokuuta 2015

asenne ratkasee, oon nähny omin silmin senki



Tiistaina oli taas treenien vuoro. Tavanomaiseen paikkaan oli eksynyt kasa polkupyöräsuunnistajia, joten saatiin lennosta vaihtaa paikkaa. Vähän matkan päästä löytyi sopiva paikka ja saatiin samalla hyvää häiriötä, kun oli ohikulkijoita ja lähellä hajotettiin betonia, joten ääntä riitti. Useampi tunti siis taas vierähti metsässä, mutta voiko iltoja paremmin viettää?

Aluksi poljettiin Tinkalle jälki ja maasto oli todella hankalaa hakkuualuetta, joten risua ja rämeikköä riitti. Tähän asti ollaan poljettu jälki melko helppoon maastoon, joten ajateltiin testata miten jäljestys sujuu uudessa paikassa ja hieman hankalammassa maastossa. Sovittiin, että jos on liian hankalan tuntoista, niin nostetaan vain pari ensimmäistä keppiä. Jälki oli ehkä n. 150 metriä ja sieltä löytyi 5 keppiä ja kepiltä aina palkka. Jälki sai vanheta hetken aikaa ja sitten päästiin ajamaan jälkeä. Hankala maasto ei tuntunut haittaavan Tinkaa ollenkaan vaan hienosti nenä maassa jäljesti eteenpäin. Pari kertaa toki piti näyttää jälki uudestaan ja kehoittaa jäljestämään, sekä kulmassa tarvi apua, mutta muuten kokonaisuutena jäljesti hyvin! Jäljen jälkeen kuulin, että maasto oli verrattavissa voittajaluokan maastoon, joten ihan hienosti aloittelijalta.

Esineitä piiloteltiin myös. Aluksi pari helppoa, niin että Tinka näki kun appari vei esineen, mutta sitten hankaloitettiin, niin että Tinka ei enää nähnyt kun esineitä vietiin ja huomasi, että nyt joutui oikeasti työskentelmään, mutta joka kerta esine palautui takaisin. Testailtiin myös erilaisia esineitä ja ei näyttänyt olevan vaikutusta esineiden palautumiseen.

Ehdittiin myös vähän tokotella jäljen vanhentumista odotellessa. Kasattiin ruutu ja koska Tinkalla on ollut ongelmana minusta irtoaminen, niin appari oli ruudussa ja käskin ruutuun -> maahan ja kävin palkkaamassa itse koiran. Tähän täytyy miettiä jotain hyvää toimintasuunnitelmaa yksin treenaamista varten. Vähän seuraamista ja vihdoin se alkaa näyttää siltä miltä sen pitääkin näyttää! Toki hieman keuli, mutta vire oli hyvä ja se oli innokasta. Paikkaan täytyy kiinnittää huomiota. Näytin myös meidän jäävät liikkeet ja niistä saatiin kehuja, koska ovat kuulemma hyvät ja täpäkät! Ruutua kasatessa otettiin paikkis ja hienosti pysy vaikka häiriötäkin oli.


lauantai 22. elokuuta 2015

Fifi treenaa

Tänä kesänä ollaan Tinkan kanssa päästy kokeilemaan täysin uusia lajeja meille. Onni onkin ihmiset, jotka eivät katso rotua. Tutuksi ovat tulleet jälki, haku sekä esineruutu ja voi, että meillä on ollut mukavaa näiden lajien parissa! Innostavalla kouluttajalla on ollut myös osansa meidän innostukseen. 

Ensimmäistä kertaa jäljelle lähtiessä itseäni hieman hirvitti, että eihän tuo raukka osaa edes jäljestää. Ensimmäinen opetus olikin, että aina vieraan talloma. Ensimmäisellä kerralla Tinkalle tallottiin jälki ja hieman nakkia joukkoon ja mitä vielä siellähän se jäljesti kuin vanha tekijä. Apuja hieman piti antaa, mutta hienosti kuulemma sujui ensimmäiseksi kerraksi. Tämän jälkeen ollaan tehty säännöllisen epäsäännöllisesti jälkiä, joissa välillä enemmän nakkia, välillä vähemmän ja osassa pelkästään loppupalkka. Hienosti kulkee nenä maassa ja hyvin myös tuntuu korjaavan, jos jälki jostain syystä eksyy, toki edelleen apuja täytyy välillä antaa, mutta pyritään pitämään ne mahdollisimman pieninä eli yleensä vain uusi käsky ja näytetään, että mistä jälki menee. Viime kerralla otettiin ensimmäistä kertaa pientä kulmaa ja aluksi meni kulmasta ohi, mutta itse palasi takaisin jäljelle teki käännöksen ja jatkoi. Toissa kerralla alettiin hieman myös katsomaan keppejä sekä niiden ilmaisua ja hienosti reagoi keppeihin, joten hiljalleen aletaan treenaamaan myös niihin ilmaisua. Jäljestäminen on ollut todella mukavaa puuhaa, koska sitä tehdään vain omaksi iloksi ja Tinka tuntuu kyllä nauttivan suunnattomasti. 



Haussa ollaan tehty pieniä helppoja pistoja aina treenien lomassa. Ollaan oikeastaan vasta tehty todella helpoilla piiloilla, että tulisi niitä kokemuksia siitä, että hei mä osaan. Tarkoitus olisi myös kerätä varmuutta siitä, että mitä nyt ollaan tekemässä. Liian kaukana olevat ukot saa Tinkan edelleen palaamaan mun luokse ja vähän kysymään apuja. 

Esineruutua ollaan oikeastaan otettu vasta parina kertana. Ensimmäisellä kerralla Tinka oli aivan pihalla, että mikä juttu tämä nyt sitten on. Vietiin yhtä esinettä kerrallaan ja lähelle jätetyt esineet löytyivät helposti ja ne palautti hienosti leikittäväksi. Kauempana olevat esineet eivät vielä palautuneet minulle asti vaan tuli kyselemään, että mitä tässä nyt pitäis tehdä. Pari päivää asiat saivat hautua päässä ja tiistaina päästiin kokeilemaan, että onko mitään jäänyt päähän. Aluksi esineitä lyhyen matkan päähän ja lähetys, hienosti haki ja toi leikittäväksi. Hiljalleen vietiin kauemmaksi ja appari jäi seisomaan vähän matkan päähän, jotta irtoaisi ja esineet tulivat takaisin. Viimeisellä kerralla appari vei lelun ja tuli itse pois. Lähetin Tinkan ja aluksi lähti hienosti, mutta sitten iski epävarmuus ja jäi seilamaan vähän matkan päähän, kunnes alkoi käyttää nenäänsä ja löytyihän se esine sieltä.


Näissäkin lajeissa tyylejä treenata on varmasti useita ja me ollaan näillä opeilla lähdetty liikkeelle. Oikeuksia kisaamiseen meillä ei kuitenkaan ole, joten lähinnä hauskaa aktivointia tämä meille on. Mahtava huomata, että kuinka nopeasti tuo koira oppii asioita ja kuin se nauttii tekemisestä. Kentällä tokoillessa, kun pääsee tekemään pari pistoa tai vähän jäljestämään tokoilun lomassa, niin kyllä tulee täysin uutta intoa myös tokoiluun. 


tiistai 11. elokuuta 2015

katse eteen ja suupielet ylöspäin


Keväällä päätin, että vaihdan meidän ryhmää agilityssa, koska koin että treenit eivät aivan vastanneet meidän tarpeita. Tänään täytyy sanoa, että joskus vaihtaminen kannattaa! Koko kesä ollaan maanantaisin käyty alkeiskurssia ja nyt viime viikolla aloitettiin jatkokurssi. Kesän alussa avauduin meidän ongelmasta eli siitä, että Tinka kuumui todella helposti ja siinä vaiheessa kuppi meni täysin nurin ja usein treeneistä lähti villi koira ja epätoivoinen omistaja. Kesä ollaan panostettu siihen, että esteille ei pääse kaahottamalla vaan rauhoitutaan aina ennen kuin aloitetaan tekemään mitään ja kontaktilla lupa aloittaa. Tänään täytyy myöntää, että työ on todellakin tuottanut tulosta, koska viimeiset kaksi kertaa Tinkan mielentila on ollut täysin erilainen. Edelleen kaikki mitä tehdään, niin tehdään täysiä, mutta esteille ei enää kaahoteta vaan maltetaan rauhoittua ja odottaa lupaa. Tietysti putki edelleen kiihdyttää, mutta malttaa rauhoittua käskystä ja ei tehdä montaa toistoa, että kierrokset eivät nouse liikaa.

Tällä viikolla otettiin siis hypyn tarjoamista, putkea pimeistä kulmista sekä puomia. 
Hypyn tarjoamisesta aluksi hieman muistuteltiin, niin että seisoin siivekkeen takana ja palkka lensi, kun rima ylittyi. Tinkalla oli hyvin muistissa homma ja hienosti tarjoaa itse. Hommaa vaikeutettiin ja itse kiersin hyppyä ympäri normaaliin tahtiin ja aluksi Tinka oli aivan hämillään, mutta pian alkoi tarjoamaan taas riman ylitystä.
Putki pimeistä kulmista ei tuottanut vaikeuksia vaikka vähän nostattikin kierroksia, mutta malttoi rauhoittua ja aina rauhoituttua pääsi jatkamaan. Omatkin kädet ja jalat taisivat suurinpiirtein osoittaa oikeaan suuntaan.
Puomia tehtiin kokonaisena, mutta välille jätettiin herkkuja hieman hidastamaan vauhtia ja myös siksi, että Tinka on vähän jännittänyt puomia. Nyt puomi sujui oikein mallikkaasti ja kontakteille muistettiin pysähtyä. Toistoja ja lisää toistoja tarvitsee ehdottomasti.

Treenit meni niin sanotusti putkeen ja eniten mieltä lämmitti koutsin kommentti siitä, että koira on ihan super! Hommat tehdään täysillä, mutta nykyään silti maltetaan keskittyä. Tämä alkaa pahasti näyttää siltä, että vihdoin pelataan samaa peliä :)

torstai 6. elokuuta 2015

Palasia treeneistä


Tiistaina kaivettiin rally-tokokyltit pölyttymästä kaapin perältä. Toki tehtäviä ollaan välillä naksuteltu, mutta ilman kylttejä. Tehtiin pientä seitsemän kyltin rataa, jossa melkein kaikki oli avoimen luokan kylttejä. Kivasti Tinka oli mukana ja selvästi uudet kyltit on piristäneet myös Tinkaa, koska enää ei tarvi hinkata pelkästään samoja kylttejä. Ilma tosin oli todella lämmin, joten se hieman verotti jaksamista, mutta ihan kiva treeni saatiin pitkästä aikaa alle. Yksittäisissä kylteissä riittää vielä hiottavaa ja käsiapuja pitää saada vähennettyä. Eteentulemista alettiin treenata täysin alusta ja ihan uudella käskyllä, jossa riittää vielä työstettävää, koska sivulletulo tulee Tinkalla tosi vahvana. Mukavaa oli, että koira ja omistaja ovat vihdoin tajunneet istu, täyskäännös vasempaan, istu -kyltin! 




Keskiviikkona hieman tokoiltiin. Otettiin parit pätkät seuraamista ja pitkästä aikaa tuntuu siltä, että edistytään! Hieman mietityttää Tinkan paikka seuraamisessa ja olisikin mukava päästä jonkun ulkopuolisen silmien alle. On kuulunut kommenttia siitä, että Tinka edistää mutta toisaalta taas siitä, että paikka on juuri hyvä. Jäävistä otettiin seisomista ja maahanmenoa ja omasta mielestä ne on Tinkalla varsin täpäkät ja perusasennon ennakoimisestakin ollaan päästy aikalailla eroon. Kesällä ollaan paljon laiskoteltu, mutta paikkista ollaan treenattu ahkerasti ja treeni on selvästi tuottanut tulosta! Nykyään makoilee rauhallisesti ja hyvässä mielentilassa, joten hiljalleen ollaan lisätty häiriötä. Kapulan pitämistä pitäisi myös alkaa treenailla, koska Tinkan ote on löysä ja näin ollen se rullailee kapulaa suussa tai sitten kapula roikkuu ihmeellisesti poikittain. Toiveissa kuitenkin olisi siisti pitämien kapulasta. Tinka on opetettu naksuttelemalla ottamaan kapula suuhun, joten uskon sen johtaneen siihen, että vaikka kapula pysyy suussa on ote huono. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan siihen, miten kapulan saisi pysymään siististi suussa ;) 




tiistai 4. elokuuta 2015

Ollaanko tämä kesä näin?

Heinäkuu lomailtiin oikeastaan kokonaan. Maanantaisin käytiin aksassa ja se siitä treenaamisesta. Ollaan yritetty kerätä voimia syksyyn, koska taas saadaan vaihtaa paikkakuntaa ja tällä kertaa vuorossa on Savonlinna. Ollaan siis nautittu yhteisestä ajasta koko porukka. Viime viikonloppuna suunnattiin Tinkan kanssa äitille viikonlopuksi ja siinä olikin Tinkalla tekemistä, kun kolme päivää juoksenteli vapaana ja piti porukkaa silmällä. Mukavaa oli huomata, että vaikka Tinka ei ole lasten kanssa ollut tekemisissä se osaa ottaa pienemmät huomioon ja näin ollen serkun lapsi, joka aluksi arkaili Tinkaa, niin loppuillasta istuivat vierekkäin ja Nooa silitteli Tinkaa.